Artikkeli on aiemmin ilmestynyt muun muassa 30.5. verkkosivulla TruthDig.org. Suomennosta varten artikkelin aikamuoto on paikoin muutettu.

Wikileaksin perustajan Julian Assangen sinnikäs taistelu välttää luovuttamista Ruotsiin kärsi toukokuussa vakavan vastaiskun. Britannian korkein oikeus vahvisti joulukuussa 2010 antamansa pidätysmääräyksen.

Ilmoitettuaan päätöksensä, jota viisi tuomaria puolsi ja kaksi vastusti, tuomioistuin yllätti monet tarkkailijat myöntämällä Assangen asianajajille mahdollisuuden riitauttaa päätös. Vastaava harvinainen mahdollisuus tunnetun henkilön luovuttamisen uudelleenharkintaan myönnettiin yli kymmenen vuotta sitten myös Chilen entisen diktaattorin Augusto Pinochetin tapauksessa.

Päätös tuli lähes päivälleen kaksi vuotta sotamies Bradley Manningin pidätyksestä Irakissa. Häntä epäillään satojentuhansien salaisiksi julistettujen Yhdysvaltain hallituksen asiakirjojien vuotamisesta Wikileaksille.

Nämä tapaukset muistuttavat siitä, että väärinkäytösten ilmiantajat joutuvat liian usein kärsimään, kun sen sijaan sotarikolliset päästetään vapaiksi.

Assangea ei ole syytetty mistään rikoksesta, mutta hän on ollut kotiarestissa Englannissa lähes kaksi vuotta siitä kun ruotsalainen syyttäjä (ei siis tuomari) antoi ”eurooppalaisen pidätysmääräyksen”.

Syyttäjä, joka tahtoisi kuulustella Assangea, epäilee häntä raiskauksesta, laittomasta pakottamisesta ja seksuaalisesta ahdistelusta. Assange tarjoutui ruotsalaisten viranomaisten kuulusteltavaksi Ruotsin Lontoon suurlähetystössä tai Scotland Yardissa, mutta tähän ei suostuttu.

Assange ja hänen tukijansa väittävät pidätysmääräyksen johtuvan siitä, että Yhdysvaltain hallitus aikoo vangita tai jopa teloittaa hänet ja sulkea Wikileaksin.

Huhtikuussa 2010 Wikileaks julkaisi Yhdysvaltain armeijan videon otsikolla Collateral Murder, jossa kuvataan miten Apache-helikopterin sotilasyksikkö tappaa ainakin kaksitoista irakilaista siviiliä, mukaan luettuna Reutersin kameramies ja hänen kuljettajansa.

Heinäkuussa 2010 Wikileaks julkaisi ”sotapäiväkirjat” eli kymmeniätuhansia Yhdysvaltain sotilaallisia raportteja, joista Afganistanin väkivaltaisen miehityksen laajuus, siviilien kuolemien sekä ja todennäköisten sotarikosten mittakaava käyvät ilmi. Viikko tämän jälkeen seurasi Ruotsin pidätysmääräys.

Niin monet julkisuuden henkilöt ovat vaatineet Assangen murhaamista, että on jopa luotu erillinen verkkosivusto, missä uhkaukset luetellaan. Entinen Arkansasin kuvernööri, presidenttiehdokas ja Fox Newsin kommentaattori Mike Huckabee sanoi, että Assangelle ”mikään tahansa muu rangaistus kuin kuolemanrangaistus olisi liian lievä”. Kuuluisa konservatiivi Bill Kristol kysyi:

”Miksi emme voi käyttää tiedusteluresurssejamme Julian Assangen ja hänen avustajiensa häiritsemiseen, sieppaamiseen tai neutraloimiseen missä tahansa he sitten liikkuvatkin?”

Oikeiston ideologien tappouhkaukset ovat asia erikseen. Luovuttamisen aiheuttama suurin huolenaihe on se, että Ruotsi sitten puolestaan luovuttaisi Assangen Yhdysvaltoihin. Wikileaksin julkaisema ”Global Intelligence Files” -kokoelma, joka muodostuu noin viidestämiljoonasta teksasilaisen yksityisen Stratfor-nimisen tiedustelufirman sähköpostiviestistä, sisältää kyseisen yrityksen varajohtajan Fred Burtonin 26. tammikuuta 2011 kirjoittaman viestin, missä Burton toteaa:

”Ei julk. – Meillä on sinetöity syyte Assangea vastaan. Pitäkää se salassa.”

Jos syyte on annettu salassa, niin Assange voitaisiin sillä perusteella pian viedä Ruotsista Yhdysvaltoihin pidätettäväksi. Häntä vastaan saatettaisiin nostaa vakoilusyyte (Obaman hallinto on jo vedonnut vakoilulakiin useampia kertoja kuin kaikki aiemmat Yhdysvaltain hallinnot yhteensä), hänelle voitaisiin langettaa elinkautinen vankilatuomio tai kuolemantuomio.

Englanti on tarkka luovuttamispyyntöjen kanssa, kuten tunnetusti osoittautui silloin, kun espanjalainen tuomari Baltasar Garzon asetti Chilen entistä diktaattoria Pinochetia syytteeseen hänen vuosina 1973–1990 toimeenpanemistaan kidutuksista.

Garzonin syytteeseen nojaten Pinochet pidätettiin vuonna 1998 hänen ollessaan matkalla Lontoossa. 16 kuukautta kestäneiden kuulusteluiden jälkeen brittiläinen tuomioistuin päätti lopulta, että Pinochet voidaan luovuttaa Espanjaan. Britannian hallitus kuitenkin puuttui asiaan, ohitti tuomioistuimen päätöksen ja antoi Pinochetille mahdollisuuden palata Chileen.

Garzon, joka perustaa toimintansa universaalisen tuomiovallan aatteeseen, tunnetaan maailmalla ihmisoikeustapausten tuomarina. Hän nosti muun muassa syytteen Osama bin Ladenia vastaan syyskuun 11. päivän iskuista ja on myös pyrkinyt todistamaan Yhdysvaltain väärinkäytökset Guantánamo Bayn vankilassa.

Kun Garzon alkoi tutkia Espanjaa 40 vuotta hallinneen kenraali Francisco Francon aikaisen fasistisen hallituksen väärinkäytöksiä, hän joutui Espanjan oikeiston hampaisiin. Käytännössä se on johtanut hänen tuomariuransa päättymiseen vuoden 2012 alusta alkaen.

Tuomari Garzon ja Julian Assange ovat käyneet vakiintuneen vallan kuten julkishallinnon, armeijan ja suuryritysten kimppuun. Tästä samasta myös Bradley Manningia syytetään. Näiden ihmisten elämä on eri tavoin ikuisesti muuttunut. Heidän maineensa on turmeltu, heidän uransa ja vapautensa on mennyttä.

Kesäkuun alussa Hillary Clinton teki ensimmäistä kertaa moneen vuoteen virallisen vierailun Ruotsiin. Miksi? Mikä on Yhdysvaltain hallituksen rooli Assangen tapauksessa? Nämä tapahtumat osoittavat, että kansalaisilla on oikeus saada tietää ja että väärinkäytösten ilmiantajia on suojeltava.

Kirjoittaja on journalisti & Democracy Now -verkkosaitin toimittaja. Artikkelin laadinnassa Goodmania on avustanut Denis Moynihan.

Käännös on aiemmin ilmestynyt sivustolla http://julkisuusperiaate.kaapeli.fi/.