Taiwanin pääkaupungissa Taipeissa käynnistyi helmikuussa ensimmäistä kertaa järjestettävä Free Tibet -festivaali. Se toi kaupunkiin merkittävän joukon tiibetiläisiä taiteilijoita ja esiintyjäryhmiä.

Ohjelmisto rakentui eri taidemuotojen esityksistä ja näyttelyistä sekä luento- ja keskustelutilaisuuksista. Kuten jo nimikin kertoo, festivaalin sanoma on avoimen poliittinen ja kantaaottava.

Eräs Free Tibet -festivaalin vaikuttavimmista hetkistä koettiin, kun Guling-kadun pienessä teatterissa esitetty näytelmä ”Tumma yö mustensi silmäni” sai Taiwanin ensi-iltansa. Erityisen esityksestä teki se, että ammattinäyttelijöiden sijaan roolisuorituksista vastasivat entiset tiibetiläiset poliittiset vangit ja heidän jälkeläisensä.

Näytelmän tapahtumat perustuivat entisten vankien omiin kokemuksiin vuosina 1987 ja 1988 Lhasassa järjestetyistä Kiinan miehitysvaltaa vastustavista mielenosoituksista sekä niistä seuranneista pidätyksistä ja vankilatuomioista.

Taipeihin näyttelijät saapuivat Intiasta, missä he elävät satojen tiibetiläisten kohtalotovereidensa tavoin poliittisina pakolaisina. Ryhmä onkin osa suurempaa Intian Dharamsalassa vuonna 1991 perustettua Gu-Chu-Sum-nimistä liikettä, jonka tavoitteena on edistää Tiibetistä tulleiden pakolaisten asemaa ja elinolosuhteita Intiassa. Liikkeen tiibetinkielinen nimi tarkoittaa numeroita 9, 10 ja 3, jotka taasen viittaavat Lhasan mielenosoitusten kuukausiin.

Gu-Chu-Sum-ryhmän esitys oli väkevä teatterikokemus. Tarina tuotiin näyttämölle realistisena ja peittelemättömänä. Kysymys oli tapahtumat oikeasti eläneiden henkilöiden näytelmän muotoon pukemasta todistuksesta.

Näytelmä alkoi Lhasan mielenosoitusten kuvauksella. Lavalle ilmaantui joukko iskulauseita huutavia tiibetiläisiä protestoijia. Kohtaus päätyi näkymään, jossa paikalle tullut kiinalainen virkavalta taltutti mielenosoituksen voimakeinoin. Niitä, joita ei pahoinpidelty saman tien hengiltä, odottivat syytteet poliittisista rikoksista.

Pidätysten jälkeen näytelmän tapahtumat siirtyivät vankilaan, jonne verisiä mielenosoittajia tuotiin kuultaviksi. Poliisit irrottivat tunnustuksia ja ilmiantoja pahoinpitelemällä. Prosessin päätteeksi protestoijia tuomittiin vuosiksi vankeuteen. Näytelmä antoi karun kuvauksen myös vankilaelämästä. Vankien päiväohjelmaan kuului muun muassa sulkeisharjoitukset, joissa tapahtuneet virheet vartijat kostivat väkivalloin.

Näytelmä päättyi päähenkilöiden päätökseen paeta Intiaan, koska tuomioiden päätyttyä heistä oli tullut yhteiskunnan hylkiöitä. Poliittisen vangin leima esti esimerkiksi työnsaannin ja sitä kautta uuden elämän aloittamisen Tiibetissä.

Loppuaplodien aikana näyttelijät tulivat yksi kerrallaan lavalle. Kunkin kohdalla kerrottiin oikeassa elämässä kärsityn tuomion pituus, joka oli keskimäärin viisi vuotta.

Suosionosoitusten loputtua yleisöllä oli mahdollisuus jakaa tuntemuksiaan näyttelijöiden kanssa. Esitys oli silmin nähden liikuttanut kyynelehtiviä taiwanilaisia. Useissa yleisön kommenteissa nousi esiin Tiibetin ja Taiwanin yhtäläinen suhde Kiinaan, joka katsoo molempien maiden kuuluvan alaisuuteensa.

Näyttelijät puolestaan korostivat sitä, kuinka paljon heille merkitsi mahdollisuus esiintyä han-kiinalaiselle yhteisölle, joka osoitti myötätuntoa ja ymmärrystä tiibetiläisten kohtalolle.

Sitä mukaan kun Kiinan mahti maailman taloudessa on kasvanut, on Tiibetin tilanne painunut keskusteluissa taka-alalle. Esimerkiksi yhä harvemman maan päämies on valmis enää tapaamaan Tiibetin hengellistä johtajaa dalai-lamaa.

Tätä taustaa vasten Free Tibet -festivaali on rohkea veto Kiinan naapurissa sijaitsevalta pieneltä saarivaltiolta. Omalta osaltaan se tuo myös valonpilkahduksen pakolaisina elävien tiibetiläisten yhä tummenevaan yöhön.

Festivaalin blogi.

Gu-Chu-Sum-liikkeen sivut.