Katukerjääminen on europarlamenttivaalien alla ajankohtainen teema Suomessakin, sillä romanikerjääjät ovat osa nykyeurooppalaista kaupunkikuvaa. Romaniasta ja Bulgariasta liikkeelle lähteneet kerjäävät romanit ovat etsimässä parempaa tulevaisuutta. Vaikka unionimailla on yhteinen intressi hakea ratkaisuja, ei yhteistä säveltä ole löytynyt.

Mitä unionitasolla sitten pitäisi tehdä? Kun Suomen viiden suurimman puolueemme edustajia haastateltiin, paljastui, ettei kaikilla ole halua puuttua Romanian ja Bulgarian harjoittamaan etniseen sortoon.

Siitä, miten pitkälle EU:n jäsenvaltioiden itsemäärämisoikeuden kuuluu joustaa, käydään puolueiden välillä perinteistä kissanhännänvetoa. Unionin sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen nykytilanteessa haiskahtaa pahasti idealismilta, kun Euroopan talouskriisi vain pahentaa vähemmistöjen sosiaalista kriisiä. Mutta juuri tälle idealismille on kerjäläisten asiassa tilausta.

Puolueiden lähestymistavoista löytyy yleisen EU-penseyden lisäksi myös konkreettisia esimerkkejä. Suomalaispoliitikot kaipaavat Euroopan unionilta selkeiden mittareiden määrittelyä, entistä tarkempaa syyniä ja tarvittaessa sanktioita lepsuimmille jäsenvaltioille. Unionin myöntämille tuille vaaditaan tiuhempaa seulaa ja tiukempaa seurantaa. Jopa Schengen-jäsenyyttä ollaan valmiita jarruttelemaan.

Eikö tässä olisi eväitä saada Romania ja Bulgaria taipumaan etnisen syrjinnän kysymyksissä?

Voi epäillä, miten uudet direktiivit mahtaisivat tepsiä jäsenvaltioihin, jotka ovat tähänkin saakka viis veisanneet olemassa olevista sopimuksista. Myös se, kuinka kotoisen sosiaaliturvamallin tai lähidemokratian periaatteiden istuttaminen onnistuisi aivan toisenlaisiin kulttuureihin, on tietysti hyvä kysymys. Mitään paikallistason ratkaisuja ei parane oikopäätä niputtaa, kun puhutaan Itä-Euroopan kaikkiaan yli 30 erilaisesta romanikulttuurista.

Tilanne ei kuitenkaan muuksi muutu, jos jatkamme ongelmien lakaisua maton alle. Kaduilla voidaan kaiken aikaa pahoin.

***

Arto Satonen (kok)

Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen mukaan puolue on valmis lisäämään painetta kerjääjien lähtömaiden suuntaan. Hän ei kuitenkaan näe EU:n asiana puuttua vaikkapa Romanian perinteisiin hoitaa vähemmistöongelmiaan, vaikka maassa vallitsee syvä luottamuspula poliitikkojen ja kansalaisten välillä.

”Meidän näkökulma lähtee siitä, että asia pitää siellä Romaniassa ja Bulgariassa kyetä ratkaisemaan”, kansanedustaja summaa.

Euroopan unionilta Satonen odottaa tiukempaa valvontaa ja ohjausta erikseen sovittavan tavoitetaso-ohjelman puitteissa. Hän muistuttaa lisäksi EU:n miljardiluokan vähemmistöohjelmasta, joka kohdistuu osaltaan myös Romaniaan ja Bulgariaan.

***

Eero Vainio (sd)

SDP:n varapuheenjohtaja, europarlamenttiehdokas Eero Vainio on valmis turvautumaan EU-tason pakotteisiin, vaikka näkeekin keinot rajallisina.

”Jos oikeusvaltion periaatteet eivät romanien lähtömaissa toteudu, jäsenmaita tulisi rangaista”, hän pohtii.

Kyseeseen tulisi rakennerahastotukien pidättäminen, ja tarvittaessa Vainio on myös valmis jarruttamaan Romanian ja Bulgarian kaavailtua Schengen-jäsenyyttä. Niin ikään parantamisen varaa olisi kansallisvaltioiden lainsäädännön valvonnassa ja aluekehitystukien jakokriteereissä.

Hyviä käytäntöjä romanien integroimisessa muuhun yhteiskuntaan Vainio uskoo löytyvän Pohjoismaista. Esimerkkinä hän mainitsee Suomen romanikouluavustajat.

Vainio muistuttaa, ettei rasismi Romaniassa kohdistu pelkästään romaneihin, sillä osansa saavat muutkin vähemmistöt. Hän näkee kestävän ratkaisun löytymisen välttämättömyytenä: ”Kaduilla olevat kerjäläiset nostattavat vastarinnan yleistä vapaan liikkuvuuden periaatetta kohtaan.”

***

Outi Alanko-Kahiluoto (vihr)

Vihreiden kansanedustaja, europarlamenttiehdokas Outi Alanko-Kahiluoto uskoo ratkaisun avainten löytyvän yhteisestä eurooppalaisesta sosiaalipolitiikasta.

”Kun EU:n kritisoidaan laajentuneen ja kehittyneen talous eikä ihmisoikeudet edellä, se näkyy nimenomaan tässä romanien asemassa”, hän toteaa. ”Yhteisessä maailmassa köyhyyskin siirtyy rajojen yli.”

Alanko-Kahiluoto puolustaa kansalaisten perusoikeuksia. Niihin kuuluvat niin sosiaaliset oikeudet kuin oikeus riittävään toimeentuloon. Perusoikeuksien toteutumista – kuten lapsen oikeutta käydä koulua – tulisi valvoa jäsenmaissa aiempaa tiukemmin, tarvittaessa vaikka direktiivin avulla ja sanktioiden uhalla, hän linjaa.

Muutenkin EU:n tulisi Alanko-Kahiluodon mielestä tiukentaa kontrollia valvomalla paremmin, mihin köyhimpien väestöryhmien auttamiseksi myönnetyt tukirahat käytetään.

Alanko-Kahiluoto hehkuttaa suomalaisen sosiaalipolitiikan innovaatioita, kuten peruskoulua ja sen oppilashuoltoa. Myös Suomen romanipoliittisessa strategiassa olisi hänen mielestään mallia vietäväksi muihin unionimaihin.

***

Sanna Lehtinen (kesk)

Direktiiveihin luottaa myös keskustan europarlamenttiehdokas Sanna Lehtinen. Hänkin patistelee EU:ta ottamaan tiukemman roolin niiden jäsenmaiden suhteen, jotka lipsuvat sopimuksista.

”Siellähän [Romaniassa] syrjitään ihmisryhmiä valtiotasolla”, Lehtinen toteaa.

EU:n olisikin Lehtisen mielestä tehostettava valvontaansa esimerkiksi juuri Romaniassa, jotta Euroopan sosiaalirahaston myöntämät tuet päätyisivät niille tarkoitettuihin osoitteisiin.

Koska meikäläisen hyvinvointivaltion sosiaaliturvaa vastaavaa mallia ei kaikissa jäsenmaissa tunneta, Lehtinen ehdottaa kahta uutta direktiiviä, jotka takaisivat sekä yhdenvertaisen kohtelun että taloudellisen perusturvan.

Ensin mainitun direktiivin tehtävänä olisi taata, ettei ketään saisi asettaa eriarvoiseen asemaan taustan, iän, vamman, uskonnon, etnisen taustan, sukupuolen mukaan. Toinen säädös turvaisi taloudelliset puitteet eli antaisi mahdollisuuden inhimilliseen elämään.

”Myös sosiaalisissa kysymyksissä pitäisi olla tietyt minimipuitteet, samalla tavalla kuin ympäristöasioissa”, Lehtinen kiteyttää.

***

Laura Huhtasaari (ps)

Paras hetki vaikuttaa Itä-Euroopan romanivähemmistöjen ongelmiin on perussuomalaisten europarlamenttiehdokkaan Laura Huhtasaaren mukaan jo hukattu. Asiaan olisi näet pitänyt puuttua ennen kuin Romanialle ja Bulgarialle myönnettiin unionin jäsenyys. Nykytilanne osoittaakin Huhtasaaren mielestä lähinnä Brysselin hampaattomuutta: ”Jos Euroopan unionin tasolla jokin ratkaisu olisi tarjolla, se olisi varmasti jo tehty.”

Huhtasaari ei anna EU:lle paljon painoarvoa yksittäisen jäsenvaltion asioissa. Eikä halua antaa, sillä puolue peräänkuuluttaa jokaisen maan oikeutta päättää itse omista näkökannoistaan ja talousratkaisuistaan.

Huhtasaarta eivät myöskään vakuuta unionin keinot uhkailla kurittomia jäsenmaita EU-tukien jäädytyksellä. Ylipäätään Euroopan unionin taloudellinen tuki yksittäisille jäsenmaille saa Huhtasaaren tuomion, sillä hän kyseenalaistaa koko tulonsiirtounionin periaatteen.

”Raha ei auta korruptio-ongelmiin, sen sijaan lähidemokratia voi sen murtaa”, Huhtasaari uskoo. ”Ja tähän pitäisi kannustaa.”

***

Helsingin Diakonissalaitoksen Rom pro drom -projektin loppuraportti 14.6.2010.

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto.

Oksanen, Kimmo: Kerjäläisten valtakunta. Totuus kerjäävistä romaneista… ja muita valheita. Barrikadi-sarja, nro 10. WSOY 2009.

EU-vaaliteemainen artikkelisarja on tehty osana Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen järjestämää aikakauslehtityön kurssia.

Vuoden 2014 europarlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25. toukokuuta 2014. Ennakkoäänestys Suomessa 14.–20.5., ulkomailla 14.–17.5.