Hallitus antoi tällä viikolla eduskunnan käsittelyyn lakiesityksen, jonka tavoitteena on leikata suurimpia ansiosidonnaisia työttömyyspäivärahoja ja tuoda valtiolle 50 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Ansiosidonnaisen leikkaus on osa kevään kehysriihessä sovituista toimenpiteistä, joilla hallitus pyrkii kuromaan umpeen niin sanottua kestävyysvajetta.

Työttömyysvakuutusrahaston (TVR) toimitusjohtaja Heikki Pohja ihmetteli huhtikuussa Voiman haastattelussa, miten päätös aiotaan toteuttaa. Työttömyysturvan ansiosidonnaista osaa ei kustanneta verovaroilla vaan työttömyysvakuutusmaksuilla, joita työnantajat ja työntekijät maksavat TVR:lle. Miten valtio voi säästää menoerästä, jota se ei itse kustanna?

Hallitus onnistui kuitenkin kehittämään keinon: lakiesityksen mukaan TVR maksaa suurimpia ansiosidonnaisia nauttiville aiempaa pienempää päivärahaa ja tilittää säästämänsä 50 miljoonaa suoraan valtiolle.

“En vielä keväällä osannut ajatella, että tämän voisi toteuttaa näin yksinkertaisesti”, Heikki Pohja sanoo.

Leikkaus kohdistuu niihin työttömiksi jääviin, jotka ovat töissä ollessaan tienanneet yli 3115 euroa kuukaudessa. Vuonna 2013 tähän joukkoon kuului vajaat 20 prosenttia kaikista ansiosidonnaista päivärahaa saavista.

Jos hallituksen esitys menee eduskunnassa läpi, kuten todennäköisesti käy, uusi laki tulee voimaan vuoden 2015 alussa. Se ei vaikuta sitä ennen alkaneisiin työttömyyskorvauksiin. (Katso oheisesta taulukosta, miten leikkaus tulee vaikuttamaan erisuuruisiin päivärahoihin.)

Poikkeuksellisen lakiesityksestä tekee se, että sitä ei neuvoteltu niin sanotussa kolmikannassa yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

SAK, STTK, Akava ja EK ovat perinteisesti olleet mukana päättämässä kaikista ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tapahtuvista muutoksista. Päätöksenteossa on noudatettu samaa maksaja päättää -periaatetta kuin esimerkiksi eläkeneuvotteluissa: koska vakuutusmaksut kerätään työnantajilta ja työntekijöiltä, heidän etujärjestöjensä päättävät rahojen käytöstä.

Kolmikannan hylkäämistä kritisoivat kaikki työmarkkinajärjestöt, mutta hallituksen päätös on erityisen kipeä korkeasti koulutettuja edustavalle Akavalle, jonka jäsenistöstä monet ovat hyvätuloisia. Akavan Jarmo Pätäri ei osaa sanoa, miksi hallitus päätti ohittaa kolmikannan juuri tässä asiassa.

“Ainakaan lähihistoriasta ei tule mieleen yhtään tapausta, jossa kolmikanta olisi sivuutettu näin. Toivottavasti tämä ei ole suunta jatkossa.”

Pätärin mukaan hallitus olisi esimerkiksi voinut määrätä työmarkkinajärjestöille säästötavoitteen ja antaa näiden sopia sen toteuttamistavasta keskenään.

Lakiesityksen valmistelua johtanut sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Esko Salo on sitä mieltä, että työmarkkinajärjestöt olivat halutessaan voineet valmistelun aikana tehdä omia ehdotuksia. Sen sijaan ne hyväksyivät hiljaisesti hallituksen päätöksen leikata vain korkeimpia ansiosidonnaisia päivärahoja.

“Mistä olisit itse leikannut, kaikkein korkeimmista vai kaikkein matalimmista työttömyyskorvauksista?” Salo kysyy.

Hän ei osaa nimetä aiemmilta vuosilta yhtään tapausta, jossa kolmikanta olisi ohitettu, mutta uskoo, että niin on joskus tehty.

“Samalla tavalla toimittiin varmaan 90-luvun alussa, kun toden teolla leikattiin. Silloin kun pitää säästää, järjestöt eivät ole aina niin innokkaita tekemään päätöksiä.”

Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden professorin Toomas Kotkaksen mukaan hallituksen esityksen taustalla on laajempi kysymys siitä, siirrytäänkö Suomessa pois nykyisestä kolmikantaisesta päätöksentekojärjestelmästä.

“Yhden tapauksen perusteella ei voi suuria päätelmiä tehdä, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tästä eteenpäin tapahtuu.”

Kotkas ei ota kantaa siihen, onko kolmikantajärjestelmä jo aikansa elänyt. Hän kuitenkin tietää, että monet ovat sitä mieltä.

“Muutoksen tarvetta perustellaan demokratialla. Eihän tämä maailman demokraattisin järjestelmä ole, että työmarkkinajärjestöt päättävät keskenään suurista yhteiskunnallisista asioista.”