Miehemme rajalla Harmaana marraskuun aamuna Helsingin Senaatintorin laidan Cafe Engelin ikkunapöydässä istuu mies, joka voisi olla kuka tahansa viisikymppinen omakotitaloiskä. Miehen ääni on tasainen ja rauhallinen, kun hän jutustelee Pietarinen-nimisestä pappissuvusta ja vitsailee tilaavansa kardiovaskulaarisia tauteja välttääkseen pekonittoman aamiaisen.

Harvemman omakotitaloisän aamiaishetkiä kuitenkaan vartioidaan näin tarkasti: haastattelua varjostaa kaksi turvamiestä. Toinen tarkkailee parin pöydän päästä, toinen päivystää letku korvassa kahvilan ulkopuolella. Harmaapukuinen mies ei suostu perustelemaan turvamiestensä määrää.

Hän on EU:n kiistellyn rajaturvallisuusviraston Frontexin johtaja, suomalainen rajamies ja prikaatikenraali Ilkka Laitinen.

Frontexista puhuttiin paljon lokakuun alussa, kun Italialle kuuluvan Lampedusan saaren lähellä upposi kaksi siirtolaisalusta. Turmissa kuoli 620 ihmistä, joista yli sata oli lapsia.

Siirtolaisia ja pakolaisia kuolee Välimereen harva se päivä: 20 vuoden aikana kuolleita on arvioitu olevan peräti 25 000. Silti suurturma kosketti.

Sekä Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso että sisäasioista vastaava komissaari Cecilia Malmström lensivät paikalle poseeraamaan ruumisarkkujen kanssa ja kertomaan medialle, etteivät he koskaan unohda kyseistä päivää.

Malmström huusi puheenvuorossaan Frontexia apuun: hän ehdotti siirtolaisten pelastusoperaatiota, jossa Frontex partioisi Välimerta Kyprokselta Espanjaan asti.

Kriitikoiden mukaan Frontexin toiminta vain pahentaa tulijoiden ahdinkoa Välimerellä: sen partioalusten ja -helikopterien ensisijainen tehtävä ei ole pelastaa ihmisiä, vaan tukkia siirtolaisten ja pakolaisten pääsy Eurooppaan.

Voimassa on vuosien varrella julkaistu useita Frontexia kritisoivia tekstejä. Pääjohtaja Laitinen on vastannut vuonna 2007 Voimassa olleeseen Frontexia kriittisesti käsittelevään artikkeliin, että hän on käytettävissä haastattelua varten. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, Voima pyysi Laitista lunastamaan lupauksen. Hän suostui heti.

Olet johtanut Frontexia sen perustamisesta lähtien, eli kahdeksan vuoden ajan. Se on virasto, jota ovat kritisoineet erittäin vakavasti lähes kaikki merkittävät kansainväliset ja eurooppalaiset ihmisoikeusorganisaatiot.

”Ymm.”

Esimerkiksi Euroopan oikeusasiamies, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, YK:n erityisraportoija siirtolaisten oikeuksista, Human Rights Watch, sekä lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ja tutkijat.

”Joo.”

Miltä se tuntuu?

”Eihän tää jatkuva pommittaminen miltään mukavalta tunnu, sehän on ihan selvä.”

Koetko, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja rajojen valvonta on mahdollista sovittaa yhteen?

”No mä en näe niissä mitään ristiriitaa. Mä en näe siinä mitään ristiriitaa.”

Te puhutte Frontexissa mielellänne taistelusta salakuljettajia vastaan.

”Kyllä.”

Ne ottavat esimerkiksi merimatkoille hatariin aluksiin liikaa väkeä, maksattavat matkoista 5 000–10 000 euroa, ja siinä saattaa olla muutakin hyväksikäyttöä. Miksi sotia ja vainoa pakenevat ihmiset esimerkiksi Eritreasta tai Syyriasta kääntyvät salakuljettajien puoleen päästäkseen Eurooppaan?

”Ihan varmasti siitä syystä, että muuta keinoa ei ole.”

Menneenä kesänä Snowden-tapaus herätti laajan yleisön tajuamaan, että Euroopasta voi hakea turvapaikkaa vain niin, että on jo jonkun eurooppalaisvaltion rajojen sisällä.

Euroopan ulkopuolelta, kriisimaista tulevilta vaaditaan Eurooppaan tuloa varten yleensä sekä passi että viisumi. Sisällissodan keskellä eläville tai hallinnon vainoamille passeja harvoin jaetaan. Viisumeja taas ei yksinkertaisesti myönnetä kriisimaista tuleville tai muutenkaan sellaisille, jotka saattaisivat hakea turvapaikkaa.

Juuri sen takia kriisejä pakenevat ihmiset ylittävät rajat miten pystyvät: ylikuormitetuilla siirtolaisveneillä meren yli, rajametsien läpi ja rajajokien yli uiden.

Koska pakolaisten liikkuminen on vaikeaa, YK:n pakolaissopimuksen mukaan turvapaikanhakijoita ei voi rangaista laittomista rajanylityksistä.

Kun rajojen sisälle on päässyt, turvapaikkaa hakevaa ihmistä ei lain mukaan voi käännyttää ilman että selvitetään, onko käännytys ihmiselle turvallinen. Päästäkseen turvaan on siis useimmiten selviydyttävä laittomasta rajanylityksestä.

Etkö näe lähtökohtaista ristiriitaa, että erilaisilla partioilla Frontex pyrkii estämään ihmisten tuloa laittomasti EU:n alueelle? Se on teidän julkilausuttu ykköstavoite. Mutta kansainvälisen oikeuden mukaan pakolainen saa tulla maahan laittomasti. Eli käytännössä melko suuri osa ihmisistä, jotka tällä hetkellä pyrkivät Turkista Kreikkaan tai Turkista Bulgariaan, on Syyrian sotaa pakenevia ihmisiä, jotka tarvitsevat kansainvälistä suojelua?

”Totta kai. Totta kai. Ja tässä jutun juoni lähtee juuri siitä, että rajavalvonnan funktio on tehdä se valvotusti. Se on meidän kaikkien intressi. Se on sekä niiden ihmisten intressi ja yhteiskunnan intressi, että se tapahtuu valvotusti.”

Mutta kyllähän teillä on myös tavoitteena, että tänne ei tulisi väkeä?

”No siis tämä on ihan ydinkysymys. Euroopan unionin lainsäädäntö, eli Schengenin rajakoodiston artikla 2 ja 12, lähtee siitä, että rajavalvonnan tarkoituksena on estää ja ehkäistä laittomat rajanylitykset. Pistäpä artikla ylös, niin kurkkaat sen, mitä siinä lukee.”

Nettisivuillanne todetaan, että kun ihmisten ei anneta lähteä esimerkiksi Afrikasta kohti Eurooppaa, tällä tavalla pelastetaan ihmisten henkiä, koska he eivät lähde tälle vaaralliselle merimatkalle.

”Kyllä, kyllä.”

Luuletko, että nämä ihmiset, jotka ovat maksaneet 5 000–10 000 euroa siitä merimatkasta, ovat tyytyväisiä siihen, että heidät pakotetaan takaisin?

”Mä luulen, että siinä vaiheessa kun heille nämä riskit ja tämä koko kuva selviää, niin he ovat siinä vaiheessa tyytyväisiä. Mutta tyypillistä on se, että siinä ollaan silmät kirkkaina lähdössä, koska ihmisille kerrotaan tarinoita mahdollisuuksista Euroopassa ja siitä, miten riskitöntä tämä on. Ja ollaan tietysti hyvin närkästyneitä, kun matka ei toteudu.”

”Mutta mun mielestä tämä Lampedusa kertoi kaikessa karuudessaan sen, mistä tässä on kyse.”

Kerron Laitiselle, että Frontexin nettisivuilla sanotaan, että kun yhden reitin tukkii, niin väki siirtyy toiselle reitille. Lukuisissa raporteissa on tullut ilmi, että kun helpompi reitti tukitaan, ihmiset siirtyvät vaarallisemmille reiteille.

Näin kävi, kun Kreikka tukki kesällä 2012 maarajan Turkin kanssa. Alueella toimii myös kreikkalaisia tukeva Frontexin Poseidon-operaatio.

Pro Asyl -ihmisoikeusjärjestön marraskuussa 2013 julkaiseman raportin mukaan operaatio on johtanut siihen, että ihmiset pyrkivät Turkista Kreikkaan Egeanmeren yli.

Viime vuonna yksin tällä reitillä kuoli 149 ihmistä, joista suuri osa oli syyrialaisia ja afganistanilaisia pakolaisia. Samasta on kyse myös Lampedusan-reitissä. Etkö sä koe, että Frontex on osaltaan vastuussa tästä?

”En. Meidän tehtävissä ensimmäinen lähtökohta on ihmishenkien pelastaminen. On liian yksinkertaista ajatella, että jos rajanvalvonta poistetaan, että jos vapaa rajanylitys toteutuisi, niin se edistäisi intressejä.”

Et koe olevasi vastuussa millään tapaa siitä, että ihmiset kulkevat Egeanmeren yli, kun Turkin ja Kreikan välinen maaraja on tukossa?

”Ei, ei-ei, ei. Mä en voi koko maailman syntejä kantaa hartioillani. Meitä kohtaan esitetään sitä kritiikkiä, joka kuuluu EU-lainsäädäntöön tai jäsenvaltioiden ja EU:n politiikkaan. On turhan yksinkertaista ajatella, että jos Frontex toimii alueilla, joilla on ongelmia, niin kaikki selviää, jos lopetetaan koko virasto. Ei rajavalvonta niistä valtioista lopu.”

EU-maista palautettiin viime vuonna 176 155 ulkomaan kansalaista unionin ulkopuolelle. Luvussa on mukana kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, kiinnijääneitä paperittomia ja rikoksen vuoksi karkotettuja.

Myös Frontex koordinoi siirtolaisten yhteispalautuksia, joissa eri EU-maista käännytetään väkeä yhdessä tiettyyn maahan. Viime vuonna näillä lennoilla palautettiin yhteensä 2 100 ihmistä, ja vaikka Frontex ei maksa kuluja kokonaan, operaatioihin meni 10,2 miljoonaa euroa. Yhden ihmisen käännytyksen hinta oli siis yli 5 000 euroa.

Mitä sun mielestä Euroopalle kävisi, jos ihmisiä ei palautettaisi?

”No palautushan on aivan olennainen osa tätä koko maahanmuuttorakennetta ja tätä konseptia. Kysymyshän on siitä, että kun on luotu pelisäännöt, joissa katsotaan, että onko ihmisellä oikeutta oleskella Euroopan unionin jäsenvaltiossa, ja jos tän prosessin lopputuloksena on todettu, että sillä ihmisellä ei ole oikeutta oleskella, niin sen ihmisen pitää täältä lähteä.”

Mitä kävisi, jos ihmisiä ei palautettaisi?

”Minun mielestä riski sille, että tilanne ei olisi hallinnassa, lisääntyisi aivan olennaisesti.”

Mikä tilanne?

”Ylipäätänsä se, miten yhteiskunta toimii, minkä kontrollin alla ihmiset täällä on. Riski sille, että syntyisi sellaisia verkostoja, jotka haastaisivat tän yhteiskunnan toimivuuden: malli Malmö, malli Pariisi ja näin poispäin. Ja toisaalta sehän olisi ihan olennainen puoleensavetävä tekijä, että jos vain millä keinolla hyvänsä tänne tulee, niin täältä ei lähde sitten pois.”

Oletko tietoinen siitä, että esimerkiksi Argentiinassa on lopetettu naapurimaista tulleiden paperittomien käännytykset vuonna 2004? Siellä on siis käytännössä lopetettu lähes kokonaan muiden kuin rikollisten käännytykset. Maassa on laillistettu lähes miljoona näistä maista tullutta ihmistä. Tämä siis tapahtui yhdeksän vuotta sitten, ja maa on edelleen pystyssä?

”Ei hyvä. Ei kuulosta hyvältä. Ei.”

______________

Kenen vastuu?

Frontex koordinoi EU:n jäsenmaiden yhteisiä operaatioita maalla, merellä ja ilmassa. Käytännössä kyse on siitä, että esimerkiksi suomalaiset rajavartijat partioivat Välimerellä ja saksalaiset Kreikan ja Turkin rajalla paikallisten mukana. Kunkin operaation johdossa on yksi EU-valtio.

Frontexin kanta on, että operaatiosta ja niissä tapahtuvista mahdollisista ihmisoikeusloukkauksista ovat vastuussa jäsenmaat, ei Frontex.

Ilkka Laitinen ei esimerkiksi anna takuita siitä, etteikö hänen johtamansa viraston koordinoimissa operaatioissa ole käännytetty laittomasti siirtolaisveneitä Välimerellä. Hän perustelee tätä sillä, että vastuu toimista on jäsenmailla.

Frontexin vetäytymistä vastuusta ovat kuluneen vuoden aikana kritisoineet ihmisoikeusjärjestöjen lisäksi myös Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous sekä Euroopan oikeusasiamies. Näiden mielestä virasto on vähintään osittain vastuussa koordinoimistaan operaatioista.

Ilkka Laitinen vastaa kritiikkiin aiheen vierestä.

Euroopan oikeusasiamies Emily O’Riley totesi marraskuun puolivälissä, että hän ei hyväksy Frontexin kantaa, jonka mukaan teidän operaatiot ovat ainoastaan jäsenvaltioiden vastuulla.

”Aa-a. Luepa tarkkaan. Luepa tarkkaan, mitä Emily O’Riley sanoi.”

Mitä hän on sanonut?

”Hän teki omasta aloitteestaan tutkimuksen koskien meidän toimintaa ja perusoikeuksia. Hän teki 20 suositusta, ja näistä hän oli hyvin tyytyväinen 19:ään.”

”Ainoastaan yksi oli sellainen, josta olemme erimielisiä, eli millainen mekanismi luodaan käsittelemään ihmisten valituksia koskien ulkorajoilla tapahtuvia mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia.”

Ja hän on sanonut, että te ette siis suostu kehittämään tällaista mekanismia?

”Tämä on aivan liian mustavalkoinen tulkinta. Mä nimittäin soitin toissapäivänä Emily O’Rileylle. Juteltiin pitkään puhelimessa, ja todettiin, että nää meidän näkemykset ei ole kaukana toisistaan.”

Emily O’Riely sanoi tiedotteessaan 14.11. sananmukaisesti näin: I do not accept Frontex’s view that human rights infringements are exclusively the responsibility of the Member States concerned.

Eli hän sanoi: ”En hyväksy Frontexin kantaa, jonka mukaan ihmisoikeusrikkomukset ovat vain jäsenvaltioiden vastuulla.”

Oletko siis samaa mieltä tästä, että vastuu ihmisoikeusrikkomuksista Frontexin koordinoimissa operaatioissa ei ole vain jäsenvaltioiden, vaan myös Frontexin?

”Olimme oikeusasiamiehen kanssa samaa mieltä valitusmekanismin tarpeellisuudesta, mutta eri mieltä siitä, kenelle sen toiminta kuuluu.”

______________

Mikä Frontex?

• Vuonna 2005 toimintansa aloittanut EU:n rajaturvallisuusvirasto, joka koordinoi EU:n jäsenmaiden rajaviranomaisten yhteistyötä. Pääjohtajana Ilkka Laitinen vuodesta 2005 lähtien. Pesti loppuu kesällä 2014.

• Suunnittelee, koordinoi ja toteuttaa jäsenvaltioiden yhteisiä operaatioita meri-, maa- ja ilmarajoilla. Operaatioissa esimerkiksi estetään ihmisiä lähtemästä Välimeren yli kohti Eurooppaa, partioidaan merellä ja maarajoilla, haastatellaan ja identifioidaan Eurooppaan saapuneita siirtolaisia rajojen sisällä ja käräytetään väärillä papereilla liikkuvia lentokentillä.

• Avustaa jäsenvaltioita siirtolaisten massapalautusoperaatioissa. Esimerkiksi kesäkuussa 2013 käännytettiin 34 kongolaista Frontexin koordinoimalla lennolla Brysselistä Kinshasaan. Migreurop-aktivistiverkoston Frontexplode.eu-nettisivuston mukaan siirtolaisia repi lentokoneeseen sata poliisia.

• Viraston koordinoimat nopean toiminnan EGBT-joukot lähetetään maihin, joihin saapuu yllättäen paljon siirtolaisia. Human Rights Watch syytti talvella 2010–11 Kreikan rajalla partioineita nopean toiminnan joukkoja siirtolaisten lähettämisestä epäinhimillisiin oloihin säilöönottokeskuksiin.

• Tekee yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa esimerkiksi kouluttamalla rajaviranomaisia. Yhteistyösopimuksia on solmittu tai tulossa lukuisten ihmisoikeusloukkauksistaan tunnettujen maiden, kuten Valko-Venäjän, Venäjän, Libyan, Egyptin, Azerbaidžanin ja Nigerian, kanssa.

• Tekee ”riskianalyyseja” tilanteesta ulkorajoilla ja ulkomailla ja kehittää tietoverkkoja informaation jakamiseen. Joulukuun alussa käyttöön otettiin tietojenvaihtoa tehostava Eurosur-järjestelmä.

• Kehittää rajaviranomaisten koulutusta ja edistää rajavalvontateknologiaa ja -tutkimusta.