Helsingin Kallion kaupunginosassa majaa pitävän Elämäntapaliiton Elokolon keittiössä hyörii tusinallinen pari-kolmikymppisiä kaupunkilaisia, hellalla valmistuu kasvissosekeittoa, salin puolella trubaduuri Juha Pekka Tapani Heikkinen virittelee kitaraansa. Elokolon valkoisin pöytäliinoin ja kynttilöin koristelluissa pöydissä istuu kaikenikäisiä ja -sorttisia ihmisiä jutustellen kohtaamisille otollisen tunnelmallisessa tilassa. On käynnistymässä kolmas Kallion korttelikeittiö teemalla Älä syö yksin.

”Otimme esikuvan Ruotsin Malmössa toimivasta korttelikeittiöstä, jossa jaetaan ruokaa ulkosalla säännöllisesti. Siellä homma on löytänyt jo uomansa. Lähtökohtana meillä oli se, että tarjottaisiin hyvällä laadulla hyvää ruokaa, mukana olisi juttukavereita ja kulttuuria eli ei pelkästään fyysistä vaan myös henkistä ravintoa. Jos ei ole varaa ruokaan, ei se ole se, mitä me pystyisimme ratkaisemaan vaikka apua siihen tarjoammekin”, keittiötä ideoimassa ja toteuttamassa ollut Kallion friidu Laura Kontiala painottaa.

Ruokaa tarjotaan ilmaiseksi, sillä suurin osa raaka-aineista on saatu lahjoituksina. Kuppiin voi silti heittää vapaaehtoisen tukimaksun. Kävijöitä riittänyt niin, että Elokolo on jo käymässä pieneksi: ”Ehkä muokkaamme tapahtumaa niin, että kesällä oltaisiin ulkonakin.”

Korttelikeittiö on osa suurempaa liikehdintää, jonka tarkoituksena on Kallio-seuran leipäjonoa vastustavien not in my back yard -puheiden rinnalla nostaa esiin toisenlaisia ääniä. Sellaisia, jotka sietävät ’häiriöitä’ ja haluavat kotikaupunginosaansa musiikkia, tanssia ja katutaidetta.

”On paljon niitä asuinalueita, joilla asuu vain tietynlaisia ihmisiä. Olisi kiva, jos tämä meidän säilyisi avoimena kaikille, eikä vain niille, jotka asuu täällä vaan myös niille, jotka viettävät aikaa täällä”, Kontiala tuumii.

”Kallio on Helsingin urbaani sydän, romantisoitu vanha työläiskaupunginosa, joka tunnetaan paitsi opiskelijoiden, boheemien ja kaljasieppojen, nykyään yhä enemmän myös lapsiperheiden ja keskiluokkaisten tietotyöläisten kotipaikkana. Kaikille on Kalliossa tilaa”, Erkki Perälä puolestaan miettii.

Hän hämmästeli viime vuoden toukokuussa korviinsa kantautunutta uutista, joka kertoi Helsinginkadun asukkaiden haluavan häätää Hurstin leipäjonon kadultaan. Perälä perusti Facebookiin ryhmän, joka kantoi nimeä Kallio-liike. Sitä koolle kutsuneessa viestissä hän myös painotti leipäjonojen lakkaavan parantamalla sosiaaliturvaa, ei siirtämällä niitä pois ihmisten näkyvistä.

”Kirjoitin lyhyen manifestin, jonka pointtina oli, että täällä on tilaa kaikelle ja kaikille: leipäjonoille, kaupunkifestivaaleille, neulanvaihtopisteille ja niin edelleen. Ajatus oli pyörinyt erilaisissa keskusteluissa pidemmän aikaa, koska koimme, ettei kaupungin virallisen kaupunginosayhdistyksen Kallio-Seuran näkemys osunut yksiin omieni kanssa”, hän kertaa.

Iltaan mennessä ryhmään oli liittynyt jo toistatuhatta ihmistä ja Perälän puhelin soi soimistaan. Nopealla aikataululla järjestettiin Facebook-ryhmän jäsenten kesken tapaaminen, jossa muotoutui Kallio-liikkeen perusajatus: epämääräisesti järjestäytynyt, puoluepoliittisesti sitoutumaton Kallion liepeillä asuvien, työskentelevien ja oleilevien yhteisö.

Liike pyrkii vaikuttamaan kaupungin päätöksentekoon ja julkiseen keskusteluun sekä järjestää block partyja, ja keskittyisi ennen kaikkea välttämään jähmettymistä pelkäksi kaupunginosayhdistykseksi.

”Tarkoituksena on järjestää yhteisöllisiä, avoimia, ilmaisia ja matalan kynnyksen tapahtumia ’Suur-Kallion’ alueella ja ottaa kantaa kaupunginosaa – laajasti ymmärrettynä – koskeviin asioihin. Emme kuitenkaan tee virallisia kannanottoja tai lausuntoja, vaan pyrimme viestimään aluetta koskevista asioista Facebook-ryhmän, johon kuuluu noin 7 000 jäsentä, kautta ja herättämään keskustelua”, Perälä ynnää liikkeen tarkoitusperiä.

Bileitä ja muita konkreettisia tapahtumia onkin tämän jälkeen riittänyt. Alkuinnostus näyttää kantaneen pidemmälle.

”Tilaus ihmisillä oli omissa mielissään ja Erkki osasi juuri oikeaan aikaan luoda liikkeellepanevat Facebook-sivut, sitä kautta se levisi niin nopeasti. Ihmisillä oli raksuttanut päässä sama ajatus, että olisi kiva tehdä jotain yhdessä”, Kontiala miettii.

”Keskusjohdetun organisaation sijaan kuka tahansa voi tulla tekemään juttuja, kunhan ne pääpiirteittäin sopivat liikkeen pirtaan eivätkä tavoittele taloudellista voittoa”, Perälä jatkaa.

”Joulukuussa järjestettiin Kallion elävä joulukalenteri, joka huipentui näyttelijä Marja Packalénin Hesarilla julistamaan Kallion joulurauhaan. Olemme myös järjestäneet kaupungin demokratiatyöryhmän kalliolaisten jäsenten kanssa keskustelun, kelailleet aikapankkitoiminnan mahdollisuuksia ja pitäneet nuotiokonsertin”, Perälä luettelee.

Mutta sitä ennen, viime vuoden elokuun alussa, järjestettiin Kallio Block Party eli omat kaupunginosabileet. Kadunvaltauksen ja festivaalin sekoitelman idea syntyi jo ensimmäisessä tapaamisessa. Juhlien järjestelyyn antoi panoksensa noin nelikymmenhenkinen tekijäjoukko, neljätoista bändiä ja artistia sekä joukko erilaisia tapahtuman tukijoita.

”Saimme paikalle tuhansia ihmisiä, jotka nauttivat kävelykaduksi muuttuneesta Flemarista iltapäivän verran tanssien, tuttujen ja tuntemattomien kanssa seurustellen, artisteista nauttien. Tällaiseen juhlahumuun ei kaikilla ole varaa, siksi olikin erityisen hienoa kuulla asunnottomien kanssa työskentelevältä, että tapahtuma keräsi myös Kallioon kuuluvia asunnottomia”, tapahtuman tuottaja Inari Penttilä riemuitsee.

Penttilälle erityistä iloa toivat tanssivat ja keskellä autotietä leikkivät lapset – kerrankin kaupungissa sai riehua keskellä katua vailla pelkoa autoista. Häntä lämmitti myös erityisesti osallistujista huokunut Kalliota kunnioittava fiilis.

”Paikat olivat tapahtuman jälkeisenä aamuna paremmassa kunnossa kuin aamulla ennen tapahtumaa. Nyt tiedämme, että me asukkaat voimme ottaa kadut haltuun ja muuttaa ne iloiseksi korttelijuhlaksi”, Penttilä muistuttaa. Tänä vuonna korttelijuhla järjestetään kaduilla elokuun 4. päivä.

Block partya seurasivat menestyksekkäät kirpputorit. Ensimmäinen niistä pidettiin Torkkelinmäen Pengerpuistossa. Paikalle odotettiin muutamaa kymmentä myyjää, mutta heitä tuli lopulta satoja. Puisto oli tukossa ja Laura Kontiala hämmästyneen iloinen. Kaupunki suhtautui aluksi kirppikseen epäillen, mutta kun virkamiehet huomasivat homman toimivan ja kirpputori ylitti televisiossakin uutiskynnyksen, ymmärrettiin sille olevan kysyntää. Kontiala kertoo kaupungin kanssa sovitun jo uusista kirpputoripäivistä. Hän toivoo, että vuoden kuluttua tehtäisiin osaa näistä samoista jutuista kuin nytkin – ja lisäksi jotain uutta:?

”Tämähän on harrastusta. Olisi kiva, että se ei jämähtäisi näihin ihmisiin vaan mukaan tulisi uutta jengiä ja uusia asioita. Kallio-liike elää moneen suuntaan ja koko ajan tulee uusia ideoita ja tapahtumia. Kun Facebookin seinälle kirjoittaa jotain, avunpyyntöön vastataan saman tien, että voin järkätä, multa löytyy. Ihmisissä on suuri voimavara, on niin monen alan ammattilaista mukana.”

YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä lokakuussa järjestettyyn Asunnottomien yön tapahtumaa liike osallistui myös, yhdessä Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen kanssa.

”Meidän porukasta keksittiin, että voitaisiin haastaa ihmiset telttailemaan Tokoinrantaan. Ideana oli tarjota kenelle tahansa tapa osallistua tapahtumaan ja kokea miltä tuntuu olla ulkona lokakuun säillä ja tietty saada perinteiselle Asunnottomien yölle näkyvyyttä. Telttakylällä on myös esikuva, Pariisissa oli nimittäin järkätty asunnottomuusasian esiin nostamiseksi telttailua Seinen rannalla. Siinä oli paljon hommaa, mutta oli paljon tekijöitäkin. Porukkaa oli laidasta laitaan, Tokoinrannassa 15 telttaa ja lämmitetty puolijoukkueteltta, jossa kävi asunnottomia nukkumassa. Telttakylällä oli tarkoitus ennen kaikkea saada näkyvyyttä tapahtumalle ja asialle, lisäksi mukana oli pari esiintyjää ja grillattiin makkaraa”, Kontiala kertoo.

Liike toimii kantakalliolaisin voimin. Yhtälailla he näkevät Kallio-seuran paheksumat ilmiöt: Hurstin leipäjonon, laitapuolen kulkijat puistojen penkeillä, porttikongeihin kuseksijat, piritorin nistit, Hesarin Alkon edustan denat. Minkälaisena Kallio näyttäytyy Laura Kontialalle?

”Olen asunut kohta seitsemän vuotta Kalliossa. Kaikki on kävelymatkan päässä, enkä käy paljon Hakaniemeä etelämpänä, se riittää minulle. Täällä on hyvä fiilis ja kotoisa olo. Heitä, jotka eivät asu täällä, kauhistuttaa esimerkiksi Vaasanaukio ja Sörkka. Ymmärrän, mitä he tarkoittavat ja onkin todellista, että siellä on tyyppejä laidasta laitaan ja toki karumpiakin tyyppejä, eikä kaikki ole aina kunnossa – mutta ei pidäkään. On turvallista, kun on ihmisiä koko ajan ympärillä.”

Kallio on siis jo nyt Kontialalle kelpo paikka elää, mutta yhteisöllisyyttä hän kaipaisi vielä enemmän eli juuri sitä mitä Kallio-liike tekee.

”Toiminnan lisäksi siihen kuuluisi myös kaupunkitilan vapaampi käyttö taiteen, kulttuurin ja tapahtumien järkkäämiseen ja se, että ihmiset muistaisivat kaupungin olevan me.”

Erkki Perälälle unelmien Kalliossa olisi tilaa kaikenlaisille ihmisille denoista lapsiperheisiin ja turvapaikanhakijoihin, enemmän keskinäistä välittämistä ja yhteisymmärrystä nillittämisen sijaan, katutaidetta yllättävissä paikoissa, pieniä mukavia kahviloita, avoimia kokoontumistiloja ja taidegallerioita, toimiva yöliikenne, myöhään auki olevia baareja ja terasseja.

Niina Linna, yksi liikkeen aktiiveista, haaveilee Kalliosta, joka on avoin, kaikki hyväksyvä. ”Yhteisöllinen, kylämäinen, naapurinsa tunteva, onnellinen, monipuolinen, värikäs, täynnä rakkautta ja hyvää oloa.”

Kallio Block Party -klubi, sisätiloissa, 18.2. esiintyy muun muassa Soul Investigators Helsingin Libertessä. Kallion Korttelikeittiö keskiviikkona 1.2. kello 17–19, Elokolossa, Toinen linja 31, Helsinki.