Kansainvälinen toimittajien oikeuksia puolustava järjestö CPJ (Committee to Protect Journalists) on tänä vuonna myöntänyt sananvapauspalkinnon venäläisen Dožd-tv-kanavan (suomeksi Sade-tv) päätoimittajalle Mihail Zygarille.

Tämä vuosi oli jäädä Dožd-tv:n lyhyen historian viimeiseksi. Tv-kanavan hankala vuosi alkoi surullisen kuuluisalla katsojakyselyllä Leningradin piirityksen päättymisen 70-vuotisjuhlaa käsittelevässä ohjelmassa: olisiko Leningradin pitänyt antautua saksalaisille uhrien välttämiseksi. Gallupista kanneltiin heti presidentti Putinille.

Venäjällä toimivista noin kolmestasadasta kaapelitelevisio-operaattorista 25 lakkasi saman tien välittämästä Doždin ohjelmia. Joukossa olivat kaikki suurimmat toimijat. Parissa päivässä kanavan katsojaluku putosi 18 miljoonasta kahteen miljoonaan. Doždia seuranneilta miljoonilta katsojilta ei kysytty mitään. Yksikään näistä operaattoreista, jotka aiemmin olivat maksaneet Doždille oikeudesta sisällyttää lähetykset tarjoamiinsa kanavapaketteihin, ei ole vieläkään uskaltautunut rikkomaan valtiojohdolta tullutta kieltoa.

Tätä seurasi toinen aalto. Liikekeskus, jonka seinien suojissa Dožd oli toiminut koko neljävuotisen olemassaolonsa ajan, kieltäytyi syytä ilmoittamatta jatkamasta vuokrasopimusta. Toisaalta selityksiä tuskin kaivataankaan. Talouskriisin ja henkisen lamaannuksen uhatessa vietiin myös katto pään päältä. Se oli isku palleaan.

Lopuksi varmistuslaukaus: Kevätistuntokautensa lopulla Venäjän duuma hyväksyi ja presidentti allekirjoitti mainontaa sääteleviä lakeja koskevat muutokset. Yksi muutoksista kieltää kaapelikanavilla mainostamisen kokonaan. Toisin sanoen ne jäävät käytännössä ilman toimintaedellytyksiä, sillä toiminta pelkkien tilausmaksujen varassa on tappava kokeilu, johon kukaan ei tähän mennessä ole ryhtynyt.

Toinen muutos on jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle. Medvedevin presidenttikaudella hyväksytty niin sanottu Lesinin-vastainen laki kumottiin. Lailla oli rajoitettu valtakunnallisten mainostilaa myyvien mediatoimistojen markkinaosuuksien maksimiksi 35 prosenttia. Venäjän mediamarkkinoita hallitsevat suurimpina Video International ja Gazprom-Media. Laista käytetty nimi on peräisin molempien konglomeraattien toimintaan liitetyltä Mihail Lesiniltä, joka palasi vuosi sitten takaisin Venäjän poliittiseen elämään Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen.

(Medvedev erotti vuonna 2009 lehdistöneuvonantajansa Mihail Lesinin. Hieman sen jälkeen duuma hyväksyi mainonnan keskittymistä säätelevän lain. Lesinillä on yhteyksiä myös Suomeen. Hän osti vuonna 2006 kahden miljoonan euron arvoisen kartanon Turun saaristosta. Suom. huom.)

Kolmen siirron shakki ja matti eivät kuitenkaan onnistuneet. Vastapeluri osoittautui yllättävän sitkeäksi. Peli jatkuu.

Tällä hetkellä Doždilla on 11 miljoonaa katsojaa. Kuusi miljoonaa seuraa sitä televisiosta ja viisi miljoonaa netin kautta. Kanavasta on tullut Venäjän tv-alan uranuurtaja, joka on onnistunut hyvin totuttamaan venäläiset katsojat vallankumoukselliseen ajatukseen: korkeatasoisesta journalismista pitää maksaa.

Vielä vuosi sitten vain harvat uskoivat Doždin onnistumiseen. Nyt epäuskoisetkin maksavat tilausmaksunsa. Hinta nousee, mutta silti kanavalla riittää tilaajia. Se johtuu siitä, että sopimus on kaikkien kannalta rehellinen.

Toisin kuin NTV-kanava, jota vainottiin Venäjällä vuonna 2003, Dožd ei ole järjestänyt mielenosoituksia kaduilla. Tänä vuonna on otettu käyttöön internet. Maaliskuussa sosiaalisissa verkostoissa levisi joukkorahoituskampanja, jolla kerättiin yhdessä viikossa kaksi miljoona dollaria. Se on kaikkien aikojen tehokkain kampanja Venäjällä, suurin summa lyhyimmässä ajassa. Kuitenkaan kaksi miljoonaa dollaria ei kata kuin kahden kuukauden menot, joten se olisi itse asiassa pelkästään lykännyt sulkemista. Kaikkein arvokkaimmaksi osoittautuikin katsojien luottamus Doždia kohtaan.

”Maaliskuussa vielä hyvästelimme toisiamme. Viikon ajan hoimme mantraa ’jos tuette meitä, jatkamme työtä’. Emme itse täysin uskoneet siihen, mitä sanoimme. Meitä kuitenkin tuettiin, ja huomasimme, ettei paluuta ole. Joten me kaikki ihme kyllä rauhoituimme”, muistelee päätoimittaja Mihail Zygar.

”Meidät pakotettiin ulos edellisestä kaupallisesta toimintamallista ja tyrkättiin aivan toisenlaiseen malliin: ensimmäistä kertaa emme ole riippuvaisia kenestäkään muusta kuin katsojista. Ensi vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien mainokset on kielletty lähetyksissämme. Niinpä tärkeimmäksi tulonlähteeksemme muodostuvat tilausmaksut. Siis katsojien rahat. Sellainen motivoi minua paljon.”

”Ymmärrämme mainiosti sekä millainen katsojakunta että millaiset mahdollisuudet meillä on”, Zygar jatkaa.

”Voidaan arvata miksi valtion propaganda, joka pitkään oli varsin tehotonta, on nykyisin niin suosittua. Sisällöltään se on näennäisesti venäläistä, ja muodoltaan se on täysin amerikkalaista.”

Zygar löytää suositusta tv-kasvosta yhteyden yhdysvaltalaiseen oikeistolaiseen journalismiin.

”Äänessä oleva Dmitri Kiseljov on kuin klassinen Fox Newsin toimittaja, jonka silmissä palaa viha. Emootiot polttavat tv-ruudun puhki, eikä katsoja kykene pysymään välinpitämättömänä. Niksi on kuitenkin juuri siinä, että ihmiset väsyvät vihaamaan kuorossa. Jossain vaiheessa he alkavat kaivata jotain rauhallisempaa ja harkitumpaa – pyrkimystä selvittää asioita kiihkottomasti. Juuri se on meidän tilaisuutemme. Yksinkertaisesti olemme toisenlainen tv-kanava. Emme ole oppositiokanava, vaan normaali, journalismin perusperiaatteita työssään noudattava väline. Siksi emme koskaan ole yrittäneet asettua jonkin vastakohdaksi, kuten valtakunnallisten kanavien tai Life Newsin.”

Zygar kääntyy katsomaan yhtä pikkuruisen työhuoneensa kolmesta tv-monitorista. Yhdessä näkyy Doždin lähetys, toisessa sosiaalisten verkostojen suosituimpien uutisten kooste Mediametrics, kolmannessa Life News. Sen suorassa lähetyksessä mies hakkaa kepillä karhunpentua lähikuvassa.

Zygar menee kippuraan tuolissaan.

”Tuollaisessa me emme tietenkään pysty noitten (nyökkää Life Newsiin päin) kanssa kilpailemaan. Mistä puhuimmekaan?”

Henkiin jäämisestä.

”Meillä ei ole yhtä suurta toimitusta kuin tammikuussa, mutta yli puolet on jäljellä. Tämän joukkueen kanssa pystyy tekemään täysipainoista työtä. Piakkoin teemme symbolisen, hyvin pienen uudelleenbrändäyksen. Osoitamme, että Dožd on eilisen, tämän päivän ja huomisen projekti, joka on kuitenkin aikuistunut.”

Olette siis valmiina vuodenvaihteen muutokseen?

”Meillä on suunnitelma, miten tilaajien määrä saadaan kasvamaan joka kuukausi. Toistaiseksi olemme pysyneet tavoitteissamme. Vähän pelottaa sanoa, mutta toistaiseksi kaikki on okei. Olemme vaihtaneet toimintamallia. Olemme luopuneet mallista, jossa etusijalla on jatkuva suora lähetys. Nyt tavoitteena on lähettää joka päivä suuri tutkiva reportaasi. Juuri sitä laatutavaraa, josta katsoja on valmis maksamaan. Jokunen päivä sitten meillä esitettiin esimerkiksi iso reportaasi siitä, miten lapset joutuvat propagandan uhreiksi: miten poliittista agitaatiota harrastetaan kouluissa ja jopa lastentarhoissa. On kammottavaa nähdä, miten kuusivuotias lapsi kertoilee aikovansa perustaa vapaaehtoisten lasten kodinturvajoukon suojelemaan kaupunkia banderalaisia (ukrainalaisia fasisteja 1940-luvulla – suom. huom.) vastaan. Ylipäätään suuntaudumme tutkivaan journalismiin, koska se on tulevaisuutemme ala. Perehdytämme nyt kaikki meillä työskentelevät journalistit siihen.”

Jopa kuuluisan juontajanne Pavel Lobkovin?

”No ei ehkä Lobkovia. Sen sijaan <b>Ksenia Sobtšakista tulee tutkiva journalistimme. Vuoden 2003 tv-palkinnon saanut toimittaja Andrei Lošak aloittaa meillä lähiaikoina uuden projektin.”

Entä Leonid Parfjonov?

”En pidä mahdottomana, etteikö hänkin vielä ilmaantuisi meille. Aivan uudenlaisena, jollaisena hän ei ole esiintynyt vielä missään.”

Suunnitelmanne kuulostavat kunnianhimoisilta. Tutkiva journalismi on kallista. Sobtšak, Lošak, Parfjonov ovat kalliita nimiä.

”Siltähän se näyttää. Jätätte kuitenkin laskuista erään yksinkertaisen seikan: ihmisillä ei ole muuta paikkaa, jossa he voisivat työskennellä. Missään muualla he eivät voisi tehdä journalistista työtä. Sitä paitsi monilla heistä on muita hankkeita, joilla he ansaitsevat rahaa. Me tarjoamme heille tilaisuuden tehdä jotain sellaista, mitä sydän kaipaa.”

Mainoksessakin sanotaan, ettei sellaisen arvoa voi mitata.

”Doždin koko historia kertoo siitä, miten tv-ohjelmaa tehdään kahden kopeekan budjetilla. Muistan yhä, miten halveksivasti kollegat kommentoivat sitä, että käytimme ohjelmissa skype-haastatteluja. Miten uskomattoman surkeaa kuvaa, he sanoivat. Nyt kukaan ei enää edes muista asiaa.”

Miksi Dožd oli ainoa lähes 400 kaapelikanavasta, joka avoimesti vastusti mainostamisen kieltävää lakia?

”Se on tietysti käsittämätöntä. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että nämä lakimuutokset eivät näytä koskevan kaikkia kanavia. Ne eivät koske esimerkiksi bisneskanava RBK-TV:ta eikä Life News -kanavaa, joka on tilanteesta huolimatta saanut valtionkomitealta uusia taajuuksia ja muuttunut maksuttomaksi suurten kaupunkien ulkopuolella. Tämä antaa sille tilaisuuden välttää lakimuutoksien vaikutukset.”

Entä muutto Punainen lokakuu -liikekeskuksesta, joka entisenä radiotehtaana on symbolinen rakennus. Oletteko valmiit siihen?

”Näissä tiloissa olemme kokeneet paitsi onnen myös kauhun kuukausia. Minusta tuntuu, että me kaikki suorastaan haluamme pois täältä. Uusi elämä odottaa.”

Kirjoittaja on Novaja Gazetan erikoistoimittaja.

Julkaistu Voimassa 9/2014 suomenkielisen Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden luvalla. Alkuperäisteksti Novaja Gazeta, 6.10.2014. Käännös: Kirsti Era

Comite to Protect Journalists (CPJ) vuoden 2014 sananvapauspalkinnon muut saajat ovat toimittajat Aung Zaw (Myanmar), Siamak Ghader (Iran) ja Ferial Haffajee (Etelä-Afrikka).

Lue jatkojuttu, kuinka Dožd-tv muutti asuinhuoneistoon Fifistä: Dožd-tv tuli olohuoneeseen.