Perjantai-iltapäivänä Keravan taidemuseo Sinkka on kattanut illallisen keskelle näyttelytilaa. Pääruokana taidemuseo tarjoilee kurpitsakeittoa. Itsetehtyihin sämpylöihin on käytetty kurpitsan rihmaisia sisuksia, sillä kokit haluavat hyödyntää kaikki ainekset.

Lehdistötilaisuuksissa saa harvoin näin hyvää ruokaa ja vielä harvemmin kynttilänvalossa.

“Tämä ateria maksaa vain muutaman euron per henkilö”, sanoo Vili Nissinen, toinen kokeista.

Seinälle heijastettuna vilisee keravalaisia päättäjiä ja kuntalaisia. He pohtivat sanaselityksin työelämän muutosta yhteisötaidenäyttelyssä Monologeja epävarmuuden ajasta.

Taidemuseo tarjoilee toimittajille kurpitsakeittoa, sillä taiteilijoiden mielestä ruuanlaitto ja syöminen luovat yhteenkuuluvuutta. Kokkaamisen ohessa keskustelu soljuu luontevasti, vaikka keskustelijat eivät tuntisi toisiaan.

Projektissaan taiteilijat Vili Nissinen ja Mikael Kinanen kutsuivat keravalaisia kylään keskustelemaan työstä ja laittamaan ruokaa.

“Käytimme ruuanlaitossa esimerkiksi kausivihanneksia. Halusimme näyttää, että hyvää ruokaa voi tehdä edullisesti”, Nissinen sanoo.

Ruokailun jälkeen he pyysivät ihmisiä kertomaan, mitä heidän mielestään tarkoittaa “paskatyö” tai mitä heille tulee mieleen sanasta “yrittäjä”. Näkemyksistä syntyi videokollaasi taidemuseon seinälle.

Yhteisötaide sopi projektin muodoksi, sillä työ ja työelämän epävarmuus koskettavat kaikkia. Monen oli helpompi lähestyä työtä sanojen kuin oman työhistorian kautta.

“Paskatyö on usean mielestä sellaista, jossa ihmisarvo on alhainen, eikä työstä ole kenellekään hyötyä. Toisaalta tuli esiin, ettei työn tarvitse olla mielekästä. Nuoret arvostavat työtä, mutta ehkä he ajattelevat enemmän eettisyyttä”, Nissinen sanoo.

Kinasen mielestä puhetapaa ei määritä yhteiskuntaluokka tai ammatti vaan ikä.

“Esimerkiksi eräs insinööri puhui hyvin markkinavetoisesti ja siitä, kuinka hänestä työmarkkinat eivät tällä hetkellä toimi.”

Epävarmuuden aikaan siirtyminen näkyy sukupolvien erilaisissa käsityksissä ja odotuksissa. Nuori on vanhaa tottuneempi lyhyisiin työsuhteisiin ja huonoihin työehtoihin.

Näyttelyn varsinaiset monologit esittää seitsemän näyttelijää. Kertomukset kuuluvat esimerkiksi vuokratyöläiselle, paluumuuttajalla ja työuupuneelle.

En koskaan halunnut hienoksi johtajaksi. En halua tehdä työtä, jossa vaan tavataan ihmisiä ja puhutaan rahasta.

Työkkärissä vaan sanottiin, et laita CV:hen motto. Se auttaa erottumaan. Siis mikä? Tyylinkö: “Istu, ettei pieru karkaa”.

Ehdotetusta motosta taiteilijat painoivat pinssejä, joita saa näyttelystä.

Kinanen ja Nissinen ovat ideoineet pelipajaa, jossa osallistujat voisivat kokeilla työttömän Kimbleä. Siinä kaikki pelaajat eivät saa tasa-arvoisia mahdollisuuksia päästä maaliin.

“Toinen pelimuunnelma voisi olla sosiaalitukia hakevan muuttuva labyrintti, jossa pelaaja joutuu metsästämään puuttuvia lomakkeita”, Nissinen ehdottaa.

Kinanen on selvittänyt pelien historiaa. Eräs tuttu finanssipeli paljastui aikansa tuotteeksi.

“Meidän tuntemamme monopoli on muunnos pelistä, jossa kaikki voittavat, jos pelaajat auttavat muita ja pelaavat yhteen hiileen.”

Kaikki eivät vastanneet kutsuun tai halunneet osallistua projektiin. Esimerkiksi Keravan kaupunginjohtaja Petri Härkönen ei tarttunut tilaisuuteen keskustella työelämästä nuorten taiteilijoiden kanssa.

Kerava kunnalla on käynnissä yt-neuvottelut, joissa keskustellaan 150 ihmisen vähennystarpeesta. Potkujen sijaan kaupunginhallitus hyväksyi täpärästi niin sanotun henkilöstöpankin, johon työntekijä voidaan sijoittaa odottamaan uudelleen työllistymistä. Jos henkilöstöpankkiin sijoitettu työntekijä ei ole sijoittunut uudelleen kuuden kuukauden kuluessa, hänet voidaan irtisanoa.

Epävarmuuden ajan monologeissa ihmisiltä kysyttiin myös nuorisotakuusta. Projektin tekoon osallistuneet keravalaiset Sanna Kujala ja Tuomas Kiuru on työllistetty nuorisotakuulla. He toimivat näyttelyssä keskusteluoppaina ja kirjoittavat blogia. Kahden kuukauden työsuhde projektissa heijastaa hyvin prekaarin sukupolvikokemusta.

Museonjohtaja Arja Elovirta ei osaa sanoa, mitä yt-neuvottelut merkitsevät taidemuseon toiminnalle. Myös Sinkka elää epävarmuuden aikaa.

“Todellisuus kaatuu päälle. Tämä on laajempi ja tähän aikaa liittyvä ilmiö”, hän sanoo.

Monologeja epävarmuuden ajasta Keravan taidemuseo Sinkassa 30.10–29.12.