Teksti Susanna Kuparinen & Jari Hanska
Kauppalehden metsästyskursseilla saa bondata eliitin kanssa.
Kuulimme Kauppalehden metsästyskursseista tehdessämme toista juttua, jossa tutkittiin suomalaisten hyvä veli -verkostojen harrastustoimintaa.
”Kauppalehti kouluttaa yleensä Helsingin eliitille noi metsästäjätutkinnot”, tietolähde kertoi.
”Se tapahtuu tuolla Riihimäen metsästysmuseolla viikonloppuisin. Se on niiden suhdetoimintaa. Sitte EK:llahan on oma kurssinsa, mutta se ei ole niin hieno ku Kauppalehden.”
Toinen metsästyskurssille osallistunut kertoi, että kurssilla istuttiin luennolla, opeteltiin kotona kirjasta lainsäädäntöä ja lintulajeja, tehtiin tentti ja käytiin ampumaradalla kokeilemassa ampumista, skeetiä ja trapia. EK:n eli elinkeinoelämän keskusliiton kurssi ei ollut yhtä hyvä kuin talouslehden.
”Sekä paikka että tarjoilut olivat tavanomaiset, museon luokkahuone ja silleen, tarjoiluina museolla muistaakseni jokin kokkarityyppinen iltapala ja ampumaradalla jotain urheiluseuratyyppistä kenttäruokaa. Kurssin erityisyys on osallistujalista.”
Hyväuskoisuudesta kriittisyyteen -kirjan julkistamistilaisuudessa yleisö saa esittää kysymyksiä kirjan kirjoittajille.
”Tässä tuli kiinnostavasti taloustoimittamisen historiaa ja hyviä anekdootteja metsästysreissuista ja muusta. Mä jäin miettimään kuinka paljon tää on loppujen lopuksi muuttunut. Esimerkiksi Kauppalehti järjestää metsästyskursseja Helsingin eliitille, niin miten tää liittyy talouslehden tekemiseen?” Voiman toimittaja Jari Hanska kysyy.
Kysymys aiheuttaa yleisössä hymähtelyä. Kauppalehden silloinen päätoimittaja Hannu Leinonen nousee ylös, napittaa takkinsa ja nappaa vastauspuheenvuoron.
”Mä mielelläni vastaan, koska olen jo pidemmän aikaa ollut järjestäjä niissä kursseissa. Tiedotusvälineet harrastaa erilaista suhdetoimintaa. Kauppalehden metsästyskurssi on juuri tällainen, tällainen tota viikonlopun… aa… viikonlopun mittainen kurssi, jossa me öhm… promoomme hyvällä tavalla tämmöstä jaloo urheilumuotoa.”
”Ja sillä ei ole tavallaan mitään tekemistä toimituksellisen työn kanssa, koska meidän toimittajat ei osallistu niille kursseille”, Leinonen korostaa.
Tilaisuuden juontaja päättää keventää tilannetta.
”Jouduin vuosia sitten vastaamaan Kauppalehden mediamarkkinoinnista ja se ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Kun luki ton kirjan ja kuuntelee Toffeekin, niin mikä tästä nyt ehkä puuttuu tästä maailmasta muutenkin on tämä face-to-face tuota niin yhteydenpito”, juontaja hauskuuttaa.
Keskustelu toimittajien ja median omista sidonnaisuuksista päättyy siihen.
Tilaisuuden jälkeen päätoimittaja Leinonen tulee tekemään tuttavuutta.
Hannu Leinonen: ”Sä olet tota Voima-lehden toimittaja?”
Jari Hanska: ”Joo, tai mä friikkuna teen sinne.”
HL: ”Okei. Jos sä olisit ollut vakituista väkeä, niin mä oisin kutsunut sut meidän metsästyskurssille. Friikkuja mä en taida nyt kuitenkaan.”
JH: ”Sitä mä mietin, et mikä sen funktio on, eiks siellä ole päätoimittajia, jotka osallistuu tähän? Ja eiks se…”
HL: ”No se on ihan normaalia markkinointia. Siis se on sama kuin me järjestettäis golfkurssi tai monet kustantajat asiakkailleen järjestää muuta aktiviteettia. Ja tää nyt on ollut meidän, sitä ei tee kukaan muu Suomessa. Se on sitä varten ollut fiksua. Sitäpaitsi se on edullista.”
JH: ”Mä olen huomannut että koko tämä riippumattomuuskeskustelu on tosi hankala. Esimerkiksi Ruotsissa on tosi tiukka toimittajan eettinen koodi.”
HL: ”Ei se riippuvuus tavallaan synny noin. Jos sellainen riippuvuus syntyy, niin se syntyy siitä, että tota… ei siitä et tota ihmisiä tapaa. Jos se ois niin yksinkertaista, niin eihän me voitais tavata yhtään ketään.”
JH: ”Nimenomaan tää raja on tosi häilyvä, et missä se tapahtuu?”
HL: ”Ei ole ryhmäeettisyyttä, on vaan yksilöiden eettisyyttä.”
JH: ”Kyllä kyllä, ja et missä mennään tavallaan tän rajan yli.”
HL: ”Ei sitä voi lailla säätää.”
Leinosen seuraaja Arno Ahosniemi aloitti päätoimittajana vuodenvaihteessa. Hän kertoo haastattelussa käyneensä Riihimäen metsästyskurssin ollessaan vielä Kauppalehden lauantailehden Presson toimittaja.
Vaikuttaa siltä, että Kauppalehdessä journalistien ja eliitin turvavälistä ei huolehdita ihan niin hyvin kuin on annettu ymmärtää.
_______________
Kuka puhuu?
Haaga-Helian viestinnän koulutusohjelmasta valmistunut Maisa Korhonen tutki opinnäytteessään talousmedian lähdekäytäntöjä. Korhosen tilastoista paljastuu kiinnostavia hierarkioita. Korhonen keräsi vuonna 2010 kolmen viikon ajanjaksolta Kauppalehden, kauppalehti.fi:n ja Helsingin Sanomien taloussivujen käyttämät uutislähteet. Talouslähteitä siteerattiin eniten, 53,3 prosenttia. Toiseksi suurin lähderyhmä oli muut mediat.
Kolmanneksi yleisimpänä talousmedioiden lähdekäytäntönä oli lähdemaininnan jättäminen kokonaan pois. ”Talouskeskustelun agendaa muovaa siis myös tuntemattomaksi jääviä tahoja, joiden laadusta, luonteesta ja motiiveista ei saa välttämättä lähdekäytäntöä tutkimalla selvää. Joku toki vaikuttaa talouskeskustelun agendaan, mutta emme tiedä kuka”, Korhonen kirjoittaa.
Korhosen tilastojen mukaan opposition kannat eivät pääse esiin talousuutisissa. Lähes kolmannes puoluepoliittisista lähdemaininnoista kertyi kokoomukselle. Noin 20 prosenttia maininnoista tuli keskustalta. Vihreiden ja silloisen oppositiopuolue SDP:n osuus oli kymmenisen prosenttia.
Kansalaistoiminnan lähteitä oli 0,9 prosenttia. Naisten osuus henkilölähteistä oli 12,5 prosenttia.
Maisa Korhonen: Ketkä luovat suomalaisen talouskeskustelun agendan? Haaga-Helia ammattikorkeakoulu 2010.
_______________
Eettisyys on korvien välissä
Harri Vänskä: Lounaita voi tarjota, ottaa vastaan tai maksaa itse omansa.
Harri Vänskä, kirjoitat Hyväuskoisuudesta kriittisyyteen -kirjassa, että ”Bisneslogiikka sulaa ymmärrykseksi helpommin kuin sen näkee sisältä.” Olisiko pankkikriisistä uutisoitu paremmin, jos toimittajat olisivat sisäistäneet näiden investointipankkien logiikan paremmin?
”En mä sitä tarkoittanut. Olen itse ollut myös muussa kuin mediaelämässä työurani aikana. Se avaa silmiä, kun ei tee pelkkää toimittajantyötä.”
Kirjoitat, että on turha pelätä altistumista liian läheisille suhteille. Mitkä on ne tilanteet joissa on sitten syytä pelätä sitä? Missä menee raja?
”Mä kaipaan vuorovaikutusta elävien ihmisten kesken. Kaikki tieto ei ole netissä vaan toimittajan työhön kuuluu ihmisten tapaaminen. Raja kulkee korvien välissä.”
Mainitset kirjassa, että ruotsalaistyyppiseen ylireagointiin ei ole mitään syytä. Minkälaista haittaa Ruotsissa on ollut siitä, että heillä on huomattavasti tiukempi toimittajien käyttäytymiskoodi kuin Suomessa?
”Ei ole kovin viisasta lähteä neuvomaan naapuria. Ruotsin yhteiskunta ja Ruotsin media on erilainen kuin Suomen.”
Onko jotain esimerkkejä mitä Ruotsin journalistit on voineet menettää tässä?
”En mä lähde moittimaan muuta kuin että toimittaja ei toimi viisaasti jos se jättää työkalupakistaan työkaluja pois. Kyllä minä voin tarjotun lounaan syödä, voin tarjota, olen ollut sellaisessakin tilanteessa että molemmat maksavat. En näe tässä ongelmaa.”
Huhtikuussa 2011 Tutkivien toimittajien ja Oikeustoimittajien yhdistykset tekivät kannanoton hallintarekisteröintiä koskien. Olit Taloustoimittajat ry:n hallituksen puheenjohtajana ja olit meidän tietojemme mukaan sitä mieltä, että kannanottoon ei pidä lähteä mukaan. Miksi?
”Taloustoimittajien hallitus totesi, että yhtäläistä mielipidettä ei kyetä muodostamaan. Oli erilaisia kantoja ja erilaisia mielipiteitä.”
Mikä sun oma kanta sitten oli?
”Puheenjohtajana kunnioitan sitä päätöstä, joka silloin johtokunnassa tehtiin. Ei ole reilua, että jälkikäteen päästelisin omia kantoja. Puheenjohtajana kannan vastuun, jonka johtokunta teki päätöksessään. Ja puolustan tietysti sitä päätöstä joka tehtiin.”
Minkälainen sun näkemys hallintarekisteristä on tällä hetkellä kun et ole enää puheenjohtaja?
”En näe tarvetta lähteä keskusteluun uudestaan.”
Mutta sehän poistaisi esimerkiksi osakeomistuksiin liittyviä tietoja ja vaikeuttaisi taloustoimittajan työtä huomattavasti.
”Taloustoimittajana olen kaiken avoimuuden kannalla. Totta kai demokratiassa ja yhteiskunnassa mahdollisimman suuri avoimuus on perusteltua. Niin kuin äsken sanoin, olen lojaali johtokunnalle ja niille päätöksille.”
Mutta täähän siis vähentäisi sitä avoimuutta.
”No niin kuin äsken sanoin, en voi lähteä ottamaan henkilökohtaista kantaa. Toivon että ymmärtäisit nyt tämän.”
Kuulostaa vaan todella erikoiselta kuviolta, että taloustoimittajat eivät lähde hallintarekisteriin ottamaan kantaa, koska heidän työhön tää liittyy.
”Mä en ole yhtään kritiikkiä kuullut Taloustoimittajien yhdistyksen jäseniltä jälkikäteen tästä asiasta. Kukaan ei oo tullu sanomaan, että olis pitänyt ottaa kantaa.”
Ahaa, tää on kyllä kiinnostavaa.
_______________
Ratkaisun avaimet
Voima poimi hyviä ideoita & avauksia talousjournalismiin.
“Muotiin tulevat yleisjournalistit, moniosaajat, joiden ammattitaito on pikemminkin laveaa kuin syvää. […] Syvällisyys ja asioiden seuraaminen kärsii, mutta jotain voidaan voittaakin. Omaan alaan paneutuneiden erikoistoimittajien paras ominaisuus ei aina ole tyhmien kysymysten tekeminen. Niiden kautta, siis itsestäänselvyyksiä kyseenalaistamalla, voidaan entistä suurempi osa lukijoista saada vaikka talousaiheiden pariin.”
Tapio Honkamaa, Länsi-Savo, päätoimittaja
“Kuva tulevaisuudesta voi olla hyvinkin se, että talousosaamistaan arvostava media palkkaa omiin riveihinsä yritysanalyytikkoja enenevässä määrin. Riippumattomista analyytikoista voi tulla vankka tuki talousjournalismille.”
Harri Vänskä, Kauppalehti, toimittaja
“Onko niin sanottu pieni ihminen päässyt riittävästi talousjuttuihin? Muuallekin, eikä vaan pelkästään kommentoimaan tv-uutisessa bensan hintakehitystä autoa tankatessaan?”
Kalle Heiskanen, Pohjalainen, päätoimittaja
“Moni kytkee hyvinvoinnin myös keskustelussa hyvinvointiverotukseen, mutta verotushan ei luo mitään hyvinvointia. Verot ovat tapa jakaa rahaa hyvinvointipalveluille. Menestyvät yritykset luovat hyvinvointia. Se itsestäänselvyys meillä kaikilla unohtuu liian usein. Tämän vuoksi talousjournalismikin vois joskus tätä ilosanomaa julistaa.”
Christoffer Taxell, hallitusammattilainen
“Just politiikan ja talouden toimittajien pitäisi loikkia rajojen yli koko ajan, ja monessa toimituksessa, esimerkiksi MTV, Yle, Nelonen ja Helsingin Sanomat, näin tapahtuukin. Ja kun toimitusten väki vain vähenee, niin tämä tulee yleistymään vielä nykyisestäkin.”
Teija Sutinen, Helsingin Sanomat, politiikantoimittaja
“Lisää etenkin koviin talouskysymyksiin keskittyvää journalismia, jossa avattaisiin talouspolitiikan päätösten mielekkyyttä eri kilpailevien kansantaloustieteen koulukuntien kautta. Nykyään uusklassisen taloustieteen analyysi esitetään usein objektiivisena totuutena, vaikka tosiasiassa kansantaloustiede on kilpailevien suuntausten oppiala siinä missä muutkin yhteiskuntatieteet.”
Matti Ylönen, tutkija
“Virkamiehet ovat yksi lähde muiden joukossa. Niin kuin mitkä tahansa lähteet, myös virkamiehet ovat usein asianosaisia suhteessa siihen aiheeseen, josta he esittävät lausuntojaan tai laativat muistioitaan tai lainvalmistelumietintöjään. Toisinaan suhtaudun virkamiehiin epäluuloisesti, kun huomaan heidän lausumissaan tarkoitushakuista esitystapaa. Tarkistan ja kyseenalaistan.”
Jan Hurri, Taloussanomat, toimittaja
“Talousjournalismin ikiaikainen ongelma on ollut kieli – eli talousjargonin liiallinen käyttö jutuissa. Termejä ja käsitteitä ei avata tarpeeksi. Toisaalta journalismissa – ei vain talousjournalismissa, vaan kaikessa journalismissa – voisi olla enemmän rohkeutta.”
Marko Junkkari, Helsingin Sanomat, politiikan & talouden toimituksen esimies
“Pörssiyhtiöiden avoimuus on lisääntynyt sinäkin aikana kun olen ollut taloustoimittajana. Yhtiöt ovat itse avanneet omistustaan tavoilla, jotka eivät vielä 15 vuotta sitten olleet tavallisia. Nyt on näkyvissä paljon sellaisia kehityspiirteitä, jotka ovat viemässä avoimuutta huonompaan suuntaan. Ja musta tästä pitäis meidän toimittajien kirjoittaa paljon enemmän.”
Emilia Kullas, Talouselämä, uutispäällikkö
”Lisää johtajista ja muista henkilölähteistä riippumatonta journalismia. Sisäpiirirekisterit, vero- ja omistustiedot käyttöön.”
Tuomo Pietiläinen, Tampereen yliopisto, journalismin vierailijaprofessori
_______________
Lue lisää
Voiman kolme tärppiä talousjournalismista & sen tekijöistä kiinnostuneille.
– Kustaa Hulkon analyysi suomalaisesta talousjournalismista ja sen vaiheista Suomen Kuvalehden verkkosivuilla. Artikkelisarjan löytää helpoimmin aloittamalla artikkelista ”Talousjournalisti muistuttaa: Kaikki tieto ei ole vieläkään verkossa”. Linkit muihin juttuihin artikkelin lopussa.
– Hannu Sokalan & Jan Hurrin Taloussanomiin kasaama järkälemäinen tietopaketti finanssikriisistä ja sen uutisoinnista: ”Talouskriisi: Miksi toimittajat nukkuivat”. Linkit juttusarjaan artikkelin yhteydessä.
– Matti Ylönen kävi Voimassa siivilän kanssa läpi rahoitusmarkkinaveron kylmän vastaanoton suomalaisessa mediassa: ”Itku pienestä verosta”.
_______________
Lue Voimasta Susanna Kuparisen & Jari Hanskan artikkeli taloustoimittajien liiasta kiltteydestä Talousjournalismin sopulipeliä.
