Artikkeli on aiemmin julkaistu Voimassa 1/2015.

Julkisuus sivuutti kovin vähäisellä huomiolla elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok) joulukuun alussa lipsauttaman tiedon, että hän ja eräät muut ministerit tiesivät jo kesällä energiayhtiö Fortumin tulevan osakkaaksi Fennovoiman ydinvoimalaan. Vapaavuoren lisäksi sen tiesivät ainakin pääministeri Alexander Stubb (kok) ja valtionvarainministeri Antti Rinne (sd).

Valtio omistaa pörssiyhtiö Fortumista 50,8 prosenttia. Sen toimien seuraaminen kuului omistajaohjausministeri Pekka Haavistolle (vihr), jolle ei kerrottu mitään Fortumin suunnitelmista.

Miten oli mahdollista, että pörssiyhtiö kertoi aikeistaan muutamalle ministerille, mutta ei osakkeenomistajilleen eikä omistajaohjausministerille?

”Olin oman ministerikauteni alussa hyvin tiiviisti yhteydessä Fortumiin, kun sen omistamien sähköverkkojen kaupat Suomessa vietiin päätökseen”, kertoo omistajaohjausministerinä viime syyskuuhun saakka toiminut Haavisto.

Fortum myi vuoden 2013 lopulla kotimaiset sähköverkkonsa yli 2,5 miljardilla eurolla. Siinä laskettiin olevan myyntivoittoa 1,9 miljardia. Omistajia kiinnosti, mihin varat käytetään.

”Tulot oli tarkoitus suunnata yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon kotimaassa, mahdollisesti osallistumiseen Ranskan vesivoimaloista avattavaan kilpailuun sekä aurinkoenergiahankkeisiin muun muassa Intiassa”, kertoo Haavisto, jonka ministerisalkkuun kuuluivat myös kehitysyhteistyöasiat.

”Omistajaohjauksessa olimme erityisen kiinnostuneita siitä, että riittävä määrä investointeja tulee kotimaahan; tämä nousi esille myös eduskunnan keskustelussa. Kaikki Fortumin osakkeenomistajat seurasivat erityisellä kiinnostuksella yhtiön suurten Venäjä-investointien toteutumista ja niiden tuottojen kehitystä.”

”Valtiota kiinnosti Fortumin uusien investointien edistyminen siltä osin, jäisikö yhtiölle niiden jälkeen sellaisia varoja, jotka lisäisivät merkittävästi yhtiön kykyä maksaa osinkoja.”

Fortumin kaksi ydinvoimalaa Loviisassa tulevat tiensä päähän ensi vuosikymmenen lopulla.

”Keskusteluissa ydinvoimasta Fortum nosti aina esiin, että yhtiö jäi huhtikuussa 2010 vaille hakemaansa ydinvoimalupaa, eikä asiaan ole tällä erää tarvetta palata.”

”Mikäli yhtiö kävi keskusteluja Fennovoiman osakkuudesta ennen hallituksen Fennovoima-äänestystä 18. syyskuuta 2014, niistä ei vihreiden hallitusryhmän puheenjohtajaa tai omistajaohjausministeriä informoitu, eikä asia ollut esillä valtioneuvostossa tai ministerivaliokunnissa”, Pekka Haavisto kertoo.

Fortumin mukaantulo edellytti järjestelyjä useiden Venäjän ja Suomen valtioiden omistamien yhtiöiden kanssa. Fortum perustaa yhdessä Venäjän valtion ydinvoimayhtiön Rosatomin kanssa yhteisyrityksen, jolle siirtyvät TGC-1-yhtiön 40 vesivoimalaa Luoteis-Venäjällä. Fortumin osuus uudesta yhtiöstä tulee olemaan 75 prosenttia, Rosatomin 25 prosenttia.

TGC-1:n omistivat tätä ennen vähemmistönä Fortum ja enemmistöosuudella Venäjän valtion maakaasu- ja öljykonserni Gazprom, joka saa järjestelyssä kokonaan tytäryhtiön lämpövoimalat.

Uusien järjestelyiden ehdolla Fortum oli valmis osallistumaan enintään 15 prosentin osuudella Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen. Fennovoima aloitti pääosin yksityisen pääoman yhtiönä, mutta nyt sen suomalaisomistus on etupäässä kunnallisten energialaitosten ja valtion­yhtiön varassa. Suurin osakas yli kolmanneksella on Rosatom. Fennovoimasta onkin tullut valtiollinen hanke.

Kolme keskeistä ministeriä tiesi tästä tulevasta järjestelystä jo syyskuun 18. päivä, kun hallitus päätti äänestyksen jälkeen esittää Fennovoiman ydinvoimaluvan täydennys­hakemuksen hyväksymistä.

Äänestys johti vihreiden lähtöön hallituksesta, mikä tiedettiin etukäteen. Pääministeri Stubb suhtautui lähtöön varsin huolettomasti, vaikka se kavensi hallituksen pohjan äärimmäisen niukaksi, 101 kansanedustajaan. Sisäpiiritiedon ansiosta avainministerit tiesivät Fortumin mukaantulon käännyttävän eduskunnan enemmistön Fennovoiman kannalle. Fortumin ratkaisu julkistettiin joulukuun alussa, kaksi päivää ennen eduskunnan äänestystä.

Valtioneuvoston kansliassa toimivalle omistajaohjausosastolle on keskitetty 30 yhtiön omistajaohjaus, joukossa kolme pörssiyhtiötä: Finnair, Neste Oil ja Fortum. Mikä on omistajaohjausosaston oikeus saada tietoa sellaisesta yhtiöstä, josta valtiolla on enemmistö mutta jota se ei omista kokonaan?

”Aivan sama kuin muillakin osakkeenomistajilla. Kaikkia osakkeenomistajia on kohdeltava samalla tavalla”, finanssineuvos Petri Vihervuori vastaa.

”Myös omistajaohjausministerin tiedonsaantioikeus on sama. Ei ole mitään eri­oikeuksia”.

Miten sitten on mahdollista, että Fortumin Fennovoima-suunnitelmista muut ministerit tietävät ennen kuin edes omistajaohjausministeri?

”Siihen en osaa sanoa mitään”, Vihervuori vastaa.

Fortum sai yhtiöjärjestelyillä vesivoimaa Luoteis-Venäjällä melkein saman verran kuin on koko Suomen vesivoimakapasiteetti. Operaatiota on yleisesti arvioitu yhtiön kannalta erittäin onnistuneeksi. Salkunhoitaja Anders Oldenburg sijoituspalveluyritys Seligsonista arvioi blogissaan sopimusta näin: ”Jos vesivoimaa arvostettaisiin kuten Pohjoismaissa, sen [TGC-1:n vesivoiman] arvo olisi 8,4 miljardia euroa, josta Fortumin osuus (75 %) siis olisi 6,3 miljardia euroa.”

Vastineeksi vesivoimasta Fortum sijoittaa Fennovoiman Hanhikiven ydinvoimalaan 250 miljoonaa euroa. Vaikka juuri tällä hetkellä idän vesivoimalat eivät ole kultakaivos, pitkällä tähtäimellä Fortum sai superlottopotin.

Tällaiseen epäilemättä pätee Finanssivalvonnan ohje pörssiyhtiön jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta. Se tarkoittaa tiedottamista asioista, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa yhtiön osakkeen arvoon.

”Yhtiön on julkistettava tällaiset tiedot heti, kun sen toimitusjohtaja tai yksikin hallituksen jäsen on saanut ne tietoonsa”, Finanssivalvonta huomauttaa.

Jan Vapaavuorelta kysyttiin täsmennystä, milloin hän ja eräät muut ministerit saivat tiedon Fortumin ratkaisuista. ”Ennen elokuuta”, hän vastasi. Fortum julkisti ratkaisun pörssitiedotteella vasta 2. joulukuuta 2014.

Monet EU-maat ovat erittäin riippuvaisia energiantuonnissa Venäjältä, ja tämän purkaminen otettiin unionin poliittiseksi tavoitteeksi.

Samaan aikaan kun jokainen presidentti Sauli Niinistön puhelinsoitto Vladimir Putinille nostaa ”onko tämä sopivaa näissä oloissa” -keskustelun, Suomi laajentaa ja tiivistää ydinenergiayhteistyötään Venäjän kanssa.

Ukrainan sota aktivoi Suomessa myös Nato-jäsenyyden kannattajat. Heistä innokkaimpia on pääministeri Alexander Stubb, joka istuu sujuvasti kahdella tuolilla. Hän kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä muun muassa Venäjän poliittisen kehitykseen liittyvien riskien vuoksi. Hän kannattaa Suomen ydinvoimayhteistyötä Venäjän kanssa ”koska nämä ovat pitkäaikaisia prosesseja”, joita Ukrainan sota ja Venäjän poliittinen kehitys ei heilauta.

Aalto-yliopiston professori Peter Lund on huomauttanut, että ”Rosatom on sama kuin Venäjän atomienergiaministeriö. Kaikki ydinosaaminen ydinaseet mukaan luettuna kuuluu Rosatomiin. Tässä ei ole kyse vain ydinvoimaprojektista, vaan jopa Suomen ja Venäjän suhteista.” (Taloussanomat 4.3.2014).

Tässä on kysymys myös siitä, kuinka tosissaan EU on talouspakotteissaan ja Venäjä-riippuvuuden purkamisessa, jos ydinvoimayhteistyön syventäminen ei herätä mitään kysymyksiä. Ainakaan julkisuudessa EU ei ole kommentoinut Suomen valtion tiivistyvää yhteistyötä Venäjän atomienergiaministeriön kanssa.

Venäjän hallitus maksoi kovan hinnan, kymmeniä Luoteis-Venäjän vesivoimaloita, pitääkseen Rosatomin Fennovoima-hankkeen hengissä. Se ei ollut hyväntekeväisyyttä. Suomeen tilattu ydinvoimala on Rosatomille loistava mainos ympäri maailmaa.

Tuskin Fortum on ollut luopumassa sähkön tuottamisesta ydinvoimalla. Todennäköisesti se hakee seuraavalla vaalikaudella lupaa Loviisan laitosten korvaamiseksi. Jos se luvan saa, Rosatom on vahvoilla laitoksen toimittajaa valittaessa.

Ilmeisesti Alexander Stubb, Jan Vapaavuori ja Antti Rinne uskovat lujasti Venäjän vakaaseen taloudelliseen ja poliittiseen kehitykseen.

_______________

Fennovoiman lyhyt historia – Yksityisen pääoman yhtiöstä valtiolliseksi hankkeeksi

Fennovoima perustettiin vuonna 2007. Silloin mukana oli suuri saksalainen energiajätti E.ON, suuria suomalaisia teollisuuden ja kaupan yrityksiä sekä kuntien energiayhtiöitä.

Vuonna 2010 eduskunta antoi Fennovoimalle ydinvoimaluvan, samalla kun Fortum jätettiin ilman lupaa. Hallitus ja eduskunta halusivat antaa luvan yksityisen pääoman yhtiölle, joka suunnitteli laitosta tiettömään korpeen, vaikka Loviisan Hästholmenilla oli uutta voimalaa varten valmis infrastruktuuri.

Luvan saamisen jälkeen Fennovoimalla alkoi mennä huonosti. Valtaosa suomalaisista teollisuuden ja kaupan yrityksistä on jättänyt yhtiön. Myös osa kunnallisista yhtiöistä karkasi joukosta. Kovin isku oli E.ONin luopuminen, mikä horjutti pahasti yhtiön rahoitusta.

Näiden ongelmien jälkeen Fennovoima allekirjoitti joulukuussa 2013 Venäjän valtion omistaman Rosatomin kanssa sopimuksen 1 200 megawatin ydinvoimalan toimittamisesta. Samalla Rosatom sai 34 prosentin osuuden Fennovoimasta, ja osuus uhkasi nousta siitäkin. Suomessa ei kukaan osannut ennakoida, että seuraavana vuonna EU:n ja Venäjän suhteet romahtavat talouspakotteiksi, kauppasodaksi ja poliittisten yhteyksien jäädyttämiseksi.

Rosatom pelasti Fennovoiman. Fortumin liittyessä joukkoon Fennovoimasta on tullut Venäjän valtion sekä Suomen valtion ja kuntien energiayhtiöiden yhteishanke.

Mikko Niskasaari

________________

Korjattu 2.2.2015 Fortumin pörssitiedotteen päivämäärä, joka on 2. joulukuuta, ei 2. syyskuuta, kuten jutussa aiemmin sanottiin.