Artikkeli on aiemmin julkaistu Voimassa 5/2013.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen lähestyi tammikuussa Voima-lehteä. Hän halusi julkaista mielipidekirjoituksen veronkierrosta ja harmaasta taloudesta. Jaan Urpilaisen kanssa oudon fetissin: harmaa talous ja veronkierto kiinnostavat pohjattomasti. Urpilainen on juuri se henkilö, jonka alaisuudessa tehdään Suomen talouspolitiikkaa koskevat ratkaisut. Sen vuoksi halusin haastatella häntä kasvotusten. Neljän kuukauden kuluttua haaveeni toteutui.

Harpon kuvaajamme kanssa Urpilaisen avustajan Olli-Pekka Koljosen perässä pitkin valtioneuvoston linnan käytäviä. Odotustiloja koristavat aiempien valtiovarainministeriössä istuneiden ministerien kuvat. Sauli Niinistön kuva eroaa hieman muista: hänen kasvojaan kehystää haloefekti.

Lattialla on suuri sininen metallista tehty possu. Possun selässä on aukko, josta voi pudottaa kolikon. Koputtelen possua. Se on tyhjä.

Sama uhkaa myös valtion kassaa, jos veronkiertoa ei saada kuriin. Arvioiden mukaan veronkierto syö EU:n jäsenmailta tuhat miljardia euroa vuosittain.

Taloussanomat puolestaan laski 22. toukokuuta ilmestyneessä jutussaan harmaan talouden kustannukset Suomen valtiolle. Lehden selvityksen mukaan valtion kassaan jäisi 13 miljardia euroa enemmän, jos kaikki maksaisivat veronsa. Summalla rahoittaisi kaikki sosiaali- ja terveysministeriön alaiset menot. Vakavat kasvot tuijottavat taulujen kehyksistä. Entisiä ministereitä katsellessa tajuaa, että Urpilainen on todennäköisesti puhunut veronkierrosta ja harmaan talouden vastaisesta taistelusta enemmän kuin hänen edeltäjänsä yhteensä.

Harmaan talouden torjunta on ollut Urpilaisen lempilapsia ja se on nostettu myös yhdeksi hallituksen kolmesta kärkihankkeesta. Liekö taustalla vilpitön innostus vai perussuomalaisten pelko – myös he ottivat harmaan talouden kitkemisen agendalleen jo ennen 2011 eduskuntavaaleja. Nyt kaikki puolueet puhuvat harmaasta taloudesta.

Valtiovarainministeri on kiireinen. Kalenteri täyttyy Brysselin ja Helsingin väliä ravatessa. Haastatteluaikaa jumpattiin viisi kuukautta. Avustaja ehti vaihtua matkan aikana. Nyt Urpilaisen sihteeri kuitenkin noutaa meidät odotustilasta entisten ministerien katseiden alta ja saattaa nykyisen ministerin luo.

Sinivalkoraidalliseen neulejakkuun pukeutunut Urpilainen ottaa meidät reteästi vastaan. Istumme kiiltäväksi lakatun pyöreän neuvottelupöydän ääreen. Työpöydän ääressä olisi turha edes yrittää pitää kokousta, sillä paperivuori peittäisi näkymän.

”Mitä sä pidit siitä veronkiertoseminaarista?” Urpilainen avaa keskustelun.

Hän viittaa pari viikkoa aiemmin, 29. huhtikuuta, Helsingissä pidettyyn kansainväliseen veronkierron vastaiseen seminaariin. Urpilainen oli kutsunut paneeliin keskustelemaan ministereitä muun muassa Slovakiasta, Kreikasta, Liettuasta, Luxemburgista, Tsekistä ja Norjasta.

Paneelikeskusteluksi tarkoitettu tilaisuus oli uuvuttava. Jokainen panelisteista piti pitkän ja jaarittelevan puheenvuoron oman maansa näkökulmasta. Tunnelma oli uninen, muutamat nuokkuivat. Keskustelu ei saanut tuulta alleen.

”Me oltiin suunniteltu se niin, että siinä olisi ollut oikeasti napakammat puheenvuorot”, Urpilainen myöntää.

Napakkuutta harmaan talouden torjunnasta puuttuu myös EU-tasolla. Veroasioista vastaava komissaari Algirdas Šemeta valitteli Helsingin Sanomille seminaarin yhteydessä, että EU:n yksimielisyysperiaate tekee päätöksenteosta vaikeaa. Šemetan mukaan ilmapiiri olisi kuitenkin juuri nyt suotuisa harmaan talouden kitkemiselle.

Urpilainen puhuu rauhallisesti, mutta tiukkaan sävyyn. Hänen mukaansa veronkierto on noussut ympäri maailmaa agendalle yllättäen ja nopeasti. Nyt olisi hyvä aika toimia.

”Koen, että ollaan todistamassa historiallista ajanjaksoa. Veronkierron ja veroparatiisien vastustaminen on noussut teemaksi, josta puhuvat kaikki. Myös konservatiivit”, Urpilainen kiteyttää.

Samalla kun keskustelen harmaasta taloudesta Urpilaisen kanssa, maailmalla uutisoidaan Britannian konservatiivipääministeri David Cameronin myllykirjeestä, jolla hän patistaa Britannian alaisia veroparatiiseja allekirjoittamaan kansainväliset verosopimukset.

Cameronin vaatimus sääntöjen tiukentamisesta ei kuitenkaan kohdistu finanssikeskus Lontoon Cityyn, joka on maailman suurimpia veroparatiiseja.

Kovista puheista huolimatta harmaan talouden torjunta näyttää raskaalta prosessilta. Viimeisin takaisku tuli toukokuussa. Taloussanomat uutisoi 15. toukokuuta, että Itävalta ja Luxemburg eivät suostuneet allekirjoittamaan niin sanottua säästöverodirektiiviä, joka olisi lisännyt pankkitietojen vaihtoa jäsenmaiden välillä.

Yksinkertaistettuna tietojen vaihtaminen auttaa nappaamaan talousrikolliset kiinni. Esimerkiksi yritys tai sijoittaja, joka on siirtänyt omaisuuttaan toisen maan pankkiin ja pyrkii näin välttämään verot, voidaan saada helpommin nalkkiin.

Luxemburg ja Itävalta halusivat myös Sveitsin, Monacon, Andorran ja Liechtensteinin mukaan neuvottelemaan omat verosopimuksensa, jotta ne eivät hyötyisi tilanteesta. Urpilainen on takaiskusta huolimatta optimistinen.

”Säästöveron osalta Luxemburgin ja Itävallan asenne on muuttunut. He puhuivat siitä, että ovat valmiita etenemään säästöverodirektiivin osalta lähikuukausien aikana.”

Tilanne on tavallinen. Kaikki pelaavat nollasummapeliä. Yksikään maa ei halua raottaa oman maansa pankkisalaisuutta, torjua finanssisektorin veronkiertoa tai solmia tietojenvaihtosopimuksia, jos kaikkia ei saada mukaan.

Esimerkiksi pankkisalaisuudesta ja mitättömän pienestä veroprosentista on tullut monille valtioille bisnestä. Tällainen veroparatiisi houkuttelee yrityksiä ja sijoittajia puoleensa. Kilpailu veropakolaisista on kiihtynyt ja yksikään veroparatiisivaltio ei halua heikentää asemaansa esimerkiksi pankkisalaisuuden purkamisella.

Ongelma piilee siinä, että esimerkiksi kehitysmaiden taloudet kärsivät suuryritysten veronkierrosta. Pääomapako kehitysmaista on Kepan raportin mukaan kymmenkertainen verrattuna kehitysapuun. Kehittyneiden maiden ongelmana on veropohjan näivettyminen ja kriisien syveneminen. Veroparatiisit ovat keskeisessä roolissa finanssikriisien syntymisessä.

Muutama päivä haastattelun jälkeen EU:n jäsenmaat kokoontuvat Brysselissä huippukokoukseen. Tällä kertaa aiheena ei ole finanssikriisi vaan veroparatiisien ja veronkierron torjuminen. EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sanoo kokouksen alla, että vuoden 2015 alussa kaikki verotietojen vaihto olisi jäsenmaiden kesken automaattista.

Valitettavasti kokouksen lopputulos jää löysäksi. Luxemburg ja Itävalta eivät taivu muiden jäsenmaiden vaatimuksiin. Myös Irlanti heittäytyy hankalaksi ja puolustelee maan tarjoamia veroetuja. Lehdet uutisoivat, että it-jätti Apple on onnistunut tiputtamaan Irlannin-tytäryhtiöidensä verotaakkaa huimasti alle maan 12,5 prosentin yhteisöveron.

”Verokilpailu ei sinänsä ole pahasta, kunhan se on reilua”, Suomea kokouksessa edustanut pääministeri Jyrki Katainen kommentoi tuoreeltaan Helsingin Sanomille.

Pääministeri ja valtiovarainministeri taitavat katsoa verotuksen ihmeellistä maailmaa hieman eri kulmista.

Läppärin näytölle ilmestyy lasten leikkipuisto. Animoidut kakarat leikkivät ja kirkuvat innosta. Yhtäkkiä tyhjästä ilmestyy musta mörkömäinen hahmo, joka kaappaa lapsilta leikkitelineet. Ruutuun lävähtää teksti Välistävetäjä vie meiltä 1 000 päiväkotia vuodessa.

Tämä on osa huhtikuussa 2012 alkanutta harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan keskittyvää tiedotuskampanjaa. Dramaattisesti nimetty Harmaa talous – Musta tulevaisuus -kampanja on osa hallituksen talousrikollisuuden vastaista toimintaohjelmaa. Videota on näytetty myös elokuvateattereissa uusimman James Bond -elokuvan alussa.

Kampanjan nettisivuilta voi tilata nuorille räätälöidyn harmaata taloutta koskevan luennon tai tullin, poliisin tai verottajan esityksen. Sivustolla voi pelata kuivakkaa harmaa talous -visaa. Nettisivut ja kampanjavideo on tehty nuoria kosiskelevaan tyyliin.

Kampanjamateriaalissa nostetaan esiin muun muassa pimeä työnteko, sosiaalietuuksien väärinkäyttö ja piraattituotteiden ostaminen ja myyminen. Sen sijaan finanssisektorin harmaata taloutta ei mainita lainkaan.

Tämä on tyypillistä. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2008 tilaaman raportin mukaan veromenetykset ovat finanssisektorilla huomattavat. Silti harmaan talouden ympärille muodostunut julkinen keskustelu koskee lähinnä rakennusalaa ja pitsoja: siis sitä, että alle viiden euron pitsoihin liittyy aina jotain hämärää.

Jokaisella on jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä remontti tai pizzan valmistaminen tarkoittaa. Rakennus- ja ravintola-aloilla työskentelee myös paljon siirtolaisia. On kätevä ajatella, että harmaa talous liittyy lähinnä näihin muualta tulleisiin, ei meihin.

Verohallinnon väliraportista käy ilmi jo esipuheessa, että ”erityisesti nuorten asenteisiin tarvitaan muutosta”. Ajavatko Suomen konkurssiin omahyväiset teinit, jotka holding-yhtiöden avulla kiertävät verot, palkkaavat pimeää työvoimaa ja siirtävät omaisuutensa veroparatiiseihin?

”Mulla on sellainen muistikuva, että kampanja on tavoittanut noin 70 prosenttia nuorista. Miksi se on suunnattu nuorille on sen takia, että nuorten asenteet harmaata taloutta kohtaan on paljon löperömmät kun mitä on sitten vanhemmilla ihmisillä”, Urpilainen perustelee kampanjaa.

Nuoret ovat ainoa kohderyhmä, jolle suunnattiin tiedotusta harmaan talouden torjuntaohjelmassa. Kampanjan logiikalla harmaa talous saadaan kitkettyä, jos nuoret eivät suostu tekemään pimeitä töitä ja vaativat jokaisesta pizzasta kuitin. Miten on niiden yritysten laita, jotka näitä pimeitä töitä nuorille tarjoavat?

”Yrityksiin tehtävä vaikuttaminen ja tiedottaminen on toisentyyppistä kuin tällaisia kampanjoita. Et se on enemmän sellaista keskusteluyhteyttä ja vuorovaikutusta”, Urpilainen esittelee.

Verohallinnon tilaajavastuutiimi teki raporttinsa mukaan viime vuonna 2 383 tarkastusta yrityksiin. Tiimi selvitti hoitavatko yritykset kaikki lainmukaiset velvollisuutensa. Joka toisesta yrityksestä löytyi puutteita. Millaisiin asenteisiin valtiovarainministeri on törmännyt yrityksissä, kun puheeksi nousee harmaan talouden kitkeminen?

”Jos sä juttelet pienten ja keskisuurten yritysten kanssa, niin he ovat sydämellä tässä samassa rintamassa mukana. He näkevät, että nämä ylikansalliset pörssiyhtiöpelurit pystyvät käytännössä tarjouskilpailussa pelaamaan heidät ulos ja pahimmassa tapauksessa viemään veroeurotkin muualle”, Urpilainen intoutuu auringon paahteen nostaessa työhuoneen lämpötilaa.

Hän puhuu vakuuttavasti. Hetken aikaa vastapäätäni istuva valtiovarainministeri kuulostaa vallankumousjohtajalta, joka nousee puolustamaan pk-yrityksiä ahneita ylikansallisia yrityksiä vastaan. Politiikan realiteetit ovat kuitenkin toiset.

Eräs kriitikko huomautti veroseminaarin jälkeen, että on aivan sama millaisia kansainvälisiä seminaareja Urpilainen järjestää, jos kotimaassa asiat eivät etene mallikkaasti.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta esitteli ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja selvityksen harmaan talouden tilasta Suomessa sekä toimenpidelistan. Silloin kaikki eduskuntapuolueet ylistivät vuolaasti selvitystä.

Hallitusneuvotteluissa ääni kellossa muuttui. Kesken neuvottelujen Voimalle vuodetusta muistiosta paljastui, että kokoomus ja rkp lipesivät tarkastusvaliokunnan mietinnöstä ja pyrkivät vesittämään monia harmaan talouden torjuntaan liittyviä toimia.

Vaikeiden neuvottelujen päätteeksi Suomeen saatiin laajapohjainen kuuden puolueen hallitus, ja Jutta Urpilainen sai valtiovarainministerin salkun. Kun hallituksessa ei ole yhteistä arvopohjaa, on päätökset tehtävä asia kerrallaan.

Suhtautuminen kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvään harmaaseen talouteen repii hallituksen rivejä. Siihen kuuluu muun muassa lähdeveron tai osingoista maksettavan veron välttely tekeytymällä ulkomaiseksi sijoittajaksi. Suomi menettää sen vuoksi varovaisten arvioiden mukaan noin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Tarkastusvaliokunnan raportin mukaan jopa 90 prosenttia suomalaisten kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jätetään ilmoittamatta Verohallinnolle.

Sijoitustoimintaa koskeva lainsäädäntöhanke on nyt vireillä valtiovarainministeriön arvopaperimarkkinaosastolla. Siellä pohditaan parhaillaan, mitä anonyymin omistamisen mahdollistavalle hallintarekisteröinnille tehdään.

Hallintarekisterien kautta on mahdollista piilottaa omistuksensa. Tällöin verottaja ei tiedä kuka omistaa mitäkin arvopapereita, joten verojen kiertäminen käy helposti ja samalla katoaa tieto arvopapereiden todellisesta omistajasta.

Suomessa hallintarekisteröinti on ollut mahdollista ainoastaan ulkomaisille sijoittajille. Ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja sdp:n silloinen puoluesihteeri Mikael Junger ehdotti vaalipaneelissa, että anonyymi omistaminen hallintarekisterin kautta pitäisi kieltää kaikilta sijoittajilta.

Valtiovarainministeriössä valmistelussa olevan lakipaketin myötä hallintarekisteröinti tulisi kuitenkin mahdolliseksi myös suomalaisille sijoittajille. Näin esimerkiksi poliitikot voisivat piilottaa osakeomistuksensa aivan laillisesti.

Hallitusneuvotteluissa sdp vaati, ettei hallintarekisteriöintiä mahdollisteta, mutta kirjaus vesittyi hallitusohjelmassa rkp:n ja kokoomuksen painostuksesta. Demarien kanssa samassa rintamassa ovat vasemmistoliitto ja vihreät. Hallituksen rivit ovat siis täysin hajallaan.

Hallintarekisteröinti on nyt Urpilaisen mukaan ”telakalla”. Hallitus odottaa, millaisia ohjeita asiasta annetaan EU:sta, jossa valmistellaan parhaillaan asiaa koskevaa direktiiviä. Suomen arvopaperimarkkinat ovat moneen muuhun jäsenmaahan verrattuna varsin avoimet.

”Iso trendi Euroopassa on siihen suuntaan, että avoimuutta ja tietojenvaihtoa pitäisi pystyä lisäämään. Siinä hallintarekisteri toimii toiseen suuntaan. Olisi ristiriitaista olla lisäämässä avoimuutta ja automaattista tietojenvaihtoa ja samalla olla mahdollistamassa hallintarekistereiden käyttöönotto tai jopa niiden laajentaminen”, Urpilainen hämmästelee.

Voisi kuvitella, että Suomi pyrkisi ajamaan muuallekin Eurooppaan mahdollisimman avointa järjestelmää. Se ei kuitenkaan ole täysin valtiovarainministerin hallinnassa. Hallintarekisteröinti nimittäin kuuluu rahoitusmarkkinaosastolle, joka puolestaan siirrettiin hallitusneuvotteluissa kokoomuslaisen ministerin vastuulle. Ensin Jyri Häkämiehelle, joka sittemmin siirtyi Elinkeinoelämän keskusliiton pomoksi, ja nyt Jan Vapaavuorelle.

Salkkukeikauksen myötä Urpilainen ei tarkkaan tiedä, missä vaiheessa hallintarekisteröintiä koskevat neuvottelut niin sanotusta arvopaperikeskusdirektiivistä ovat EU:ssa menossa.

”En osaa sanoa arvopaperikeskuksista sen enempää, koska en ole sen asian päällä. Eikä siitä Vapaavuoren kanssa nyt… Itseasiassa me ei olla kertaakaan edes puhuttu siitä.”

Urpilainen kuitenkin kertoo, että hallitus ratkaisee kantansa neuvoteltaviin asioihin yhdessä. Vapaavuori vastaa Voiman sähköpostikyselyyn, että direktiivin valmistelu on edennyt, mutta ei ota kantaa sen vaikutuksista hallintarekisteriin.

”Tästä huolimatta kotimaisessa virkamiesvalmistelussa pyritään varautumaan ennakolta mahdolliseen hallintarekisteröinnin laajentumiseen”, Vapaavuori kirjoittaa.

Toinen harmaan talouden kitkemiseksi käytävän taistelun pullonkaula on viranomaisten resurssit ja toiminta. Vaikka Suomi on solminut lukuisia verosopimuksia veroparatiisivaltioiden, kuten Mansaaren, Neitsytsaarien ja Caymansaarien kanssa, niiden käyttö on ollut vielä vähäistä.

Sopimusten avulla viranomaiset voivat pyytää esimerkiksi ulkomaisista pankeista tietoja mahdollisesta veronkiertäjästä. Tehtävää vaikeuttaa se, että pyyntö pitää yksilöidä, eli on oltava valmiiksi epäily siitä, että tietty henkilö kiertää veroja. Vuodesta 2009 lähtien Suomi on tehnyt vain kymmenkunta tietopyyntöä, kun samaan aikaan naapurimaa Ruotsi tehtaili tietopyyntöjä jopa 160.

Kyse on myös henkilöstön määrästä. Ruotsissa veroparatiisiasioita selvittää noin 200 henkilön yksikkö, Tanskassa 100 henkilöä ja Norjassa 80. Suomessa veroparatiisiasioihin keskittyi aikaisemmin 12 tarkastajan ryhmä. Heidän tehtävänään on selvittää epäillyttäviä rahavirtoja hyödyntämällä pankkien vertailutietoja.

Kehysriihessä hallitus päätti antaa Verohallinnolle lisäresursseja 40 henkilön verran. Urpilainen aikoo keskustella resurssien käytöstä Verohallinnon kanssa.

”Mun on tarkoitus nyt tavata Verohallinnon johtoa ja käydä keskustelua näistä painopisteistä ja minkälaisia asioita siellä priorisoitaisiin”, Urpilainen sanoo.

Ministerin työhuoneen kaapin päällä nököttävä kello käy kymmenen minuuttia etuajassa. Kello kilahtaa ja haastattelu päättyy. Kuvaajamme nappaa vielä viimeiset kuvat. Keskustelen sillä välin Urpilaisen avustajan kanssa veroparatiiseista kertovan Aarresaaret-kirjan kirjoittajasta Nicholas Shaxsonista. Yht’äkkiä Urpilainen havahtuu.

”Aarresaaret on mahtava kirja”, Urpilainen huudahtaa.

”Mä olen antanut sitä kirjaa lahjaksi esimerkiksi mun saksalaisille kollegoille. Se kirja muutti mun maailmankuvaa. Se oli räjäyttävä kokemus ja teki mulle sen, että nyt tähän on pakko paneutua.”

__________

Harmaata vai mustaa?

Harmaasta taloudessa puhuttaessa käsitteet menevät helposti sekaisin. Mikä on rikollista toimintaa? Mikä lain rajoissa liikkuvaa mutta eetti- sesti kyseenalaista?

Suomen laissa harmaaksi taloudeksi tulkitaan kaikki toiminta, jossa organisaatiot (yritykset, järjestöt, puolueet ja muut) jättävät maksamatta verot, tullimaksut tai lakisääteiset eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksut. Vaikka organisaation muu toiminta olisi täysin laillista, maksujen hoitamatta jättäminen on rangaistavaa. Se on siis talousrikollisuutta.

Esimerkiksi puhelimia valmistava ja myyvä kuvitteellinen PuhelinMega-yritys valmistaa ja myy puhelimia, mutta maksaa palkat pimeästi työntekijöille. Yrityksen perusliiketoiminta on aivan laillista, mutta palkanmaksu rikkoo lakia.

Harmaasta taloudesta voidaan erottaa erikseen laiton talous. Se tarkoittaa taloutta, joka syntyy alunperinkin rikollisesta toiminnasta, kuten ihmis- tai huumekaupasta.

__________

Kiertoa vai suunnittelua?

Verosuunnittelu tarkoittaa toimintaa, jolla pyritään minimoimaan verojen maksu laillisin keinoin. Esimerkiksi keikkatyötä tekevä lääkäri perustaa MegaLääkäri-yrityksen ja myy lääkäripalveluja yrityksensä kautta. Sen sijaan että lääkäri maksaisi itselleen täyttä palkkaa, hän nostaa palkkionsa osinkoina, joista maksetaan vähemmän veroa kuin korkeista palkkatuloista.

Monet sijoituspalveluyhtiöt tarjoavat verosuunnitteluun erikoistuneita palveluita. Kun laista etsitään aktiivisesti porsaanreikiä, joiden kautta omaa tai yrityksen verotusta olisi mahdollista pienentää, voidaan puhua aggressiivisesta verosuunnittelusta. Tällöin ollaan hyvin lähellä veronkiertoa.

Veronkierto tarkoittaa toimintaa, jossa noudatetaan verojärjestelmän sääntöjä toisin kuin laissa on tarkoitettu. Toisin sanoen lakia ”ymmärretään” väärin ja samalla hyödynnetään lain sisältämiä porsaanreikiä. Veronkierto on rikos.

Lue myös Teemu Muhosen juttu kuntien veronkierrosta & Jorma Mäntylän juttu Euroopan harmaan talouden syistä.