Vapaakauppasopimusta eli TTIP:tä on valmisteltu jo pitkään suljettujen ovien takana. Edes kaikki europarlamentaarikot eivät ole saaneet tietoa sopimusneuvotteluista. Sen sijaan sijoittajien toiveita on kuunneltu herkällä korvalla.

Eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd) myöntää, että poliitikkojen toiminnassa on parantamisen varaa.

”Minä voin katsoa peiliin, ja me voimme eduskuntana miettiä, miten paljon olemme halunneet kaivaa ja saaneet tietoa näistä neuvotteluista.”

Nyt eduskunnan suuri valiokunta on saanut käsiteltäväksi ensimmäisen sopimusluonnoksen ja pyytänyt muilta valiokunnilta kommentit. Seuraavaksi suuri valiokunta linjaa Suomen kannan sopimusluonnokseen.

Valiokunnat ovat huomauttaneet, että investointisuojan nimissä ei saisi ohittaa kansallista lainsäädäntöä. Otetaan esimerkki: jos ulkomainen kaivosyhtiö sijoittaisi rahaa Suomeen ja eduskunta päättäisi sen jälkeen kiristää ympäristölainsäädäntöä, kaivosyhtiön ei valiokuntien mielestä pitäisi voida riitauttaa asiaa.

Vastaavista riidoista on maailmalta lukuisia esimerkkejä, joissa suuret kansainväliset yhtiöt ovat vetäneet valtioita Maailmanpankin alaisen investointiristiriitojen sovittelulaitoksen ICSID:n välimiesmenettelyn ratkaistavaksi.

Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Martti Koskenniemi lyttää ICSID:n välimiesmenettelyn täysin. Hänen mukaansa kyse on julkisen vallan siirtämisestä pois valtioilta ja yritysten riskien ulkoistamisesta veronmaksajille.

Nyt vastaavaa menettely saattaa ajautua Suomeen osana Yhdysvaltojen ja Euroopan välistä vapaakauppasopimusta. Menettely on herättänyt vastustusta sitä mukaa kun sopimuksen mahdollisista vaikutuksista on valunut tietoa europarlamentaarikoille.

Monet sopimuksen yksityiskohdat ovat vielä auki, ja esimerkiksi Saksa on ehdottanut, että välimiesmenettely poistettaisiin sopimuksesta.

Yhdysvaltain sopimusneuvottelijat ovat kuitenkin ilmoittaneet, että menettely on heille kynnyskysymys.

”Sen vaatiminen on tietysti osa heidän neuvottelutaktiikkaansa”, Martti Koskenniemi sanoo. Välimiesmenettelyä on aikanaan perusteltu sillä, että sen avulla yritykset voivat turvallisemmin sijoittaa epävakaisiin ja kehittyviin valtioihin. EU-maihin sijoittaessa yrityksillä ei pitäisi olla vastaavaa riskiä.

Martti Koskenniemi näkeekin, että välimiesmenettelyä käytetään rahastamiseen. ”Tämä on sellainen järjestelmä, jolla lypsetään veronmaksajilta ja valtioilta rahaa.”

________________

Kauppasopimus kiihdyttää professorin

Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestettiin 26. maaliskuuta keskustelutilaisuus TTIP-sopimuksesta. Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi piti pitkän ja kriittisen puheenvuoron sopimukseen sisältyvän ICSID:n välimiesmenettelyn ongelmista.

Voima kokosi parhaat palat professori Koskenniemen puheesta.

”Anteeksi, mä nousen nyt seisomaan. En pysty puhumaan näistä asioista kylmän rauhallisesti. Nythän on niin, että tämä ICSID-järjestelmä luotiin kehitysmaiden itsenäistymisprosessien aikana 1950- ja 60-luvuilla, koska kehitysmaissa, erityisesti Iranissa, Nigeriassa ja Libyassa, kansallistettiin amerikkalaisia, brittiläisiä ja hollantilaisia öljy-yhtiöitä. Monesti siitä kansallistamisesta ei saatu täyttä korvausta.

Yhdysvaltain ulkoministeri Cordel Hull alkoi toistaa sellaista periaatetta, että kansallistamisesta pitää maksaa prompt, effective and adequate compensation (nopea, tehokas ja riittävä korvaus). Kansalliset tuomioistuimet eivät olleet halukkaita siihen. Nigerialainen tuomioistuin, vaikea ehkä uskoa, ei todellakaan ollut valmis maksamaan kolonialistiselle sijoittajalle täyttä korvausta.

Sen takia lännessä haluttiin siirtää ratkaisut pois näistä primitiivisiksi koetuista yhteiskuntajärjestyksistä tänne sivistyneeseen maailmaan Maailmanpankin alaisuuteen, jossa riidat voidaan ratkaista sellaisten henkilöiden toimesta ja sellaisilla kriteereillä, jotka ovat yhtiöiden kannalta hyväksyttäviä ja oikeita.

Voidaan sanoa, että nämä oikeusjärjestelmät, Nigeria ja niin pois päin, olivatkin ehkä jossain suhteessa kehittymättömiä. No nyt ollaan siinä tilanteessa, että keskustellaan sijoituksista Yhdysvalloissa ja Euroopassa, siis kaikkein kehittyneimpien oikeusjärjestelmien maissa, joissa tuhannet tuomioistuimet ratkaisevat ulkomaisiin toimijoihin liittyviä juttu rutiininomaisesti.

Nyt ongelma ei ole enää siinä, että ne olisivat liian primitiivisiä järjestelmiä. Ne ovat liian uskottavia! Liian teknisesti kehittyneitä!

Sen takia halutaan sitten siirtää ratkaisut pois sieltä tänne, jossa me voidaan kavereiden kanssa Genevessä tai Washingtonissa ratkaista jutut tällaisten sääntöjen perusteella kuin fair and equatable treatment ja non-discrimination, jotka voivat tarkoittaa mitä tahansa. Jotka oikeushistoriallisesta tai oikeussosiologisesta näkökulmasta ovat tyypillisiä primitiivisen oikeusjärjestelmään liittyviä kyhäelmiä!”