Alppilan kirkossa on kaikkea paitsi kaljaa.
Teksti & kuva Heli Yli-Räisänen
Viipurinkadulla, kolmosen ratikan pysäkin vieressä on iso valkoinen mötikkä, jonka kaikki eivät hoksaa olevan kirkko. Alppilan kirkon katutason ovista astuu sisään suureen aulatilaan, jossa pidetään arkisin kahvilaa ja viikonloppuisin brunsseja.
Aulan lattialla jaloissani mönkii pari vauvaa. Muutama vanhempi tenava temppuilee pyörätuoli- ja lastenvaunurampilla. Kahvila onkin juuri pienten lasten vanhempien suosiossa, sillä sisään pääsee kätevästi vaunuilla, lapsille on leikkipaikka ja omaa ohjelmaa perjantaisin.
Lasten leikkipaikan takana vitriinissä on voileipiä, leivonnaisia, suklaata ja smoothieita. Lounaaksi on tarjolla vaihtuva burgeri, keitto tai muu lämmin ruoka. Kahvilan pöydillä on kukkamaljakoita, ja hallimaista aulatilaa on elävöitetty palmunlehväseinämaalauksilla.
Miten kaupallinen toiminta istuu kirkkotilaan?
”Vaikka Alppilan kirkon tilassa järjestetään kaupallista toimintaa, niin se on tilana neutraali, ei kaupallinen. Kahvilaan voi tulla vain olemaan, ei tarvitse ostaa mitään. Ei tarvitse edes tehdä mitään, täällä saa vain olla”, sanoo Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo.
Alppilan kirkko valmistui vuonna 1957 Kotkankadun kristilliseksi työväenkeskukseksi.
”Kotkankatu oli tuohon aikaan pahamaineinen katu työväen suosimassa Alppilassa. Työväenkeskus rakennettiin ajatuksella, että se tarjoaa ihmisille mielekästä toimintaa kaduilla hengailun sijaan. Täällä on edelleen toiminnassa puutyöpaja, savipaja, kangaspuuhuone, liikuntasali ja punttisali”, Laajasalo valottaa Alppilan kirkon historiaa.
Kahvila toimii tiistaista perjantaihin, ja viikonloppuisin tarjoillaan brunssia. Idea tuli Laajasalolta.
”Mietin, että mitä kaikki ihmiset uskonnollisuudesta tai maallisuudesta huolimatta tekee. No ne syö. Yhdessä syöminen taas on syvää kristillistä traditiota arkisuudessaan: on ehtoollinen, ja Jeesus söi kaikkien ihmisten kanssa, niidenkin, joita muut hyljeksivät. Brunssi sopii myös lapsiperheille, sillä lapsille on valvojat ja ohjelmaa, jotta aikuiset saavat syödä hitaasti nautiskellen.”
Kirkko toimii usein köyhien ja vähävaraisten eteen – ja hyvä niin – mutta Laajasalo halusi, että kirkolla on hengellisen toiminnan lisäksi jotain niillekin, joilla menee ihan hyvin, koska kirkko on kaikkia varten. Vähävaraisille Alppilan kirkolla on diakoniaruokailu, ja vahvasti kirkkoon sitoutuneille on lähetyslounaat. Normaalihintainen brunssi ja lounas kirkon tilassa ovat matalan kynnyksen toimintaa ja käypiä vaihtoehtoja puhtaasti kaupallisten ruokailupaikkojen joukossa.
”On virheellistä ajatella porttiteorian tapaan näitä ruokailuja käännytyksenä. Siinä on jo itseisarvo, että ihmiset istuvat alas samaan pöytään syömään yhdessä. Pidän myös Alppilan kirkon ruokailujen kotikutoisuudesta: astiat eivät ole mitään hienoja, ja ruokaa tarjoilevat vapaaehtoiset, eivät ammattitarjoilijat. Mutta safka on huippukamaa. Sitä laittavat ammattikokit, ja se on korkeatasoista. Fokus on sisällössä, ei ulkokultaisuudessa.”
Osa kahvilan ja brunssin tuotosta menee Kirkon Ulkomaanavulle. Lisäksi kahvilassa saa ostaa niin sanotun lahjakahvin, eli maksaa kahvin valmiiksi kahvin kyselijälle, jolla on taloudellisesti tiukkaa.
Alppilan kirkossa on myös kansainvälistä toimintaa: kongolaiset, kamerunilaiset, kiinalaiset ja virolaiset järjestävät siellä toimintaa, johon kaikki ovat tervetulleita, mutta näissä tilaisuuksissa puhutaan järjestäjätahojen äidinkielellä.
Entäs ne pajat ja liikuntatilat?
”Puutyöpajassa on tehty kaikkea uurnasta skeittilautoihin, kangaspuukerho toimii, savipaja on käytössä, samoin liikuntatilat. Jos esimerkiksi haluaisit tulla nikkaroimaan itsellesi vaikka ruumisarkun, niin soitat tai meilaat ja kysyt, miten homma järjestyy”, Laajasalo sanoo virnistäen.
”Liikuntasalissa on majoitettu opiskelijoita, siellä on sählyvuoroja, vaihtuvia liikuntakursseja, ja punttisali on myös käytössä edullisesti. Vuonna 2014 Alppilan kirkolla vietettiin yhteisöllistä joulua aina aatosta tapaninpäivään. Tilat koristeltiin yhdessä, laitettiin ruokaa, laulettiin, juhlittiin ja kirkkoon sai jäädä nukkumaankin. Se oli sellainen vaihtoehtoinen joulu isompaa yhteisöä kaipaaville tai sellaisille, joille perhejoulut tuntuivat raskailta. Sai sinne koko perheenkin toki tuoda.”
Vuonna 2014 lanseerattiin myös Luottofillarit, ilmaiset kaupunkipyörät, joita nikkaroitiin vapaaehtoisvoimin hylätyistä polkupyöristä Alppilan kirkolla pyöräpajassa. Yli sata pinkkiä Luottofillaria seikkailee edelleen ihmisten vapaassa käytössä.
Lisäksi Alppilan kirkolla kokoontuvat bloggariäidit, siellä pidetään freelancereiden home officea eli hofficea, ja kaupunkiviljelykin on rantautunut kirkon ulkoterassille. Tiistaisin kirkolla on keskusteluiltoja Jani Leinosen tottelemattomuuskoulusta kirkkoarkkitehtuurin esittelyyn.
Laajasalo paljastaa, että kaikenlaista uutta jännittävää on jo suunnitteilla. Pian kirkolla aloittaa uusi toiminnanjohtaja, joka tuo mukanaan lisää ideoita ja pöhinää.
