Nance Klehmin vessanpytyn kyljessä on kulunut tarra, jossa lukee ”maissisiirappia”. Chicagon miljoonakaupungissa asuva Klehm on kakkinut ämpäriin jo usean vuoden ajan. Sahanpurun tai turpeen avulla jätökset muuttuvat joksikin kauniiksi: viljavaksi mullaksi, joka ruokkii hyötykasveja hänen puutarhassaan.

Klehm on maisemasuunnittelija, ekologi, taiteilija ja ruoka-aktivisti, joka kiertää maailmalla luennoimassa, konsultoimassa ja aloittamassa yhteisöprojekteja. Juuri nyt hänet tavoittaa Varsovasta, missä hän on työskennellyt Soil Garden -nimisen projektin parissa. Siinä kerätään muun muassa ruuantähteitä ja pahvia toreilta, kahviloista ja pihoilta, ja saaliiksi saadut materiaalit kompostoidaan.

Varsovasta hän saapuu Tampereen Pispalaan Coop Campin vieraaksi. Tulossa on ainakin luento Social Ecologies -hankkeesta ja Kurpitsatalolla järjestettävä kompostointityöpaja.

Klehm on kokenut kompostoija. Ulosteen lisäksi hän työskentelee muun muassa sairaalajätteen kanssa.

”Köyhemmissä maissa sairaalajätteet usein haudataan maahan. Olen itse kiinnostunut kaikenlaisen aineen hyötykäytöstä. Joidenkin aineiden kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, varsinkin jos on mahdollista, että ne sisältävät vaikka raskasmetalleja tai lääkejäämiä. Taudinaiheuttajien täytyy olla täysin tuhoutuneita, ennen kuin multaa voidaan käyttää. Siksi käytän tästä työstä nimeä extreme composting, äärimmäiskompostointi”, Klehm kertoo.

Klehm tekee työtä, johon ihmiset eivät mieluusti ryhdy. Omien jätösten käsittely on monille ihmisille tabu. Onko Klehmillä joitain vinkkejä siihen, miten vastenmielisyydestä pääsee yli?

”Työskentelen myös luovalla alalla, joten ällöttävyys muuttuu mielessäni kiehtovuudeksi. Minusta hajut ja värit ovat hyvin kiinnostavia. On myös jännittävää havainnoida sitä, miten eri aineet reagoivat toistensa kanssa.”

Opetustyössään Klehm joutuu olemaan hieman hienotunteinen. Oppitunnit täytyy joskus kääriä huumoriin ja ulosteesta saatu multa tyylikkäisiin pakkauksiin. Klehmin mukaan varsinkin kaupunkilaisten pitäisi oppia nöyryyttä.

”Olemme liian ylpeitä! Vesivessoja käyttäessä totumme siihen, että tuottamamme jäte häviää heti silmistämme, muuttuu jonkun muun ongelmaksi. Emme halua antaa äiti maalle mitään takaisin.”

Mutta kompostoimistakaan ei tule pitää sankaritekona. Klehmin kuivavessaprojektin nimi on osuvasti Humble pile, nöyrä läjä.

Kakassa on eroja. Eri eläinten ulosteet soveltuvat erilaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi linnunkakassa on runsaasti fosforia, joka sopii lannoitteeksi kukille. Sairaalajätteestä saatavassa veressä taas on kaliumia, joka on hyväksi hedelmiä tekeville kasveille.

Klehm kertoo, että käy usein raapimassa pulunpaskoja siltojen alta. Kun hän kiertää opettamassa, hän havainnoi ensin ihmisiä ja sitä, mitä he ovat valmiita oppimaan.

”Mutta otetaan esimerkiksi Tsernobyl, tai vaikka öljyonnettomuuden kohdannut alue. Kun on iso saastumisongelma, on pakko opetella ajattelemaan maaperää uudella tavalla. On hyödyksi tietää, miten erilaisia kasveja tai sieniä voi käyttää puhdistamaan saastunutta maata. Silloin se, mitä opetan, ei ole lainkaan erikoista, vaan äärimmäisen käytännöllistä.”

Klehmin mielestä myös kuivakäymälät pesevät vesivessan käytännöllisyydessä, myös kaupunkiasutuksen keskellä. Kompostoinnilla on mahdollista tuottaa jotain hyödyllistä, kun taas vessan vetäminen tuottaa vain ison vesilaskun ja jätteenkäsittelyongelman. Klehmillä on tarjota kuivavessan paremmuudelle myös arkielämän esimerkki.

”Voit istua pöntöllä ja puhua puhelimessa, eikä kukaan kuule, että olet paskalla.”

Nancy Klehm Coop Campissa Tampereella 24.–26.8.2012. Ohjelma: hirvikatu10.net/coopcamp. Tapahtuman järjestää Pixelache Helsinki & Pispalan kulttuuriyhdistys.