Petteri Orpon huoli keskiluokasta ei tutkijoiden mukaan ole aitoa.
Teksti Veikka Lahtinen Kuva Ninni Kairisalo
Kokoomuksen kesäkuussa valitun puheenjohtajan Petteri Orpon retoriikassa on viime aikoina korostunut suomalainen keskiluokka. Orpo herätti huomiota hehkuttamalla taannoin Ilta-Sanomien haastattelussa, että siivoojakin voi kuulua keskiluokkaan, jos vain on tarpeeksi ahkera. Myöhemmin samassa lehdessä haastateltu junasiivooja Juniel Torme kiisti väitteen huomauttamalla, että siivoojan tulotaso ei riitä keskiluokkaan.
Kokoomus ei ole ollut yhteiskuntaluokkia esillä pitävä puolue, vaan se on korostanut yksilön mahdollisuuksia. Orpo kuitenkin puhuu avoimesti luokasta, tosin ennen kaikkea yksilön omasta ponnistelusta riippuvaisena asiana.
Kaksi politiikan tutkijaa kertoi, mistä kokoomuksen luokkapuheissa oikein on kyse.
Orpon retoriikkaa voi tulkita paluuna Alexander Stubbin valtakaudesta takaisin Jyrki Kataisen tyyliseen välittämistä korostavaan retoriikkaan. Tutkija Tuija Parvikon mukaan huomio suunnataan keskiluokkaan, koska se on puolueen suurin äänestäjäryhmä.
”Keskiluokan ääniä kalastellaan lupaamalla veronkevennyksiä. Samalla pysytään visusti hiljaa esimerkiksi siitä, että tuleva soteratkaisu heikentää myös keskiluokkaisten toimeentuloa. Kela-korvaukset supistuvat, lääkärinpalkkiot ja hoitokustannukset nousevat. Myös koulutuksen maksullisuutta viedään läpi mahdollisimman hissukseen, jotta äänestäjät eivät tajuaisi, että pian jälkikasvun kouluttaminen maksaa maltaita”, Parvikko sanoo.
Keskiluokkaa kurjistava politiikka peitetään puheilla, joissa korostuu yksilön oman ponnistelun merkitys.
Orpon puheenjohtajakampanjan retoriikassa vastuu keskiluokan kohtalosta ei ole ensisijaisesti politiikalla, vaan globalisaatiolla, digitalisaatiolla ja markkinoilla. Tutkija Antti Ronkaisen mukaan kokoomus pyrkii peittämään oman roolinsa keskiluokan kutistumisessa.
”Orpo ymmärtää, että kokoomuksen politiikan seurauksena keskiluokasta putoaa yhtä enemmän ihmisiä alaluokkiin. Sen sijaan, että hän pyrkisi tekemään politiikassa muutoksen, joka estäisi keskiluokan pienenemisen ja alaluokkien kasvamisen, hän asettaa vastuun luokkanoususta yksilölle itselleen.”
Kokoomus ajaa aivan toisten ryhmien etuja kuin Orpo antaa ymmärtää.
”Politiikassaan kokoomus ajaa ylimpien tuloluokkien, omistavan luokan ja finanssipiirien etua: EK:ta johtaa entinen puolueen kansanedustaja Jyri Häkämies ja Finanssialan keskusliittoa entinen kokoomusmeppi Piia-Noora Kauppi”, Parvikko listaa.
Suomessa puhe luokasta on politiikassa vähäistä. Omistus- ja tuotantosuhteiden kritisoimiseen käsitettä käytetään harvoin.
”Reaalisosialismin romahtamisen ja marxilaisen ajattelun hiipumisen jälkeen ei ole ollut tavallista käsitellä asioita luokkateorioiden kautta. Käytännössä luokan käsitteen karttelu liittyy siihen, että puolueilla on suuria vaikeuksia uskaltaa sitoutua käsitteellisesti oikein mihinkään. Vasemmisto ei pysty tarjoamaan relevanttia poliittista vaihtoehtoa. SDP ei työnteon ylistyksensä takia juuri kokoomuksesta eroa, ja vasemmistoliitto on pieni ja parhaimmillaankin kiltti reformistinen puolue.”
Juuri luokkapuheen välttely antaa Ronkaisen mukaan tilaa kokoomukselle määritellä, mitä luokka tarkoittaa.
”Luokka muovautuu yhteiskunnallisten voimasuhteiden kautta, se ei ole yksilön ominaisuus tai valinta. Valitettavasti kokoomus voi ratsastaa omalla yksilökeskeisellä luokkakäsityksellään, koska vasemmisto ei ole kyennyt tuomaan luokka-analyysiaan nykypäivään. Kokoomus keskittyy kuuliaisten työntekijöiden koulimiseen, ja huomio omistussuhteisiin katoaa.”
Epämääräisten luokkapuheiden aikana on epätodennäköistä, että kurjistuvassa keskiluokassa heräisi kriittistä luokkatietoisuutta.
”Ihmisillä on vahva taipumus samastua ja hakea mallia itseään ylemmistä sosiaalisista kerroksista. Ahkeran keskiluokan käsitteessä voi nähdä yrityksen määritellä ’kunnon ihmiset’ sellaisiksi ihmisiksi, jotka ovat valmiita kyselemättä antamaan itsensä käyttöön työvoimana millä tahansa hinnalla”, Parvikko summaa.
Kun keskiluokkaan kuulumisesta tehdään ihmisen oman ahkeruuden tulos ja tavoiteltava palkinto, he ovat alttiimpia työskentelemään tavoitteen saavuttamiseksi. Orpon retoriikan viekkaus piilee Parvikon mukaan juuri tässä. Kun keskiluokkaan pääseminen vaatii ahkeruutta, omistajien on helpompi kartuttaa voittoja.
Kokoomus puhuu keskiluokalle, koska sen on pakko.
”Suomalainen talouseliitti on niin ohut ja kapea, että minkään suomalaisen puolueen ei kannata retorisesti julistautua sen edustajaksi. Kokoomus tarvitsee köyhtyvän keskiluokan äänet”, Parvikko sanoo.
