Teksti Kimmo Jylhämö
Porin taidemuseo ratisee taiteellis-teoreettista kritiikkiä, joka palauttaa politiikan takaisin talouteen.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Voimassa 1/2013.
”Banquero, banquero, banquero”, lauletaan flamencoryhmä flo6x8:n flashmobissa sevillalaisessa pankissa Espanjassa.
Kansalta viedään rahat, jotta pankit jaksaisivat. Mitä järjestelmä sanoo? ”Syö, nuku, työskentele”, flamenco-rap jatkaa.
Tosin välttämättä ei ole enää kotia eikä työtä. Espanjalaisista nuorista lähes 60 prosenttia on työttöminä. Koko Eurooppa tärisee leikkausvaatimusten ja talouspuheen mankelissa ikään kuin mitään ei voitaisi tehdä.
Finanssikriisin alkamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi viisi vuotta. Miten vähän puheenaiheet ovatkaan sen jälkeen muuttuneet.
Taloudellisiin termeihin vetoaminen ei ainoastaan määrittele sitä, mitä yhteiskunnassa tehdään, talouspuhe myös rajaa koko tavan ymmärtää maailmaa.
”Jopa Occupy Wall Street -liike puhuu ’osakkaista’ päätöksentekoprosessissa ja viittaa ’luoviin tehtaisiin”, väittävät It’s political economy, stupid -näyttelyn kuratoineet Gregory Sholette ja Oliver Ressler samannimisessä kirjassaan.
Porin taidemuseon helmikuussa avautuva näyttely on lähtenyt Wienistä, käynyt New Yorkissa ja Kreikan Thessalonikin nykytaiteen keskuksessa.
Kuraattorit ovat aidosti huolissaan siitä hetkestä, kun yksilöt alkavat määritellä itseään ja omaa toimintaansa taloudellisen termein.
Kuitenkin finanssikriisi on vain yksi osa monta vuotta kestänyttä muutosta. Nyt tulee täyteen 35 vuotta siitä, kun julkisten resurssien nakertaminen alkoi, markkinat vapautettiin sääntelystä ja ”globaalit resurssit pistettiin samaan pussiin”.
Kaikki kilpailevat kaikesta, kaikki leikkaavat kaikesta.
Kuitenkin finanssikriisin ongelmiin on vastattu neljä vuotta samalla kaavalla: pankeille annetaan lisää rahaa ja julkista sektoria leikataan.
Eikä koskaan ole tehty yhtä suurta pääomansiirtoa julkiselta yksityiselle sektorille, kuraattorit väittävät.
Ei ole siis mitenkään ihmeellistä, että tähän tunkioon yritetään saada ilmaa myös taiteen ja kriittisen teorian avulla.
Sholette ja Ressler vakuuttavat, että Porin taidemuseon näyttelyn taiteilijat yrittävät aidosti irtaantua ”talouskielestä”.
Näyttely ei huutele pelkästään parvekkeelta vaan lupaa katsoa eteenpäin.
”Eikö nyt olisi aika ryhtyä vastustamaan kapitalistisen logiikan kurinpitovaatimuksia ja eräänlaisen taiteen noituuden kautta lähettää retkikunta pelastamaan yhteiskunnallisuuden käsitettä”, kuraattorit kysyvät.
Annetaan papukaijamerkki yrityksestä mutta arvioidaan näyttely paikan päällä vasta Porissa.
It’s the political economy, stupid -näyttely Porin taidemuseossa 1.2.–26.5. ja kirja Oliver Ressler & Gregory Sholette, It´s the Political Economy, Stupid: The Global Financial Crisis in Art and Theory. Pluto Press (UK) & Porin taidemuseo 2013.
