Joulukuun alussa kaikki hallituspuolueet sitoutuivat rakenneuudistuspakettiin, jonka säästötavoitteet rapauttavat kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja.

Juhlallisessa tiedotustilaisuudessa Säätytalolla julkaistu paketti jatkaa sixpack-hallituksen valitsemalla leikkausten tiellä, jota poliitikot oikeuttavat ”julkisen talouden kestävyysvajeella”.

Se tarkoittaa sitä, että nykyisellä tahdilla valtion ja kuntien rahat loppuvat kesken ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoin ”kaikkia sattuu”.

Silti hyvinvointivaltion periaate tasa-arvosta ja tulonjaon tasaamisesta verotuksella on saanut väistyä. Kuuden puolueen hallituksessa yksikään puolue ei ole ajanut aggressiivisesti verotuksen nostamista, vaikka se olisi toinen tapa niin sanotun kestävyysvajeen paikkaamiseksi.

Leikkauspolitiikasta kärsivät eniten huono-osaisimmat. Sen sijaan, että hallitus kohdistaisi katseensa syihin ja rakenteisiin, se korostaa yksilöiden laiskuutta ja rankaisemista.

Nykyisen lain mukaan työttömän toimeentulotuesta leikataan 20–40 prosenttia, jos hän syystä tai toisesta kieltäytyy aktivointitoimenpiteistä, kuten kursseista tai aktivointitöistä.

Rakenneuudistuspaketissa kaikki hallituspuolueet sitoutuivat siihen, että työttömiä rangaistaan käyttämällä tätä leikkuria aiempaa herkemmin.

Päätös ei vähennä valtion menoja juuri nimeksikään. Sen tarkoitus on syyllistää työttömiä maan ongelmista.

Jatkuva kriisitietoisuuden lietsominen on julkisessa keskustelussa tiukentanut asenteita paitsi köyhimpiä myös rikkaimpia kohtaan.

Kritiikki on henkilöitynyt eläkeyhtiöiden johtajiin, jotka esiintyvät finanssikeisareina, vaikka heidän johtamiensa yhtiöiden tehtävä on lakisääteisen sosiaaliturvan toteuttaminen. Närkästystä ovat herättäneet esimerkiksi eläkepomojen suuret palkat ja bonusedut.

Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria julisti marraskuussa Ylen A-studiossa, että hän edelleen ”uskaltaa” nostaa 750 000 euron vuosipalkkaansa.

Yleisen mielipiteen hampaisiin ovat joutuneet siis julkisten varojen ravintoketjun alin ja ylin ääripää, sossupummit ja eläkepomot. Sattumoisin molemmat kuuluvat sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) toimivallan alle.

Sosiaali- ja terveysministeriö on leikkauskeskustelun keskipisteessä, sillä siihen kohdistuvat kaikkein suurimmat säästöpaineet. Lisäksi ministeriön tehtäviin kuuluu eläkeyhtiöiden lainsäädännön valmistelu.

Risikko on julkisuudessa ilmoittanut haluavansa pistää ravintoketjun ääripäät kuriin: hän haluaa saada työttömät töihin ja laittaa eläkejohtajat aisoihin.

Risikko on käynnistänyt kaksi paljon julkisuutta saanutta lakihanketta. Vuoden 2012 keväällä hän pisti alulle lainsäädäntöhankkeen eläkeyhtiöiden avoimuuden lisäämiseksi.

Vuotta myöhemmin, keväällä 2013, hän alkoi valmistella niin sanottua osallistavaa sosiaaliturvaa, jonka ajatuksena on se, että työttömien pitäisi toimeentulotukea saadakseen mennä töihin.

Voima tapasi ministerin marraskuussa 2013 näiden kahden lakihankkeen leikkauspisteessä.

Pari viikkoa ennen Säätytalon tiedotustilaisuutta, marraskuun puolivälissä varhain aamulla, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on jo täydessä vauhdissa. Kahvi höyryää, työhuoneen pöydällä lepää nimikoitu Raamattu.

Haastattelun teemoiksi on sovittu vahvimpien oikeudet ja heikoimpien velvollisuudet.

Aloitetaan huipulta.

Keskustelu ahneista eläkepomoista ja heidän hämäristä lähipiirikähminnöistään räjähti käsiin keväällä 2012, kun Finnairin ja Ilmarisen asuntokaupat sekä johdon ristiinistumiset paljastuivat.

Risikko piti silloin eduskunnassa puheen, jossa hän ilmoitti silmiensä ”auenneen kuin kissanpennulla”.

Risikko pauhasi, että eläkeyritysten hämärähommille pitää tulla loppu. Kuten eläkeasioissa on tapana tehdä, hän pisti pystyyn kolmikantaisen työryhmän.

Suomalaisen konsensuksen mukaan kolmikannan, eli hallituksen, palkansaajien ja työnantajien, tulee päättää asioista yksimielisesti. Siksi kaikki epämiellyttävät poliittiset ratkaisut siirretään kolmikantaneuvotteluihin ja haudataan sinne.

Näin kävi tälläkin kertaa. Kolmikanta sai ehdotuksensa valmiiksi marraskuussa, yli vuoden neuvottelujen jälkeen. Työryhmän ministerille luovuttama lakiehdotus on velliä.

Lakiehdotuksessa johtajien omistukset ja kaupat pidettäisiin edelleen julkisuudelta piilossa ja ristiinistumiset eri pörssiyhtiöissä jätettäisiin eläkeyritysten omaan harkintaan.

Työryhmä ehdotti, että omistukset ja kaupat ilmoitettaisiin vain Finanssivalvonnalle. Fiva taas ilmoitti, että se ei halua ottaa valvontaa vain omalle kontolleen.

Näyttää siltä, että esityksen mukaan eläkeyritysten kontrolli ja valvonta jatkossakin perustuisi vapaaehtoisuuteen ja ministeriön luottamukseen.

Ministeri Paula Risikko, sinullahan on lopulta valta päättää. Miksi tähän on suostuttu?

Risikko katsoo painokkaasti aamukahvien yli silmiin ja sanoo, että tällaisenaan hän ei aio työryhmän esitystä eduskuntaan laittaa. Myöhemmin Risikko palauttikin ehdotuksen takaisin valmisteluun. Kolmikantaneuvottelut jatkuvat tammikuussa.

Eri lähteet ovat kertoneet, että Risikko vaikuttaa olevan eläkeyhtiöiden suitsimisessa tosissaan. Toisaalta ministerin asettaman työryhmän kokoonpano ei vakuuta. Työryhmässä istuvat palkansaajat ja työnantajat sekä STM:n lepsuksi tiedetty vakuutusasioista vastaava virkamies Outi Antila.

Työmarkkinajärjestöjen edustajista muun muassa STTK:n Leila Kostiainen istuu myös eläkeyhtiö Ilmarisen hallituksessa. Työmarkkinajärjestöt ovat sekaantuneet eläkeyrityksiin kyynärpäitään myöten.

Mitä poliitikkona ajattelet kolmikantamallista? Miten on mahdollista, että palkansaajajärjestöt ja EK saavat päättää itseään koskevista asioista?

”Niiden, jotka maksavat, pitää saada olla päättämässä. Tämä on sopimusyhteiskunta, ja sopimukset on ihan hyvä asia yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi.”

Mikä julkisuudessa on niin vaikeata työmarkkinajärjestöille ja eläkeyrityksille? Se näyttää tosi pahalta. Onko niillä jotain salattavaa?

”Sitä on varmaan hyvä kysyä niiltä itseltään. Mä en tiedä.”

Onko sulla mitään lihaksia prässätä tai runtata sitä läpi?

”Tämä tulee varmasti vielä pöydälle. Haluan sen nyt tässä sanoa, että tämä on mulle tosi tärkeä asia, koska nämä kaupat mitä on ollut julkisuudessa, on ihan hanurista!”

Eikö viivästyttäminen ole järjestöjen kiristyskeino? Sehän on kolmikantaneuvotteluiden ikuisuusongelma, että kaikki kestää hirvittävän kauan.

”Ei ne nyt sitä varmaan tahallansa pitkitytä… En halua sitä uskoa. Nämä on vaikeita asioita. Mutta pitää hioa ja hakea kompromisseja.”

”Kun neuvottelut pitkittyvät, ne mutkistuvat. Kun ne mutkistuvat, ne pitkittyvät. Piti aina arvioida, että saarahanko enää mitään.”

Paula Risikko naurahtaa ja rentoutuu, kun vaihdamme aihetta ja puhumme hetken ministeristä itsestään. Huhut kertovat, että Risikko kilpailutti suuret puolueet ennen kuin astui politiikkaan.

Nykyään hän on korkean profiilin poliitikko, joka nousi edellisten eduskuntavaalien aikaan kokoomuksen vaalivideoissa koko maan ankaraksi, mutta lämminsydämiseksi äitihahmoksi.

Mainoksissa kokoomuksen bussi kulki halki maalaismaiseman, ja kokoomuksen kärkipoliitikot puhuivat keskenään siitä, miten Suomen ongelmat ratkotaan. Viimeistään silloin Risikon empaattinen katse ja karismaattinen pohjalaismurre iskostuivat suomalaisten takaraivoon.

Sinivihreän hallituksen peruspalveluministerinä ja sixpackin sosiaali- ja terveysministerinä toiminut Risikko roolitetaan puhujasta riippuen sosiaalialaa kohentamaan pyrkiväksi pehmokokoomuslaiseksi tai kovanaamaiseksi pelin poliitikoksi.

Virkamieskunnassa arvostetaan Risikon taitoja ja mutkattomuutta. Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies kehuu Risikkoa esimieheksi, joka ”ei ole teennäinen tai tärkeilevä”.

”Hän muistaa palkollistensa nimet eikä epäröi käyttää tätäkään vallankäytön muotoa, kun satutaan samaan hissiin”, virkamieslähteestä kerrotaan.

Ministerinä hänen kehutaan kuuntelevan myös oppositiota. Hän kuuluu kokoomuksessa siihen leiriin, joka haluaa pitää sosiaali- ja terveyspalvelut julkisen sektorin näpeissä, mutta yhteistyössä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa.

Nyt, toisella ministerikaudellaan, Risikko on alkanut harjoittaa aiempaa enemmän pelin politiikkaa, eräs lähde kertoo. Siksi kovat lausunnot työttömistä ja eläkepomoista. Arvellaan, että hän tunnustelee näin mahdollisuuksiaan puolueen puheenjohtajaksi.

”Hän esittää pupuntassujaan puolueen pupuille ja kovanaamaa kokoomuksen oikealle laidalle”, hallituslähde väittää.

Populismisyytöksiäkin on heitelty. Oikea laita näkee eläkepomojen läksyttämisen kansan kosiskeluna. Vasen laita taas epäilee, että Risikko on huomannut yhteiskunnan arvojen koventuvan ja kalastelee kokoomukselle ääniä työttömien simputtamisella.

Kilpailutitko puolueet, ja lähdit kokoomukseen, koska se tarjosi eniten tilaa?

”Ei se ollut niin. Valmistuin sairaanhoitajaksi 80-luvun alussa, ja siitä lähtien kävi joka vaalien alla delegaatiot kysymässä mua politiikkaan. Kun mulla oli herännyt hinku, niin kävin läpi kaikkien puolueitten asiakirjat läpi ja keskustelin eri puolueitten henkilöiden kanssa.”

Miksi juuri kokoomus?

”Näin sen kannustavan ilmapiirin siihen, että luotetaan ihmisen omaankin osaamisehen ja kannustetaan osallistumaan. Mulle on ollut tärkeää, kun olen ollut opettajana 20 vuotta ja sote-alalla, että pitää osata itte, mutta pitää osata myös tehdä yhteistyötä. Että luorahan mahdollisuuksia ihmiselle osallistua, mutta pidetään huolta myös niistä, jotka ei itse pysty.”

”Oon käyttänyt vanhaa sanontaa, että annetaanko kala vai annetaanko onki. Mä oon kokenut, että kokoomus opettaa ihmisiä onkimaan.”

Olen kuullut, että olet yli puoluerajojen arvostettu, pystyt kommunikoimaan oikeisto-vasemmistoakselilla.

”Sillä tavalla saadaan kaikkein parhaiten eteenpäin asioita. Taaksepäin meno on se kauhistus. Oon aika temperamenttinen ihminen, kaikki junnaaminen on mulle paha juttu.”

”Oon ollut ensiavussa töissä. Jos sinne tuloo potilas jolla on pää auki ja jalat auki, ja riideltäis ja ruvettais tekemään kompromissia, että kumpi hoidetaan ensin, ja sitten hoidettaiski mahaa, niin se olis kauhistus! ”

Risikko puhuu kokoomuksen luottamuksesta ihmiseen ja omasta haluttomuudestaan tehdä kompromisseja silloin, kun todella tärkeät asiat ovat kyseessä.

Silti eläkepomojen kanssa Risikko vetoaa luottamukseen, kompromisseihin ja sopimusyhteiskuntaan. Mitä hän ajattelee yhteiskunnan heikoimmin pärjäävistä?

”Paulan ihmiskuva on pohjalais-sosiaalidemokraattinen”, eräs hallituslähde määrittelee: ”Jos et töitä tee, ei sinun syömänkään pidä.”

Syksyllä Risikko nousi sanomalehti Ilkan otsikkoon, kun hän sanoi, että kaikki sosiaaliturva pitää muuttaa vastikkeelliseksi.

Viime keväänä hän laittoi liikkeelle osallistavan sosiaaliturvan hankkeen, jonka selvitysmieheksi hän asetti kannustinloukuista väitelleen Rauman sosiaalijohtajan Antti Parpon.

Sen jälkeen osallistavaa sosiaaliturvaa on ollut suunnittelemassa jo kaksi epävirallista työryhmää, joissa on istunut muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoita.

Joulukuussa perustetaan virallinen työryhmä, joka saa neuvotteluiden pohjapaperiksi epävirallisten työryhmien laatiman ”ideapaperin”.

Tätä paperia Voima ei saanut haltuunsa lukuisista yrityksistä huolimatta. Taustalla on vaikuttanut Risikko. Suomalaista demokratiakäsitystä mukaillen hän panttaa muistiota sillä verukkeella, että asian valmistelu on kesken.

Haastattelussa Risikko kuitenkin listaa pohjapaperin aloitteita. Jotkut niistä, kuten toimeentulotuen yksinkertaistaminen, kuulostavat hyviltä.

Antti Parpo on esitellyt julkisuudessa mallia, jossa osallistava sosiaaliturva tekisi vastikkeellisuudesta automaattista.

Työttömien olisi tehtävä kaksi tuntia päivässä töitä pientä lisää vastaan. Kieltäytymisestä tai keskeyttämisestä seuraa minimituen leikkaaminen 20-40 prosentilla, kuten jo nykyisin tehdään. Parpon mallissa pakkotyöllistäminen koskisi kaikkia työttömiä heti työttömyyden alkaessa.

Vastikkeellinen sosiaalipolitiikka on sosiaalidemokraattien maahantuoma. Sähän itse asiassa ajat sosiaalidemokraattista sosiaalipolitiikkaa.

”Mä ajan ihmisten parasta, eli että ne pysyis yhteiskunnassa mukana.”

Jos systeemiä lavennetaan niin, että yhä useammat ihmiset heitetään kahdeksi tunniksi jonnekin, niin mitä nää työt voi olla muuta kuin siivoamista ja postittamista? Ekahan se pyyhkäisee matalapalkkaiset työt pois.

”Senhän takia just pitää luoda räätälöintiä ja monipuolista tarjontaa. Ne on miettineet sähköistä järjestelmää, että työtön pystyy katsomaan ketkä tarjoaa ja mitä.”

Millä tätä valvotaan? Sehän tulisi koskemaan satoja tuhansia työttömiä. Antti Parpo sanoo, että uudella systeemillä pystytään työllistämään ”kolme kaveria”, kun aiemmin pystyttiin työllistämään yksi.

”Edelleen haluan puolustaa tätä, että ihminen pystyy olemaan mukana yhteiskunnassa eikä jää yksin.”

Marraskuussa Pikkuparlamentissa osallistavasta sosiaaliturvasta luennoinut Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja Juhana Vartiainen ei peitellyt innostustaan. Hän meni kokoomuksesta oikealta ohi ja vaati, että pakkotyöstä ei pitäisi maksaa mitään lisiä, vaan sen tulisi olla minimituen ehto.

Vartiaisen mukaan osallistavan sosiaaliturvan suurin vaikutus on pelote. Ihmiset kokevat sen niin nöyryyttävänä, että he pyrkivät työllistymään avoimille työmarkkinoille hinnalla millä hyvällä.

Vartiainen pitää ilmaistyötä kilpailuvalttina, joka tuottaa palkansaajissa palkkamalttia. Suomeksi sanottuna palkansaajat tinkivät palkastaan, koska tilalle on aina laittaa ihmisiä tekemään työt ilmaiseksi.

Risikko vakuuttaa, että kyseessä ei tulisi olemaan pakko. Hän kertoo kokemuksistaan aikuiskoulutusjohtajana 90-luvulla laman aikaan.

Ministeri päivittelee yhtäkin kurssia, jossa istui 20 ihmistä, ”koska oli pakko”. Heistä haluttiin kouluttaa yrittäjiä, vaikka usealla ei ollut taustalla edes ammatillista koulutusta.

”Ajattelin jo silloin, että hyvänen aika, että eihän nyt voi ihmistä istuttaa mihin vain”, Risikko huudahtaa.

Haastattelun aikana käy ilmi, että ministeri ei silti suostu näkemään vastikkeelliseen sosiaaliturvaan kytketyn minimiturvan leikkauksen pakottavuutta. Sen sijaan hän vakuuttaa, että jatkossa työttömille tarjotaan aiempaa mielekkäämpiä tehtäviä.

Millä tavalla osallistava sosiaaliturva on kannustavaa, jos pakotetaan osallistumaan? Jos ei osallistu, pahimmassa tapauksessa menettää 40 prosenttia minimiturvasta. Silloinhan se ei ole porkkana vaan keppi.

”Luodaan räätälöityä palvelusuunnittelua. Kaikki tarkentuu, kun meillä on se työryhmä. Ja meillähän on jo se vastikkeellisuus.”

Eikö tässä olla luomassa uutta yhteiskuntaluokkaa, ilmaistyöntekijöiden luokkaa?

”Ei, ei.”

Eikö vaarana ole, että ihmiset ajautuvat pimeisiin töihin. Kaikki työttömät eivät voi työllistyä oikeisiin töihin, kun työttömiä on 300 000 ja vapaita työpaikkoja vain 39 000.

”Paltamon kokeiluhankkeesta me saadaan valtavasti lisää tietoa siitä, mikä on onnistunut ja mikä mennyt viturallensa. Totta kai me otetaan rusinat pullasta ja poistetaan se, mikä ei toiminut.”

Miten räätälöinti ja sen vaatima viranomaistyö maksetaan, kun kunnat joutuvat leikkaamaan kaksi miljardia?

”Ei, tätä ei kunnat pysty tekemään. Se on ihan turha luulo. Mutta ei tämän välttämättä tarvitse lisätä sosiaalityötä.”

Ministeri piirtää paperiin kaavion. Sen keskelle hän sijoittaa työttömän, jota ympäröi joukko instituutioita, kuten Kela, TE-toimisto, terveyskeskus, ja eri tukimuodot, kuten työmarkkinatuki, asumistuki, toimeentuloturva, ja niin edelleen.

Risikko kertoo, että työryhmän yhtenä tehtävänä on miettiä ,miten julkisen sektorin eri toimijat saadaan ”pistämään hynttyyt yhteen”.

Yhden luukun periaatetta on huudettu jo vuosia.

”Mun ajatus on just se, että sosiaaliturvaa saataisiin yksinkertaistettua.”

Se olisi ihan fantastista, että ei tarvitsisi käydä sekä työvoimatoimistossa että sossussa.

”Just niin. Luukuttaminen loppuis. Jos täs on työtön niin joku ottais kopin ja miettis ja kattois tälle työttömälle suunnitelman, että se ei aivan lapaannu. Koska on tutkittua tietoa siitä, että kun ihminen on jonkun aikaa työttömänä, niin se lamaantuu omasta elämästään.”

Miten sä parannat ihmisten asenteita työttömiä kohtaan? Se on stigma. Miksi näitä ihmisiä ei voitais jättää rauhaan?

”Jätettäisiin työttömät rauhaan?”

Työllistetyt kokevat usein tällaisissa töissä itsensä työyhteisön halveksumaksi. Stigma ei poistu sillä, että laitetaan tekemään töitä ilmaiseksi tai euron tuntipalkalla. Me pystyttäisiin luomaan täystyöllisyys, jos haluttais. Sitähän Vartiainenkin saarnaa, että työttömät ovat piiska, joka pitää palkkahalut kurissa. On poliittinen tahtotila, että työttömiä on.

”Mä haluan uskoa siihen, että ihminen haluaakin osallistua ja olla mukana. Mä oon itte Pohojanmaalta kotoosin ja meil on pienestä pitäen annettu kuokka kätehen. Mä tiedän stigmatisaation, ja haluan tälläkin välittää asennemuutosta.”

Lopulta Risikon sosiaalidemokraattinen kokoomuslaisuus on ihan looginen paketti. Kaikki puolueet 90-luvun laman jälkeen ovat kiristäneet otettaan työttömistä.

Vastikkeellisuus on jo osa systeemiä, kuten Risikko toistaa useaan otteeseen haastattelun aikana. Sama argumentti tulee vastaan kaikkien osallistuvan sosiaaliturvan suunnitteluun osallistuneiden haastatteluissa.

Tutkimuksissa on seurattu politiikan retoriikan muuttumista yhä enemmän rakenteista ihmisten psykologiaan. Rakennetyöttömyys nähdään henkilökohtaisena vauriona ja laiskuutena. Silti Suomi on harvoja maita maailmassa, jossa esiintyy sosiaalietuuksien alikäyttöä.

Kolmikannan ja vaihtoehdottoman puoluepolitiikan Suomessa muutokset tapahtuvat hitaasti, paitsi jos kohteena on työtön.

Eläkepomojen kontrolliin tähtäävä lainsäädäntöpaketti on pyörinyt neuvotteluissa vitkaasti, kolmikannan eri osapuolten tyytyessä syyttelemään julkisuudessa toisiaan.

Osallistava sosiaaliturva sen sijaan etenee vikkelästi sammutetuin lyhdyin. Hankkeen pohjamuistiota ei ole jaeltu edes hallituspuolueille.

Rakenneuudistus etenee näennäisen sekavasti. Kuntia pakotetaan säästämään ja irtisanomaan, viimeksi Jyväskylä ilmoitti vähentävänsä satoja henkilötyövuosia. Samaan aikaan työttömät toivovat, että he pääsisivät oikeisiin töihin – joita ei ole.

VATT arvioi, että työpaikkojen lisäämisellä perusteltu yritysten yhteisöveron lasku tuottaa julkiseen kassaan 900 miljoonan euron vajeen, mutta vain noin 5 000–7 000 uutta työpaikkaa. Yhden työpaikan hinnaksi tulee optimistisen arvion mukaan 124 000 euroa vuodessa.

Nythän ollaan luomassa helvetinkone. Oma puolueesi ajoi yhteisöveron leikkaamista neljällä prosentilla. Se maksaa miljardin vuodessa. Kunnat pakotetaan irtisanomaan ja sitten nämä työttömät osallistetaan ilmaistöihin. Mikä järki tässä on?

”Se on se taloustilanne.”

Ei tässä ole mitään järkeä, kun sitten me käytetään rahaa näiden ihmisten aktivoimiseen!

”Senhän tähden mun oma ratkaisuni on nämä rakenteelliset muutokset. Sosiaali- ja terveydenhuolto, joka vie 60 prosenttia budjetista, se pitää saada kuntoon, koska se on yksi keino tän miljardin kuromiseksi. Nyt pitää tehdä rakenteelliset ratkaisut, vaikka kuinka kipiää tekisi.”

Toisessa kädessä sulla on porkkana ja toisessa keppi. Heilutat porkkanaa ja samalla piiskaat ihmisiä.

”Niin, mutta se porkkana on etukenossa.”

Julkaistu myös Voimassa 10/2013.