Myöhään iltapäivällä 26. elokuuta poliisit tunkeutuivat pietarilaiseen Vallan museo -taidegalleriaan, joka oli täynnä yleisöä. Viranomaiset sulkivat noin 80 teoksen näyttelyn yleisöltä ja takavarikoivat sieltä neljä taiteilija Konstantin Altunin maalausta.

Kaikki Altuninin takavarikoidut maalaukset kuvaavat venäläisiä päättäjiä. Teoksessa Irvikuva Putinia ja Medvedevia muistuttavat henkilöt esiintyvät naisten alusvaatteissa. Sateenkaari-Milonov puolestaan esittää pietarilaista kaupunginvaltuutettua Vitali Milonovia. Hän on yksi surullisenkuuluisan ”homopropagandan” vastaisen lain suunnittelijoista, joka tunnetaan myös yrityksestään viedä Madonna ja Lady Gaga oikeuteen, koska nämä olivat viime vuoden Venäjän-keikoillaan puhuneet LGBT-oikeuksien puolesta. Lainsäätäjä Mizulinan eroottiset unet viittaa saman lain edistäjänä tunnettuun Jelena Mizulinaan. Neljännessä maalauksessa Venäjän ortodoksikirkon johtaja patriarkka Kirill esitetään tatuoituna rikollisena.

Galleriaan ilmestynyttä poliisiryhmää johti Pietarin keskuspoliisipiirin päällikkö Alexander Bukatš. Paikalla olleiden näyttelyvieraiden mukaan poliiseilla ei ollut etsintään tai takavartiointiin oikeuttavia dokumentteja. Poliisien mukana saapui ryhmä siviilivaatteisiin pukeutuneita henkilöitä. Heidän joukossaan oli maalauksessakin esiintynyt kaupunginvaltuutettu Vitali Milonov, joka osoitti sormellaan neljä takavarikoitavaa teosta. Poliisi vei mukanaan gallerian managerin Tatjana Titovan ja piti häntä laittomasti seuraavaan aamuun asti. Titovaa ei ole syytetty mistään.

Johtajat-nimellä kulkeva näyttely avattiin 15. elokuuta Jabloko-oppositiopuoluetta edustavan Aleksander Donskoin omistamassa yksityisgalleriassa. Donskoi toimi aiemmin Arkangelskin kaupungin kaupunginjohtajana, mutta menetti tittelinsä, koska häntä syytettiin tutkintotodistuksen väärentämisestä. Johtajat-näyttely suljettiin hieman yli viikkoa ennen G20-huippukokousta, jonka Putin isännöi kotikaupungissaan Pietarissa syyskuun alussa.

Donskoin kertoman mukaan poliisi aikoo tarkastaa myös kaikki muut näyttelyn maalaukset. Hänen mukaansa poliisi ei jättänyt gallerialle mitään takavarikointiin liittyviä virallisia papereita.

Päivä näyttelyn sulkemisen jälkeen puhuin puhelimessa Pariisiin paenneen Konstantin Altuninin kanssa. Hän kuulosti masentuneelta.

”Tajusin, etten voi odottaa tuomioistuimelta oikeutta. En myöskään halunnut vakuuttaa ketään siitä, etten ole tehnyt rikosta. Lähtöpäätös oli spontaani: ostin ensimmäisen vapaan lennon, saavuin Kööpenhaminaan ja jatkoin sieltä Pariisiin. Minulla oli onnea, sillä minulla oli voimassaoleva Ranskan viisumi. Osallistuin vähän alle vuosi sitten Pariisissa kansainväliseen näyttelyyn. Tilanne oli silloin aika erilainen.”

43-vuotias arkangelilainen taiteilija oli töissä, kun häi sai puhelun skandaalista, joka oli syntynyt hänen maalaustensa ympärille. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli matkustaa Pietariin, koska hän oli huolissaan siitä, mitä maalauksille käy. Sitten hän sai kuulla, että museon manageri oli samana päivänä pakotettu todistamaan vankeudessa taiteilijaa vastaan. Kuulustelijat toistelivat, että Altuninia odottaa kymmenen vuoden tuomio.

”En ole koskaan ajatellut, että joutuisin pakenemaan maasta tällä tavoin. Haluan vain tehdä työtäni.”

Taiteilija joutuu nyt kohtaamaan uudenlaisen todellisuuden turvapaikanhakijana. Parhaillaan hän yöpyy halvassa pariisilaishotellissa. Mukanaan hänellä on vain vähän rahaa, ei tietokonetta eikä maalauksia.

Altunin vaikutti olevan hämmentynyt huomiosta, jonka hänen Pietarissa esillä olleet maalauksensa ovat saaneet. Kun kysyin, onko hän ollut aiemmin vaikeuksissa viranomaisten kanssa, hän vastasi kieltävästi. Sitten hän muisti, että hänen töitään on poistettu näyttelyistä aiemminkin.

”Minulle sanottiin, että ne ovat liian satiirisia.”

Kyseessä ei ole ensimmäinen hyökkäys taidetta kohtaan nyky-Venäjällä. Vuonna 2005 moskovalaisen Saharov-museon entinen johtaja Juri Samudorov tuomittiin sakkoihin uskonnollisen vihan levittämisestä Varo: uskonto! -näyttelystä, jossa nykytaide kehysti uskonnollisia symboleita uuteen kontekstiin.

Vuonna 2007 saman museon näyttely Kielletty taide 2006 esitteli 23 teosta, jotka oli kielletty venäläisissä gallerioissa. Näyttelyn järjestäneet Andrei Jerofejev ja Juri Samodurov tuomittiin vuonna 2010 sakkoihin ”ekstremismin levittämisestä”.

Vuonna 2011 taiteilija Aleksander Savitšia vastaan nostettiin syyte siitä, että hänen teoksensa Ristiinnaulittu Mikki Hiiri loukkasi uskonnollisia tunteita. Teoksen esittäminen kiellettiin. Vuonna 2012 puolestaan Pietarin Eremitaasissa oli esillä brittitaiteilijoiden Jake ja Dinos Chapmanin provosoivia nukketeoksia. Jotkut teoksista suuttuneet museovieraat pitivät niitä jumalanpilkkayrityksenä, ja syyttäjä ryhtyi selvittämään maailmankuulun museon toimia.

Keväällä 2013 siirtolaisviranomaiset ja poliisi rynnivät Saharov-keskuksen teatteriin, jossa oli meneillään sveitsiläisen teatteriohjaaja Milo Raun ohjaama näytelmä punkbändi Pussy Riotin oikeudenkäynnistä.

Konstantin Altuninin vaimo Elena Altunin ja heidän kaksivuotias tyttärensä ovat edelleen Venäjällä. Elena Altuninin mukaan he eivät osanneet lainkaan odottaa, mitä Vallan museon näyttelystä seuraisi.

”En ole koskaan sekaantunut politiikkaan, eikä ole Konstantinkaan. Se, mitä hän tekee, on vain ja ainoastaan taidetta. Konstantinilla ei ole koskaan ollut ongelmia ennen: päinvastoin, kun hän viime vuonna piti näyttelyn Pariisissa, Arkangelin kaupungin viranomaiset auttoivat häntä matkustamaan Ranskaan.”

Kun tieto kuvien takavarikoinnista ja galleristien sekä taiteilijoiden kohtaamista syytöksistä levisi, Venäjän sosiaalinen media räjähti kommentoimaan tapausta. Kaikki eivät olleet sympaattisia Altuninia ja hänen taidettaan kohtaan.

Elena Altuninin sivuilla venäläisten suosimassa sosiaalimediassa Vkontakessa ivaillaan, ettei taiteilija voinut olla niin naiivi, että hän uskoi tällaisten vallan karikatyyrien jäävän huomaamatta. Jotkut kommentoijat ovat sarkastisesti todenneet, että skandaali lienee taiteilijan masinoima tekosyy paeta Venäjältä. Konstantin Altunin on saanut kielteistä palautetta myös puhelimitse.

Elena Altuninin mukaan ihmisten reaktiot ovat satuttaneet.

”Miten voisimme suunnitella jotain tällaista? Tyttäreni itkee jatkuvasti, että hänellä on ikävä isäänsä. On todella pelottavaa, että jotkut ovat alkaneet kohdella meitä isänmaan pettureina. Onneksi vuosi ei kuitenkaan ole 1937. Ystävämme ovat šokissa, mutta he yrittävät tukea meitä.”

Englannista kääntänyt Kati Pietarinen.

Kirjoittaja on venäläinen toimittaja ja PEN-järjestön turvakaupunkikirjailija, joka on työskennellyt muun muassa Novaja Gazeta -lehdessä.