Teksti Laura Rantanen
Janna Haaviston klovnihahmo Pirkko leikkii suomalaisuuden kliseillä ja koettaa kovasti olla itsenäinen ja pärjäävä.
Voi Pirkkoa. Häneen on jokaisen samaa tai vanhempaa sukupolvea olevan suomalaisen niin kivuliaan helppo samaistua, kun hän suorittaa elämäänsä hampaat irvessä ja haluaa tehdä kaiken niin kuin oikein on. Kuten äiti opetti oikein olevan. Pirkko hakkaa itse halkonsa, rypyttää karjalanpiirakkansa, noudattaa kansallisia ravitsemussuosituksia ja harjaa kenkänsä varmuuden vuoksi myös ulos mennessään.
Pirkkoa tekisi mieli halata. Vaikka onhan hän hetkittäin hiukan pelottavakin. Kun Pirkko tarttuu satunnaista yleisön edustajaa kädestä ja pyytää kanssaan lauantaisaunaan, niin huomaan osan katsojista vetäytyvän tuolissaan vaistomaisesti taaksepäin. Pirkko onnistuu kuitenkin saamaan saunaseuraa ja kaverin vihtomaan selkää. Pian hänen onkin hyvä hemmotella itseään pulahtamalla jäiseen veteen. ”Kuinka hyvää se tekeekään!”
Pirkko-hahmo syntyi kolme vuotta sitten Ruotsissa, jossa sirkustaiteilija Janna Haavisto opiskeli klovnerian maisteriksi. Hän tiesi Pirkosta ensin vain sen, että Pirkko on suomalainen vahva nainen, joka epäonnistuessaan ruoskii itseään. Oivallus lähti opiskelijakavereiden viattomasta kysymyksestä oppitunnilla. He kysyivät mitä Haavisto tekee, kun hän kokee epäonnistuneensa.
”Vastasin englanniksi, että silloin ruoskin itseäni. Minut ymmärrettiin väärin. Muut eivät tajunneet minun tarkoittavan henkistä itseruoskintaa, vaan he luulivat minun puhuvan seksuaalisesta toiminnasta.”
Tuossa hetkessä syntyi kuitenkin Pirkko. Niskavuoren Heta, joka ei tarvitse apua keittiön lampun vaihtamiseen. Haavisto tunnistaa samoja piirteitä itsessäänkin. Ruotsissa hän huomasi nopeasti olevansa identiteetiltään suomalaisempi, kuin oli koskaan ymmärtänyt. Small talk tuntui rasittavalta, Haavisto arvosti korkealle työteliäisyyden ja teot sanojen sijaan.
Jossain menee kuitenkin raja.
”Suomessa perinteiset rentoutumiskeinotkin sisältävät monesti itsensä rankaisun elementtejä. Saunassa ruoskitaan ihmisiä vihdalla ja uimaan mennään jäiden sekaan. Hauskaa pidetään hampaat irvessä.”
Toki Pirkko on voimakkaasti seksuaalinenkin, vaikka ruoskan sijaan hänellä on erityisen läheinen suhde kirveeseensä. Aikaisemmissa töissään seksuaalisuutta tutkinut Haavisto oli päättänyt siivota seksuaalisuuden Pirkosta tykkänään, mutta ei se onnistunut.
”Pirkossa on paljon minua, ja klovneriassa tekijä paljastaa itsensä. Annoin tämänkin teeman lopulta tulla mukaan.”
Haaviston mukaan näkyvästi seksuaalinen klovni on paradoksi. Klovnit ovat naiiveja ja tämän takia jotkut puritaanit ovat ehdottomasti sitä mieltä, ettei seksuaalisuutta saisi tuoda osaksi klovneriaa. Haavisto näkee toisin. Ovathan lapsetkin naiiveja, mutta seksuaalisia. Se on asia, joka on meissä, eri katsojat voivat sen sijaan tulkita esitystä kovinkin eri tavoin.
Esityksen suositusikäraja on viisitoista, mutta Haavisto voisi tuoda 10-vuotiaan siskonpoikansa katsomaan Pirkkoa. Hänen mukaansa tärkeintä on, millaisen aikuisen kanssa lapsi esityksen katsoo.
Käsi sydämellä. Janna Haavisto. Kannattaisiko Pirkon joskus tilata pizzaa? Saako hänelle antaa halin?
”Toki Pirkkoa saa halata, mutta tehokkaan tunteellisesti. Lääppiä ei kannata. Esityksen lopussa Pirkko lähtee pois. Hommat on hoidettu ja saattaa olla jopa pizzan paikka.”
Janna Haaviston Pirkko The Finnish Masochist Hupia ja häpeää -kokonaisuudessa torstaina 8.8. ja perjantaina 9.8. kello 21 Turun Tehdas-teatterissa, Manilla, Itäinen Rantakatu 64.
Future Cirkus -festivaali Turussa 7.–11.8. www.futurecircus.fi
