Talous

Ollila, liukas luikku

Lukuaika: 4 minuuttia

Ollila, liukas luikku

Teksti Jari Hanska & Susanna Kuparinen

Toimitusjohtaja Jorma Ollila luikki omiin kirjanjulkkareihinsa takakautta. Mittavat turvallisuusjärjestelyt pitivät huolen siitä, ettei Ollila joutunut kohtaamaan toimittajia ja mielenosoittajia.

Talousvaikuttaja Jorma Ollila käy julkista keskustelua vain omilla ehdoillaan.

Entinen Nokia-johtaja toimii nykyään öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajana. Hän johtaa myös metalliteollisuusalalla toimivan Outokummun hallitusta sekä liikenne- ja viestintäministeriön liikenteen hinnoittelua pohtivaa työryhmää. Ollilla istuu myös Helsingin yliopiston ja kustannusosakeyhtiö Otavan hallituksessa. Miestä varjellaan tiukemmin kuin Suomen presidenttiä.

Torstaina 17. lokakuuta julkistettiin Ollilan yhdessä viestintäjohtaja Harri Saukkomaan kanssa kirjoittama elämäkerta Mahdoton menestys, jota on odotettu hartaasti. Julkistamistilaisuus järjestettiin Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitiloissa Helsingin Uudenmaankadulla.

Myöhään liikkeellä ollut Voima ei yrityksistään huolimatta saanut tilaisuuteen akkreditointia. Otavan edustajien mukaan julkistamistilaisuus järjestettiin niin pienessä tilassa, että sinne mahtui vain rajoitettu määrä tiedotusvälineitä. Kiireisten aikataulujen vuoksi haastatteluaikaa tilaisuuden jälkeen ei löytynyt.

Koska Voimalla oli Jorma Ollilalle vain kaksi lyhyttä kysymystä, Voima odotteli Ollilaa videokuvaajan kanssa Otavan pääkonttorin edessä ennen tilaisuutta. Kysymysten esittäminen tyssäsi onnistuneisiin turvajärjestelyihin, toisin kuin viime huhtikuussa, jolloin Voiman toimittajien ja Ollilan välillä käytiin vilkas keskustelu Helsingin yliopiston käytävällä.

Voima halusi esittää kaksi kysymystä:

1. Kiitos kiinnostavasta kirjasta. Kerrotte siinä muun muassa lintuharrastuksestanne. Kestrel on Luxemburgiin rekisteröidyn pitkään salaamanne pöytälaatikkofirman nimi, ja se tarkoittaa suomeksi tuulihaukkaa. Onko firma saanut nimen rakkaudestanne lintuihin, vai onko nimi sattuma?

2. Kestrel on rekisteröity vuonna 2000. Tiedotitte firman olemassaolosta vasta kun Helsingin Sanomat uutisoi siitä elokuussa 2013. Oletteko tehnyt Nokian toimitusjohtajana, hallituksen puheenjohtajana tai muissa hallitustehtävissä sisäpiirikauppaa vuoden 2000 jälkeen? Oletteko valmis tuomaan julki kaikki asiakirjat Kestreliä ja sen sijoitustoimintaa koskien, jotta tämä epäselvyys ratkeaisi?

__________

Voiman ensimmäinen post-liveblogi: Näin Jorma pääsi luikkimaan sisään

Kello 9.10

Tilaisuuden alkuun on vielä 50 minuuttia, mutta Otavan toimitalon edustalla Uudenmaankadulla pörrää tummiin suoriin housuihin ja villakangastakkiin pukeutunut herrasmies. Mies katselee naapuritalojen ikkunoihin ja katoille. Miehen korvassa on kuuloke. Hän on turvamies. Samalla Ylen lähetysauto kaartaa paikalle.

Kello 9.20

Odottelua. Miksi kantakaupungin kahvilat aukeavat niin pirun myöhään? Läheisestä Picnicistä to-go -kahvit.

Kello 9.30

Otavan toimiston edessä seisoskelua kahvimukien kanssa. Otavan pääoven edessä seisoo kourallinen Greenpeacen mielenosoittajia Save the Arctic -plakaatit käsissään. Turvamiehiä on paikalla lähes yhtä monta kuin mielenosoittajia. Yhdellä turvamiehistä on rintapielessään Otavan pinssi.

Sisään astelee Suomen media- ja talouseliitin edustajia: Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemi, professori Martti Häikiö, Hesarin entinen päätoimittaja, nykyisin Harri Saukkomaan luotsaamassa viestintätoimisto Tekirissä konsulttina toimiva Mikael Pentikäinen.

Käymme sisällä kysymässä, jos tilaisuuteen olisi sittenkin mahdollisuus päästä.

”Te ette kyllä voi tulla”, Otavan edustaja ilmoittaa.

Ulkona mielenosoittajat sekä pari kuvaajaa ja toimittajaa pohtii, mistä suunnasta Ollila saapuu. Paikalle kävelee keski-ikäinen taloustoimittaja, joka naurahtaa riemastuneena:

”Täällähän on ihan tällainen vanhanajan mielenosoitus.”

Matti Apunen tupsahtaa paikalle.

”Te jaksatte näiden kameroittenne kanssa hosua”, Apunen toteaa lakonisesti hymähtäen. Apunen kertoo akkreditoinnin olleen varsin tiukka. Näytämme Apuselle kysymyslistaa, joihin haluaisimme Ollilalta vastauksen.

”Okei”, Apunen huoahtaa ja jatkaa matkaansa. Hän ei osallistu tilaisuuteen vaan aikoo katsoa sen mukavasti netistä Otavan lähettämänä livestreamina.

Kello 9.40

Liikenne yksisuuntaisella Uudenmaankadulla katkeaa, kun nostoauto tukkii tien Otavan toimiston edustalla. Taksikuskit tööttäilevät hermostuneesti ja linja-auto päästää kaikki matkustajat jatkamaan matkaansa kävellen. Greenpeacen aktivisti antaa Voiman videokuvaajalle lapun. Siihen on listattu kysymykset, jotka Greenpeace haluaisi esittää Ollilalle.

Kello 9.50

Jännitys alkaa tiivistyä. Missä Ollila luuraa? Eräs Greenpeace-aktivisti tulee kuiskaamaan, että sinipaitainen Otavan turvallisuusmies on valpastunut. Otavan heppu puhuu korvanappiinsa ja katoaa sisälle. Näemme kaukaa rillipäisen keski-ikäisen miehen hölkkäävän kohti pääovea. Kaikki valpastuvat. Kun mies on lähempänä huomaamme, että mies näyttää hieman Ollilalta, mutta on selkeästi vanhempi, eivätkä hänen juoksuaskeleensa ole yhtä joustavat ja terhakkaat. “Se oli pelkkä stuntti”, kadulla hekotellaan. Myös etuovilla partioivia noin kymmentä turvamiestä naurattaa.

Kello 10.00

”Onkohan se naamioitunut mummoksi”, pohdimme. ”Ei täällä ole mitään helikopterinkaan ääniä kuulunut”, joku Greenpeacen aktivisti ihmettelee puhelimessa.

Kello 10.03

Tiedotustilaisuus alkaa. Ollila on onnistunut luikkimaan sisään kenenkään huomaamatta. Lähde sisältä raportoi, että Ollila on saapunut tilaisuuteen hieman hengästyneenä.

Näytämme turvamiehille peukkua: ”Good work”. He hymyilevät tyytyväisesti ryhtiään kohentaen.

Tiedämme, että Otavaan pääsee kolmea reittiä: pääovesta, kirjakaupan ovesta ja porttikongista, joka johtaa umpinaiselle sisäpihalle. Kaikkia kolmea sisäänkäyntiä on vahdittu, joten tässä on mysteeri.

Päätämme vielä tarkistaa, olisiko Ollila jotenkin voinut päästä sisäpihalle jotakin toista kautta. Tiedämme, että sisäpihalta Otavaan johtaa kolme eri ovea. Pihalla seisoskeleva Otavan työntekijältä vaikuttava herra vahvistaa, että sisäpihalle ei pääse muista kortteleista.

Huomaamme, että Ollilalla on pakoauto valmiina. Sisäpihalla odottaa Kovasen limusiini ja kuljettaja. Viisitoista sekuntia myöhemmin vartija saapuu paikalle. Kyseessä on kuulemma yksityistilaisuus ja olemme yksityisalueella. Uteluista huolimatta hän ei suostu paljastamaan Ollilan reittiä.

Kello 10.30

Seuraamme tiedotustilaisuutta läheisestä kahvilasta netin välityksellä. Tilaisuuden tunnelma on lämmin. Ollilla naurattaa toimittajia muutamilla hauskoilla sutkauksilla. Nokian lisäksi häneltä kysytään muun muassa juurevista kohtaamisistaan nastolalaisten kanssa sekä uran yksinäisimmästä hetkestä.

Sitten tunnelma viilenee ja median edustajat kuuntelevat vaiti. Hufvudstadsbaletin toimittaja Staffan Bruun on päättänyt kysyä ikävän kysymyksen. Hän pitää Ollilan tapaa antaa haastatteluja totalitaarisena. Bruunin mukaan Nokia on käyttänyt paljon valtaa painostaessaan päättäjiä lainsäädäntöä valmisteltaessa ja mainitsee esimerkkeinä Lex Nokian ja ulkomaisten avainhenkilöiden kevyemmän verotuksen.

Ollila kuuntelee kysymystä hölmistynyt ilme kasvoillaan. Ollilan mukaan haastatteluja on annettu kaikille medioille runsaasti.

Klo 11.40

Lähdemme kahvilasta takaisin Otavan pääkonttorille. Tiedämme, että rotevien turvamiesten ohi limusiinille ei pääse, mutta haluamme kuvata Ollilan poistumisen. Kun käännymme Yrjönkadulta Uudenmaankadulle, näemme jo kaukaa masentuneen oloisen jääkarhun katoavan ihmisvilinään. Greenpeacen aktivistit poistuvat paikalta! Tajuamme heti, että olemme myöhässä, vuosia myöhässä!

Pääovella vartijat kättelevät ja vetävät röökinsä loppuun. Sisäpihalla, paikalla jossa hetki sitten oli vielä Kovasen limusiini, viisi turvamiestä seisoo rennosti ringissä. He huomaavat meidät ja kävelevät pois. Tehtävä suoritettu.

Ollila on voittanut tämän erän.

Lue myös Jari Hanskan Shellilä ja Ollilan puheenjohtajakautta käsittelevä artikkeli Öljytty Ollila ja Fifin Arktis-juttupaketti.

__________

Yksi on joukosta poissa

Kun Voima kohtasi Jorma Ollilan Helsingin yliopistolla viime huhtikuussa, paikalla oli silloinkin Greenpeacen mielenosoitus. Aktivisteja johti nallekarhun oloinen Roman Dolgov, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Otavan edessä Dolgovia ei näkynyt.

Greenpeacen mielenosoittajat kertoivat, että syy on yksinkertainen. Hän istuu samassa vankilassa yhdessä Sini Saarelan ja muiden Venäjän syyskuussa vangitsemien Greenpeace-aktivistien kanssa.

Greenpeace halusi esittää Jorma Ollilalle tänään nämä kysymykset:

1. Miten kommentoitte Shellin yhteistyökumppanin Gazpromin toimintaa Greenpeacen mielenosoittajia kohtaan?

2. Viime vuonna mielenosoittajia ei vangittu. Onko tiukemmassa linjassa kyse Shellin mukaantulosta?

3. Onko Shell tyytyväinen nyt, kun soraäänet on vangittu?

4. Onko tämä kiusallista Shellille?

5. Aiotteko keskustella Gazpromin johdon kanssa Sini Saarelan, muiden aktivistien ja kahden freelance-toimittajan vapauttamisesta?

6. Olette sanonut, että samaa virhettä ei saa tehdä kahdesti. Alaskassa meni pieleen, miksi pitäisi mennä pieleen Venäjälläkin?

7. Venäjän turvallisuuspalvelu vangitsi Gazpromin porauslauttaa lähestyneet mielenosoittajat, jotka ovat istuneet nyt vankilassa kuukauden. Miksi Shell ei käytä vaikutusvaltaansa Gazpromin yhteistyökumppanina Murmanskissa vangittujen mielenosoittajien vapauttamiseksi?

8. Venäjän turvallisuuspalvelu vangitsi Gazpromin porauslauttaa lähestyneet mielenosoittajat. Shellin ja Gazpromin välillä on sopimus arktisen öljynporauksen aloittamisesta, voiko Shell toimia alueella tällaisessa sotilasvartiossa?

  • 17.10.2013