Serbialaisia ”muuttolintuja” syytetään turvapaikkahakemusjärjestelmän väärinkäytöstä, sillä pelkkä taloudellinen ahdinko ei oikeuta turvapaikkaan. Ainakin kuusi EU-maata ajaa serbialaisten vuodesta 2009 voimassa olleen viisumivapauden lakkauttamista.

Viimeisimpien Eurostatin tilastojen mukaan pienestä Serbiasta tehtiin kaikista maailman maista neljänneksi eniten turvapaikka-anomuksia EU-maihin. Vuoden 2012 syyskuussa turvapaikkaa EU-maista haki 2 985 serbialaista. Kausiluontoisuudesta kertoo se, että toukokuussa luku oli alle 600. Syksyisin hakemusten määrät kasvavat.

”Vain ne jotka eivät saa edes lainattua rahaa, eivät lähde länteen”, Dijana Malbasa kuvaa tilannetta.

Hän puhuu romaneista, ei kaikista serbialaisista. Malbasa on lakimies, joka työskentelee romanien asioiden ajamiseksi serbialaisessa Novi Sad Humanitarian Centerissä. Eri lähteiden mukaan 80 tai jopa 95 prosenttia EU:sta turvapaikkaa hakevista serbialaisista on romaneita.

Albanian romani, A.A.:ksi itseään kutsuva mies kertoo näkevänsä koko ajan monien tuttavien menevän ja tulevan. Mies sanoo ihmisten olevan tietoisia siitä, että turvapaikan saaminen on mahdotonta. Todennäköisin tulos on palautus kotimaahan. Silti köyhyys pakottaa lähtemään.

”Monet lähtevät ennen talvea ja tietävät, ettei tarvitse miettiä lämmitystä ja ruokaa.”

Lähtijät myös tietävät, minne kannattaa mennä. Erityisesti käteisellä saadut avustukset houkuttelevat.

Kun Saksa kesällä 2012 kasvatti turvapaikanhakijoille annettuja etuuksia, syyskuussa hakijoita oli kaksinkertainen määrä edellisvuoden syyskuuhun verrattuna. Viime heinä- ja syyskuun välisenä aikana 69 prosenttia kaikista serbialaisten hakemuksista tehtiinkin Saksassa.

A.A. vietti itsekin vuodet 2005–2007 Saksassa. 35-vuotiaan miehen kasvot näyttävät paljon ikäistään vanhemmalta ja ovatkin nähneet paljon. Sodan, paon Kosovosta, pakolaisuuden, lännen mahdollisuudet ja paluun serbialaiseen romanileiriin.

Kun A.A. haki turvapaikkaa vuonna 2005, tilanne oli erilainen kuin nykyään. Kosovosta sodan seurauksena paenneiden romanien kohtelu nähtiin niin huonona, että Saksa myönsi monille, kuten myös A.A:lle, väliaikaisen oleskeluluvan. Kosovosta sodan seurauksena lähteneitä romaneita arvellaan olevan pitkälti yli 100 000, joista suurin osa päätyi Länsi-Eurooppaan.

Vastaanottokeskuksessa A.A. vietti vain pari viikkoa, sitten hän muutti perheensä kanssa heille järjestettyyn asuntoon ja sai myös osa-aikaisia töitä. Kun saksalaiset viranomaiset arvioivat tilanteen kotimaassa olevan tarpeeksi turvallinen, hänen täytyi palata. Ihmisoikeusjärjestöt ovat protestoineet kosovolaisten romaneiden palautuksia, koska palautettavat kohtaava syrjintää ja vakavia ongelmia perusoikeuksiensa toteutumisessa.

Karkotuksen seurauksena A.A:ta ei laitettukaan Kosovoon vievään koneeseen vaan hänet palautettiin Belgradiin, Serbian pääkaupunkiin. Tämä on yleinen ja kiistelty käytäntö. Jos palautettavan henkilöpapereissa lukee Serbia tai Jugoslavia, henkilö palautetaan Kosovon sijaan Serbiaan, joka on Jugoslavian seuraajavaltio. Tilannetta mutkistuttaa se, että Serbia ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä vaan pitää sitä edelleen maakuntanaan.

Nyt A.A. asuu viisijäsenisen perheensä kanssa romanislummissa Novi Sadin kaupungin laitamilla. Tämä ei ole hänen kotinsa. Myös täällä hän on pakolainen.

”Saksassa ihmiset olivat erilaisia. He olivat kohteliaita, eivätkä osoittaneet sormella niin kuin täällä. Täällä ei ole mitään. Ei koulutusta. Ei tulevaisuutta”, A.A. sanoo.

A.A. ei kuitenkaan suunnittele palaavansa Saksaan.

”En aio enää hakea turvapaikkaa. Se on hyödytöntä”, A.A. kertoo.

Serbia pyrkii Euroopan unionin jäseneksi ja sai viime vuoden maaliskuussa virallisen ehdokasmaan statuksen. Tuhannet turhat turvapaikanhakijat eivät tietenkään ole hyväksi Serbian EU-suhteille. Ilmiö myös lisää ennestään vihamielisyyttä romaneja kohtaan.

Euroopan unionin painostuksen takia Serbian hallitus on alkanut toimia vähentääkseen rajoilta ulos virtaavien turvapaikanhakijoiden määrää. Muun muassa rajavalvontaa on tiukennettu. Hallitus ei kuitenkaan puutu ilmiön syihin, ainoastaan seurauksiin. ”Ikävä kyllä ihmisoikeuksien toteutumiseen ei ole panostettu”, sanoo Dijana Malbasa.

Serbiassa elää eri lähteiden mukaan 100 000–700 000 romania. Suurin osa heistä on kouluttamattomia ja elää syvässä köyhyydessä. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat Kosovosta sodan seurauksena paenneet romanit. He kohtaavat syrjintää ja jäävät usein yhteiskunnan ulkopuolelle. Puutteita on terveydenhuollossa, henkilöllisyyspapereissa, asumisessa ja koulutuksessa.

Malbasan mielestä paras tapa vähentää turvapaikanhakumatkoja EU-maihin on luoda ohjelmia tukemaan romanien integroitumista yhteiskuntaan ja takaamaan heille yhdenmukaiset oikeudet. Tärkeää on turvata heille parempi elämä nykyisessä kotimaassa, Serbiassa. Hänellä on myös toinen ehdotus:

”Suomi yhdessä muiden EU-maiden kanssa voisi antaa näille kouluttamattomille ihmisille kausitöitä ja saada näin työvoimaa ehkä vajaille työmarkkinoilleen. Nämä tietyt serbialaisryhmät taas saisivat tilaisuuden ansaita itselleen ja perheilleen merkittäviä varoja.”

Kuuden Euroopan unionin maan sisäministerit esittivät viime lokakuussa vaatimuksen, että Balkanin maiden viisumivapauden keskeyttämiseksi pitäisi toimia mahdollisimman nopeasti. Rajoja sulkemassa ovat muun muassa Saksa ja Ruotsi.

”Viisumivapauden lakkauttaminen ei ole ratkaisu. Silti olisi paljon niitä, jotka etsisivät keinot päästä ulkomaille hakeakseen turvapaikkaa ja saadakseen siitä rahallista hyötyä. Itse ongelma ei ratkeaisi. Monet olisivat silti työttömiä, köyhiä ja yhteiskunnan ulkopuolella”, Malbasa summaa.