Euroopan komission kommunikaatio-siiven neuvonantaja Nicole Dewandre puhui 21. elokuuta luennolla Utrechtin yliopistolla komission hallinnon tasolla tapahtuvista päätöksentekoprosesseista. Dewandre luennoi siitä, mitä näissä prosesseissa tulee ottaa huomioon ja missä nykyisin niin sanotusti mennään. Dewandre lähestyi aihettaan Hannah Arendtin yhteiskunnallisen teorian pohjalta. Hän kertoi tunnistavansa hallinnossa ylimmällä tasolla vallitsevan tyhjyyden, vallan muodottomuuden.

Vallan läsnäolo kuitenkin tuntuu aksiomaattiselta sekä useimpien tieteen että taiteen tekijöiden keskuudessa kuin myös maalarin, uimarin ja hampuusinkin mielestä. Aina on jokin, joka säätelee. Diktaattorien jälkeen sille on aina haluttu mieltää kasvot, vaikka se ei niitä vaadi.

Ranskan filosofisesta, toisen maailmansodan jälkeisestä ilmapiiristä ja traditiosta kasvanut foucauldilainen käsitys vallasta voi tarjota analyysivälineet vallan ”kiinniottamiseen” paikoista, joissa sitä ei tunnu havaitsevan. Valta läpäisee hänen mukaansa kaiken. Maataloustukien jakaminen on alisteista – sääntöjen alaista valtaa. Missä tai millä on nykyajan todellinen valtapositio?

Eikä sitä voi potkaista, vaikka kuinka välillä haluaisi? Vai voiko sitä potkaista?

Suomessa kyläkoulut pistetään kiinni ja esikouluikäiset lapset istuvat takseissa kaksi tuntia päivässä vain, koska ei ole rahaa muuhun. Kunnat ovat taloustilanteessa vastuussa kaikesta, mukaan lukien lastensuojelusta ja terveydenhuollosta, ja vieläpä taloudellisen rangaistuksen (sanktion) uhalla. OTA LAINAA, huudetaan.

Avioliittolaki ei taivu ihmisyyden ensisijaisuuteen suhteessa uskontoon, adoptiolaista ja ihmisyydestä puhumattakaan. Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia, naiset vain korkeammin koulutettuja, huonommin palkattuja ja vähemmän johtotehtävissä. Nämä tiedot ovat Tilastokeskuksen julkaisusta Naiset ja miehet Suomessa 2014. Eduskunta tilaa sodankäyntivälineitä Israelilta, koska ne ovat rintamalla testattuja.

Ainoa relevantti poliittinen asia meillä on ollut jo vuosia työn riittämättömyys ja säästöt. Kaikki muu poliittinen keskustelu on turhaa vanhanaikaista juupas-eipäs-dialektiikkaa, joka on – ei yllättäen – täysin samanlaista suhteessa eduskuntamme hallitus-oppositio-rakenteeseen. Hallitus ehdottaa, oppositio vastustaa, hallitus myöntyy, oppositio myöntyy.

Kuka valitsee eduskuntamme vaaleissa? Oletko se sinä tunteen, tietojesi vai tietämättömyytesi pohjalta? Kuka asettaa ehdokkaat ja tuottaa näkyvyyden? Vaihtoehtoja riittää. Kun niitä lähtee tarkastelemaan lähempää, joutuu ottamaan takapakkia. Vaihtoehtojen rivi on oikeastaan kasa, meri, utopia.

Missä ovat VAIHTOEHDOT?

Ehdollisia, vallalle alisteisia saman järjestelmän tuotoksia löytyy. Negaation kautta tapahtuvan affirmaation perustoiminto on valtajärjestelmään osallistuminen. Kun menen oppositioon, en ole hallituksessa. Jos et ole mies, sinun täytyy olla nainen. Saat olla homo, mutta et saa mennä naimisiin. Voisi luulla meidän olleen tehty vaihtoehdoista, mutta vaatteiden alla kuitenkin sykkii liha ja leijonan karjaisu ja mahonkipuun kaatuminen viidakon aluskasvillisuuden päälle.

Omat vaatimukset on hyvä artikuloida yksityisesti tai yhteisesti, mutta sellaisena vallattomuuden hetkenä, jona mitä tahansa voi tapahtua. Kun sitten Sinulle tarjotaan taas vaaleissa tai kaupan hyllyllä vaihtoehtoja, tarkkaile ilmoittaako kukaan pyrkimyksekseen toteuttaa juuri niitä. Tai toteuttaako. Selvitä itse, miltä valta näyttää tänä päivänä. Leikkauksilla ei hoideta kuin terveydenhuollossa ja sisäpolitiikkammekin on kuin sammakko lumpeenlehdellä. Se pysyy pinnalla vain pierujensa ilmavirralla eli uskottelemalla kansalle, että se on vielä merkityksellistä.

Kirjoittaja on kahden lapsen isä, erityisopettaja, siirtolapuutarhuri ja tekee väitöskirjaa kirjallisuustieteistä. Hän on myös sukunsa ensimmäisen polven deleuzeläinen ja feministi, joka on päätellyt, ettei ”totuus ole tuolla jossain”.