big_fimage.jpg

Kontillinen kestovaippoja Syyriaan

Teksti Laura Rantanen

Sanna Mölsä lajittelee olohuoneessaan vaippoja ja vaatteita, Mania Alkhatib hoitaa yhteyksiä Etelä-Syyrian maansisäisiin pakolaisiin ja Nytte Ekman vuokraa kontin. Avustuserä kohtaa tarvitsijansa toivottavasti toukokuussa.

Espoolaisen Sanna Mölsän kerrostaloasunnon parvekkeella on kymmeniä mustia jätesäkkejä, jotka ovat täynnä pienempiä, tiiviisti pakattuja muovipusseja. Pusseissa lukee englanniksi niiden sisältö: clothes for small kids, shoes, womens’ shirts. Säkit ovat lähdössä Syyriaan. Enimmäkseen pusseissa on aikuisten ja lasten vaatteita, jonkin verran myös leluja ja kenkiä. Mölsä lajittelee olohuoneen lattialla kestovaippoja.

”Pehmoleluista on varmaan eniten iloa. Traumatisoituneet lapset tuskin leikkivät, mutta pehmolelu voi olla lapselle terapeuttinen ja lohduttava”, Mölsä miettii.

Mölsä organisoi keräyksen Kestovaippayhdistyksen kautta, jonka puheenjohtaja hän on. Suomi–Syyria seuralla on yhteydet paikallisiin, ja se hoitaa kuljetukset yhdessä Nada Hope -yhdistyksen kanssa.

Jakelusta vastaa paikallinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka nimi on suomeksi Minun kotini on sinun kotisi. Sen verkostossa on 1300 paikallista, jotka auttavat esimerkiksi lainaamalla autoaan tai keräämällä leipää lahjoitettavaksi.

Mölsä on yllättynyt ihmisten auttamishalusta: kymmenessä päivässä tavaraa on tullut viidenkymmenen, ehkä kuudenkymmenen jätesäkin verran. Edellisenä päivänä saapui peräkärryllinen tavaraa, jonka Turun saaristossa elävä kotiäiti ajoi paikalle tuntien matkan päästä.

Tammikuun puoliväliin mennessä Syyrian sisällissodassa oli kuollut ainakin 60 000 ihmistä. Ulkomaille, lähinnä muihin Lähi-idän maihin oli 600 000. 4 miljoonaa oli vailla ruokaa ja muuta apua.

Tilanne on pahentunut entisestään viimeisten kuukausien aikana. YK:n pakolaiskomissaari Antonio Guterresin mukaan Syyrian pakolaisten määrä voi kaksin- tai kolminkertaistua kuluvan vuoden loppuun mennessä. Sisäisten pakolaisten määrän arvellaan ensi kesään mennessä olevan yli 2 miljoonaa.

Vielä pari vuotta sitten Syyrian pääkaupunkia Damaskosta hehkutettiin suomalaisessakin mediassa nousevana matkakohteena ja kiehtovana sekoituksena historiaa ja nykyaikaa. Damaskosta pidetään maailman vanhimpana yhtäjaksoisesti asuttuna kaupunkina. Nyt se raunioituu silmissä.

”Ihmiset ovat lähteneet pommitetuista kodeistaan kaupungista kyliin turvaan. Siellä on ruuhkaa ja jotkut ihmiset pääsevät majoittumaan muiden koteihin. Osa asuu puiden alla. Joukossa on paljon lapsia”, kertoo Suomi-Syyria ystävyysseuran puheenjohtaja Mania Alkhatib.

Damaskos on nykyään Alkhatibin mukaan maailman vaarallisin paikka, ja tilanne pahenee koko ajan. Alkhatibin mukaan vesijohtovedessä saattaa olla myrkkyä, kemiallisia aseita käytetään ja pommitukset ovat jatkuvia. Ihmiset tarvitsevat kuumeisesti terveydenhoitoa, sairaanhoitovälineitä ja ruoka-aineita. Leipomoita pommitetaan, samoin kouluja.

Alkhatib kertoo, että kaikkein vaikeinta on tällä hetkellä Etelä-Syyriassa. Siellä sodan uhreja auttavat lähinnä paikalliset. Vaikka pakolaisilla sattuisi olemaan rahaa taskussa, siitä ei ole apua, koska esimerkiksi sidetarpeita tai vaippoja ei ole tällä hetkellä kaupoissa myynnissä.

Ensimmäinen ystävyysseuran ja Nada Hopen yhteistyönä toimittama avustuskontti lähti Syyriaan helmikuun alussa. Mukana järjestelyissä oli iso joukko Suomessa asuvia arabeja. Eräs yrittäjä lahjoitti yli 80 mattoa. Niistä tuli perillä lämpöeristeitä.

”Emme ole ystävyysseurana erikoistuneet humanitääriseen apuun, mutta kun Syyriassa on nyt hätä, ihmiset eivät jaksa tässä tilanteessa osallistua hauskaan vapaa-ajanviettoon”, Alkhatib kertoo.

Avustuksia ei viedä pakolaisleireille, kuten muut auttavat tahot tekevät, vaan ne jaetaan eniten tarvitseville maansisäisille pakolaisille suoraan käteen.

Avustuskontti lähtee todennäköisesti toukokuussa. Nada Hopen puheenjohtaja Nytte Ekman arvioi, että sen matka Turkkiin maksaa noin kolme tuhatta euroa ja tavaroiden kuljetus Turkista jakelupisteeseen pari tuhatta dollaria. Vapaaehtoiset hakevat tavarat Turkista vuokratuilla pakettiautoilla ja rekalla. Matkakulut kerätään lahjoituksina.

”Olen saanut kuvia ja videota ensimmäisen kontin tavaroiden jakelusta, mutta odotan vielä joitakin kuvia ja dokumentteja. Haluan olla täysin varma, että lahjoitukset jaetaan oikeille ihmisille”, Ekman kertoo.

Ekman kokee, että isojen järjestöjen toimittamat lahjoitukset päätyvät äärimmäisen harvoin niille, jotka niitä todella tarvitsevat. On yleistä, että lahjoitustavara myydään mustan pörssin kautta niille, joilla on rahaa ostaa.

Vuonna 1993 perustetun Nada Hopen lahjoituksille niin ei käy, Ekman kertoo pitävänsä siitä henkilökohtaisesti huolen. Järjestöllä on nopea valmius auttaa: esimerkiksi Haitin maanjäristyksen ja Beslanin terroristihyökkäyksen jälkeen apu saatiin paikalle muutamassa vuorokaudessa.

Jos Ekman ei ole itse paikan päällä jakamassa tavaroita, yhteistyökumppaneiden on oltava kaveripiiristä ja taatusti luotettavia. Nyt jakajat ovat Mania Alkhatibin pitkäaikaisia ystäviä. He ottavat selvää siitä, kuka eniten mitäkin tarvitsee.

Ja ne vaipat. Ne tulevat tarpeeseen.

”Yhteistyökumppanimme Syyriassa oli hyvin hämmentynyt ja iloinen, kun kontista löytyi paljon vaippoja. Hän kertoi rukoilleensa vaippoja Jumalalta. Hän ei kehdannut kysyä niitä meiltä etukäteen, sillä ei halunnut vaatia mitään.”

Lahjoitustavaroita seuraavaan lähtevään konttiin voi viedä Nada Hopen varastolle lauantaina 13.4. kello 14–16 osoitteeseen Yhtiöntie 31, Kauniainen. Erityinen puute on vaipoista, siteistä, ensiaputarvikkeista, vehnäjauhoista, muovipulloihin pakatusta ruokaöljystä, suolasta, sokerista, kaurahiutaleista, muista kuin sianlihasäilykkeistä, kosteuspyyhkeistä ja lääkkeistä. Jo yhdestä särkylääkepakkauksesta on apua.

Lisää tietoa lahjoitusmahdollisuuksista Nada Hopen sivuilta.

Kommentoi Facebookissa
Educa 2019
Helsinki liikkuu