Mystillisen tiedon lähteellä

Teksti Jari Tamminen

Kun etsit oppikirjaa noitavainoista, ota yhteys Salakirjoihin. ”Itse en ehkä näkisi linjaamme hulluna. Käyttäisin kattokäsitettä ’kummallisuus'”, kustantamon perustaja Jon Hällström pohtii.

Okkultismia, esoteerista tietoa, muinaisia uskontoja, parisuhdeoppaita 1900-luvun alusta. Pienkustantamo Salakirjat on erikoistunut perin omituisten kirjojen julkaisemiseen.

Jon Hällström on Salakirjat-kustantamon perustaja ja pyörittäjä. Pienkustantamon julkaisuohjelmaan kuuluu muun muassa noituutta ja luonnonuskontoja käsitteleviä teoksia. Tämä linja kirvoittaa myös epäilyksiä. Olettekohan te mahdollisesti hieman hulluja, Jon Hällström?

”Itse en ehkä näkisi linjaamme hulluna. Käyttäisin kattokäsitettä ’kummallisuus'”, Hällström pohtii.

Helsingin Pohjois-Esplanadilla, Cafe Jugendissa istuu tyytyväinen kustantaja. Hän on juuri saanut Espoon varastossa puretuksi Sami Paulaharjun Lapin muisteluksia -teoksen painoksen. Alkujaan vuonna 1922 ilmestynyt kirja keskittyy Lapin muinaiseen elämäntapaan ja loitsuihin.

Myös kahvilan miljöö miellyttää Hällströmiä, ja paikka onkin muodostunut hänen suosikikseen edellisen suosikin jäätyä jyrän alle: Helsingin päärautatieaseman ravintola Eliel Järnefeltin maalaamine freskoineen muuttui viime vuonna Burger Kingiksi.

”Tykkään tästä vuosisadan takaisesta jugendaikakaudesta. Myös kirjallisuudessa, olemmehan julkaisseet Gallén-Kallelan esseekokoelmankin.”

Mutta miksi näitä muinaisia uskomuksia ja esoteerista tietoa pitää julkaista 2000-luvulla?

”Ehkä näkisin näillä kirjoilla olevan arvoa kulttuurihistoriallisena dokumentaationa. Mutta muistuttaisin myös siitä, että nykyinen todellisuuskäsitys on yksi monista – nämä kirjat laajentavat perspektiiviä.”

Perspektiiviä ja kummaa on lukijalle todellakin tarjolla.

Monille esimerkiksi ajatus okkultistista tietoa metsästävästä natsi-Saksasta on oletettavasti viihdettä, Indiana Jones -elokuvista tuttua fiktiota. Himmlerin salaseura -teokseen viitaten Hällström kuitenkin muistuttaa kyseessä olleen ihan vakava touhu. Natseilla oli hakusessa rotuopillisten tietojen lisäksi mystilliset tiedot sodankäynnin avuksi.

”Erityisen kiinnostavaa oli natsien kiinnostus suomalaista mystiikkaa kohtaan, mitä ei ole muissa yhteyksissä hirveästi tunnettu. Ja kyllä he olivat sataprosenttisen tosissaan, eivätkä pelkästään ideologisella tasolla, vaan hankkeella oli todella reipas rahoitus. Maksoivat jopa retkikunnankin Vienan Karjalaan.”

Salatieteiden ja uskomusten maailma kiinnostaa Hällströmiä myös muutenkin kuin historiallisena ilmiönä. Hän kuvaa omaa ajatusmaailmaansa animismin ja luonnonmystiikan värittämäksi.

Tosin ei Salakirjojen katalogi ole pelkästään salatieteitä. Esimerkiksi alkujaan vuonna 1919 julkaistu Nainen – Ja taito valloittaa hänet on pintapuolisesti huvittava teos, joka perustuu ”erään gentlemannin” muistiinpanoihin pokailusta. On kuitenkin hyvä huomata, että pintakerrosta hieman rapsuttamalla teos paljastuu monin tavoin samanlaiseksi kuin mitä nykypäivän pelimiesoppaat ovat seksuaalisen markkina-arvon teorioineen.

Hällströmin kustantajan ura alkoi hänen haalittuaan vanhoja teoksia divareista ja kuolinpesistä ja alettuaan välittää niitä edelleen netin kautta.

”Sitä kautta tuli myös tutuksi se, että mitä kaikkea jännää sitä onkin julkaistu.”

Vähitellen hahmottui näkemys siitä, että Suomessa on julkaistu paljon teoksia, jotka ovat kadonneet saatavilta jo pitkän aikaa sitten. Ensimmäisen uusintapainoksen Hällström julkaisi vuonna 2007, ja Salakirjat oli syntynyt. Sittemmin julkaisuohjelmaan ovat löytäneet tiensä myös esimerkiksi muinoin vaarallista tietoa sisältävinä kiellettyjä teoksia sekä kustantamon linjaan sopiva uustuotantokin.

Julkaisutahti on ollut kiivas ja nimikkeitä on jo noin 80. Pienkustantamon asema nykyisillä kirjamarkkinoilla ei kuitenkaan ole erityisen hyvä, ja isojen kirjakauppaketjujen valikoimaan on vaikea päästä. Toiminnan kannalta tiivis suhde lukijoihin sekä oma nettikauppa ovatkin elinehtoja.

”Vaikka kirja-ala kokonaisuudessaan on pienentymään päin, pienkustantamolla on kuitenkin se etu, että voi mennä halutessaan aikalailla vastavirtaankin. Meillä toiminta on kasvanut, eikä se ole riippuvainen koko maan kirjanmyynnin tilasta. Käyn myös aika paljon messuilla ja markkinoilla. Sehän on hyvin perinteinen ja sopiva tapa toimia – missä tavara kiertää, siellä tieto kiertää.”

Messuilla ja markkinoilla eksoottinen katalogi herättää myös poikkeuksetta tunteita.

”Eteenkin Musta raamattu on sellainen teos, josta joka kerta joku tulee valittamaan. Mutta siinäkin on kyse enemmänkin kirjan hurjasta maineesta – eivät valittajat ole koskaan kirjaa itse avanneetkaan.”

Osa Salakirjojen julkaisemista teoksista on ollut jossain vaiheessa historiaa kiellettyjen kirjojen listalla. Jokaisella ajalla on omat tabunsa, jotka saattavat näyttäytyä omituisessa valossa jälkipolville.

”Netissä kiertää esimerkiksi ’kiellettyjä’ kannabiksen kasvatusoppaita, joille varmaan naureskellaan kymmenen vuoden päästä, että tämmöisiäkin on pitänyt salassa jakaa”, Hällström tarjoaa esimerkkiä nykytabusta.

Tämä viittaus kannabistietouden asemaan tabuna on sikälikin sovelias, että Salakirjat on julkaisemassa tuonnempana Sigurd Wettenhovi-Aspan teoksen Nauloja kieltolain ruumisarkkuun vuodelta 1920. Teos otti aikanaan kärkevästi kantaa kieltolakia vastaan, eikä rinnastus nykyiseen kannabispolitiikkaan ole tyystin tuulesta temmattu.

On kustantajan pöydälle toki päätynyt myös sellaisia tekstejä, joiden julkaisu ei tule kysymykseenkään. ”Jo ihan lainsäädännöllisistä syistä”, kuten hän itse asian muotoilee.

Valittu linja on johtanut myös siihen, että monien teosten hämyinen julkaisuhistoria on vaatinut melkoista salapoliisityötä kustantajalta. Esimerkiksi inkvisiittori Heinrich Kramerin kokoama Noitavasara – Malleus maleficarum ilmestyi alkujaan vuonna 1486, ja sen rooli noitavainojen kehityksessä ei ollut merkityksetön. Teoksessa annettiin ohjeita noitien kuulusteluun ja tunnistamiseen.

Kabbalistisia manauksia ja loitsuja sisältävä Musta raamattu puolestaan kattaa väitetysti Raamatusta pois pudonneet Mooseksen kuudennen ja seitsemännen kirjan.

Noitavasaran käännös perustuu saksalaiseen editioon, mutta meidän kääntäjä löysi myös 1930-luvulla julkaistun neuvostoliittolaisen edition, joka on ollut länsimaissa täysin tuntematon. Musta raamattu puolestaan on alkujaan amerikansuomalaisten Michiganissa kääntämä, josta se on sitten jotain kautta kulkeutunut Suomeen. Silläkin on ollut vissiin seitsemän eri julkaisijaa, jotka ovat sitten kuolleet pois.”

Salakirjoilla sen sijaan ei ole mitään aikomusta kuolla pois.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu