Itä-Saksa räjähtää Tavastialle tänään!!!

Teksti Susanna Kuparinen

Mammutti ei ole kuollut – Das Mammut ist nicht tot. Itä-Saksan mammutit palaavat 13 vuoden odottelun jälkeen Tavastialle.

Siirrytään aikakapselissa kolmetoista vuotta ajassa taaksepäin. Lahden ja Helsingin väliin on muodostunut kuuma linja.

”Mitä sä oot menny tekemään”, äiti huutaa puhelimessa.

”Mutsi ei tajuu, se ei tajuu mitää musiikista”, pikkuveljeni protestoi.

Jossain taustalla kuuluu, kuinka Itä-Saksan laulaja murisee Aerobitch-kappaletta, kun veljeni luukuttaa bändin uusinta Man the Machines -levyä huoneessaan ja äitini ääni tärisee raivosta.

”Kiitos vaan ihan helvetisti”, hän sanoo joka sanaa painottaen ja paiskaa luurin korvaan.

Olen edellisellä viikolla tutustuttanut luonani Helsingissä vierailleen pikkuveljeni Itä-Saksaan, suomalaisen industrialin pioneeriin. Yhtye on julkaissut kolme levyä, ja se tunnetaan fanaattisista keikoistaan. Tavastian keikalla ilmapiiri lähentelee uskonnollista hurmosta.

Olemme kämppikseni kanssa terrorisoineet naapurissa asuvaa uskontotieteilijää jo kuukausien ajan Itä-Saksan tuotannolla. Veljeni kautta terrori on leviää Lahteen.

Tavastian keikan jälkeen paluuta lavalle on saatu odottaa 13 vuotta. Itä-Saksa katosi. Siinä välissä naapurin uskontotieteilijästä tuli tohtori, kämppis pyrki ja pääsi politiikkaan, minusta tuli juuri maisteri ja kuuntelen lähinnä klassista. Pikkuveljestäni kasvoi mies, joka meilasi aamulla: ”enää 11 tuntia Itä-Saksaan!”

Itä-Saksan voisi helposti kuitata pitkitettynä, tyyliteltynä vitsinä, mutta yhtye ei tyhjene siihen. Itse pistän muun muassa Itä-Saksan ansioksi, että pääsin Teatterikorkeakouluun. Kuuntelin partisaanimarssia ja Itä-Saksaa pääsykokeita edeltävänä iltana taistelutahdon sytyttämiseksi. Se toimi hyvin ovien sisäänpotkimisessa. Ironinen lässytys ei tuota tätä efektiä.

Jokainen voi todentaa sen itse tänään, kun pitkä keikkatauko päättyy ja yhtye kiipeää Tavastian lavalle. Paluuta vauhdittaa uusi single Rock Me Amadeus.

Kahdeksanhenkisen Itä-Saksan jäsenet ovat kaikki musiikin ammattilaisia, joille bändi on rakas äpärälapsi. Laulaja–kosketinsoittaja Hiili Hiilesmaa on tuottanut muun muassa Apocalyptican, HIMIin, Lordin ja The 69 Eyesin levyjä, rumpali Antti Lehtinen soittaa päivätyökseen Scandinavian Music Groupissa. Jäsenistössä on myös tuottajaa, muusikkoa ja opettajaa. Laulaja Jade Soikkeli työskentelee pankissa.

Tavoitan Hiili Hiilesmaan sähköpostilla, kiireiden vuoksi yhteistä aikaa ei järjesty yhdenkään bändin jäsenen kanssa.

Onko Itä-Saksalta tulossa levyä tai aktiivista keikkailua?

”Keikkoja olisi kyllä ollut tarjolla, mutta päätimme edetä pienin askelin ja katsoa, mitkä ovat tunnelmat Tavastian keikan jälkeen. Todennäköisesti uusi levy tulee, kun aika on kypsä, sillä olemme sessioineet ydinryhmällä aika ajoin säännöllisen epäsäännöllisesti. Todenteolla aktivoituminen ja keikkailun aloittaminen on kuitenkin asia erikseen. Kukaan meistä ei tahdo aloittaa perinteistä bänditoimintaa, kuten ei silloin ennenkään.”

Olin edellisellä Tavastian keikallanne 13 vuotta sitten. Muistan edelleen sen yksityiskohtaisesti enkä voi ymmärtää, että olen kohta keski-ikäinen. Mitä teille on tapahtunut 10 vuoden aikana? Mitä luulet, tuleeko down in the memory lane -fiilis, viliseekö elämä filminauhana silmien ohi, kun nousette Tavastian lavalle? Onko kondis sama vai parempi?

”Koko musiikkiteollisuus on muuttunut, sosiaalinen media on syntynyt ja niin edelleen. Meidän vanha materiaali näyttää ja tuntuu erilaiselta, koska kaikki ympärillä oleva on niin erilaista. Kaikki Itä-Saksassa ovat olleet kokoajan aktiivisesti kiinni musiikintekemisessä, joten kondis on vähintään samaa luokkaa kuin aiemmin. Sama koskee koko live-toteutusta, sillä nykytekniikalla pystymme tekemään joitain juttuja, joista aiemmin vain haaveilimme.”

Itä-Saksan voi helposti tulkita läpeensä ironiseksi yhtyeeksi, vaikkapa biisien nimiä vilkuillessa. Kuitenkin yhtyeessä on uhmaa ja vimmaa joka mielestäni menee ironian rajan yli. Mitä itse tuumit? Mikä on totisuuden taso? Vai onko kyseessä pitkäksi venähtänyt vitsi?

”Kyse on enemmän kontrastien hakemisesta. Uhma ja vimma on maagisempaa kun sitä sävyttää ironialla. Haemme eräänlaista epätodellisuuden tasoa, jossa asiat näyttävät erilaisilta kuin miltä kuulostavat. Olemme aina olleet huonoja vitsinkertojia, joten jotakin on yritettävä, jotta saisi vastakkaisen sukupuolen huomion.”

Miten kaikki alkoi?

”Mulla oli mutsin kellarissa pieni studio 80 -luvun loppupuolella. Metsän takana naapurissa asui Soikkeli, jonka kanssa aloimme äänitellä outoa ja kokeilevaa musaa. Samalla olin erittäin innostunut äänitystekniikasta. Teimme myös erilaisia kuunnelmia ja myöhemmin myös elokuvia.”

”Pukeuduimme myös välillä äitini vaatteisiin ja lähdimme liftaamaan. Aika äkkiä selvisi, että monet kundit heittäytyivät perjantai iltana väkivaltaisiksi, kun huomasivat että meikin alta pilkottikin orastava viiksien kasvu.”

”Teininä oli jännittävää kokeilla erilaisia juttuja ja katsoa minkälaisia värähtelyjä ne aiheuttavat itsessä. Polttoaineena olivat teinimaailman keskipisteet; musiikki, mopot, mimmit ja finnit.”

Mitä tarvetta yhtye täyttää sinulle ja teille?

”Meillä on aina ollut sisäinen polte tehdä asiat omintakeisesti. Se koskee biisejä, keikkoja, bändin pyörittämistä ynnä muuta. Musiikkia tehdessä ei tarvitse ajaa tiettyä kaistaa tai välittää liikennesäännöistä. Miksi monet silti tekevät niin? Matka kohti tuntematonta on rikastuttavampaa kuin ottaa valmismatka Torremoliinokseen. Olemme kokeilleet molempia.”

Olette kaikki musiikin ammattilaisia, mutta Itä-Saksa ei suostu kuopattavaksi. Miksi?

”Tuntuu, että kaikki tuntevat itsensä riittävän vapaiksi toteuttamaan itseään. Osasyy voi olla, että ei ole mitään tulosvastuuta, eikä sitoutumispakkoa. Tämä johtaa siihen, että luovuus saa rehottaa vapaana. Koska useimmat Itä-Saksassa ovat musiikin ammattilaisia, juuri tällaisia asioita oppii arvostamaan.”

Millä tavalla treenaatte keikkaa varten? Eikö paine ole valtava, kun kaiken pitää onnistua täydellisesti? Onko seuraava taas 10 vuoden kuluttua?

”Treenasimme vain muutaman kerran soittamista, koska kaikki ovat soittaneet koko ajan ja lämmöt olivat valmiiksi päällä. Toisin kuin vaikkapa ABBA, Itä-Saksa on aina ollut marginaaliryhmä, joten mitään kovin suurta painetta esim. fanimassojen puolelta ei ole syntynyt. Meillä on myös varasuunnitelma, jos kaikki ei menekään täydellisesti…”

Itä-Saksa Helsingin Tavastialla perjantaina 17.5.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä