Laitonta lataamista vastaan on viime vuosina alkanut pientä liikehdintää. Nyt ollaan näkemässä ensimmäisiä suuria askelia tämän liikehdinnän toimissa. Askeleet vievät kahteen suuntaan.

Ensinnäkin valtiovallan pyhittämillä lailla pyritään varsin perinteikkäästi estämään ja rajaamaan kansalaisiltaan pääsy tietyille heille haitallisiksi nähdyille alueille. Perinteistä siksi, että vaikka kyseessä on ”virtuaalimaailma”, niin pääsyn estämisessä on taustalla sama periaate: kansalaisia ei haluta päästää alueelle, sillä se on vahingollinen heille. Tai heille ei haluta antaa mahdollisuutta hyödyntää alueen mahdollistamia toimia – siis kansalaisten moraaliin, heidän toimiaan ohjaavana tekijänä, ei luoteta. Vähemmän perinteistä toimessa on se, että tätä estämisen hoitamista ei anneta valtion käsiin, vaan tehtävä annetaan yksityiselle markkinataholle. Tämä tietysti on omiaan lisäämään huolta kansanvallan taantumisesta.

Toisaalta askeleet vievät myös rangaistuksien suuntaan. Sikäli kun kaikkia kielletyksi luokiteltuja alueita ei saada vartioitua moraalisessa rappiossa soljuvilta viheliäisiltä kansalaisilta eikä turmiollisten alueiden rakentamista saada estettyä, ongelma pitää ratkaista rankaisemalla. Lain voima perustuu pitkälti sen voimaan rangaista niitä, jotka sitä rikkovat. Se siis kertoo, mitä ei saa tehdä. Monet lait jäävät tosin rikkomatta, koska ne ovat iskostuneet moraalisen käsityksen kyllästäminä tavoiksi. Näin ei kuitenkaan ole laittoman lataamisen laita. Vaikka kansalaisia on kuinka yritetty opettaa, että laiton lataaminen on kuin auton varastaisi tai ottaisi osaa huumeiden välittämiseen, niin ei se mene kaaliin. Syy voi olla kansallisessa moraalirappiossa – tai siinä ettei lataaminen ole niin moraalitonta.

Niin tai näin, laittomasta lataamisesta määräävä laki on jäänyt hieman tyhjäksi, sillä lähestulkoon ketään ei rangaista. Tähän ovat havahtuneet myös tietyt tahot. Kun selvästikin on hylätty ajatus kansalaisten kyvykkyydestä omatoimiseen moraaliseen ymmärrykseen ja kasvatukseen, on laki saatava toimivaksi. Kun lainvoima tukeutuu rangaistusvoimaan, on sen myös pystyttävä rankaisemaan. Jotta rankaiseminen olisi mahdollista, on oltava koneisto joka valvoo ja saattaa lainrikkojat oikeuteen, joka määrää tuomion. Tarvitaan siis lisää valvontaa ja lisää tuomioita, ei kansalaisten moraalin kehittämiseksi vaan viheliäisten rankaisemiseksi (niin ja kukakohan kaiken maksaa…).

Kaikille on varmasti selvää, ettei kyse ole tiettyjen laittomasta lataamisesta kärsivien tahojen hurskaudesta ja halusta saattaa käpristynyt kansa takaisin jalolle tielle. Tämänhän näyttää jo niiden ottamat askeleet. Mitä sitä pyrkiä synnyttämään todellista keskustelua asioiden luonteesta, kun voi mennä kabinetteihin kertomaan, miten asioiden tulee olla. No mutta ihmisiähän vain tässä ollaan! Se joka uskoo johonkin kapitalismin mörköön, tulisi vielä imeä äidin rintaa ja antaa isojen poikien hoitaa johtaminen. Eihän se ole oikein kun artistilta viedään hänen työnsä hedelmät!

No niinpä! Ja jos ei olisi näitä suuria moraalinvartija konserneja, niin sen lisäksi että kansan moraali rapautuisi, ei myöskään kansan joukoista kasvaisi uusia tähtiä valaisemaan muiden poloisten surkeaa loskaista pimeyttä. Onhan se oikein, että artisti saa rahaa ja että sampo pysyy pulskana takomassa kansan tyhjyydestä mammonaa kaikille! Toisin kuin ne, jotka tekevät rahansa varastamalla muilta ja myymällä sen eteenpäin. Kyllä peräkammarin Paavokin ymmärtää, että tuommoinen syö lopulta itseltään pohjan: kohta kukaan ei luo enää mitään uutta kun vain toisilta varastamisesta saa rahaa.

Ja eihän ketään pakoteta ostamaan yhtään levyä, katsomaan elokuvaa, lukemaan kirjaa tai käyttämään tietokonetta! Mutta jos haluat tehdä tämän vapaan valinnan, niin täytyyhän sinun herranjumala maksaa siitä! Eihän ketään pakoteta kävelemään kaupungeissa mainoksien kyllästämässä katukuvassa, keskustelemaan ystävien kanssa televisiosarjoista, laulamaan koulukavereiden kanssa teinitähtien lauluja tai käyttämään Windowsia PC:ssään! Muuta vapaaehtoisesti metsään asumaan, niinhän ne Jukolan pojatkin. Jos ei heidän kokemukset ihan nyky-Suomelta tunnu – kuten ei tunnu päättäjämme ja markkinavoimat kehottavan ketään valitsemaan – niin sitten on parasta tehdä rahaa, jotta voi olla kunnon kansalainen, ystävä, työkaveri ja ihminen.

Onneksi hätä ei ole ihan tämän kaltainen. Kaikki eivät ole hylänneet luottamustaan kansan moraaliin. Vanhan kulttuurituotteiden levittämistavan ja ostamisen tilalle on tullut uusi. Tätä tapaa liputtavat kansan keskuuteen laskeutuneet artistit ja kansalaistoimijat. Päinvastoin kuin tietyt tahot – jotka perustavat toimensa käsitykseen kansan moraalisesta rappiosta – nämä uuden yhteiskunnan airuet perustavat toimensa kansan moraalin kukoistukseen.

Tämä uusi tapa kuluttaa perustuu tunteikkaaseen ja moraaliseen yhteyteen kuluttajan ja tuottajan (artisti) välillä. Kuluttajaa ei patisteta, ei haluta lisätä valvontaa tai kieltää alueita. Pikemminkin uskotaan kuluttajan hyvyyteen ja luotetaan siihen, että kunhan kuluttaminen tehdään mahdollisimman helpoksi, niin kuluttaja tekee oikean ratkaisun. Moraalin airuet katsovatkin vian olleen siinä, että laiton oli paljon helpompaa kuin laillinen, ei kansalaisten moraalissa vikaa ollut vaan tavassa, joilla tietyt tahot toimivat, ja yleisesti kuluttamisessa.

Tämä uusi tapa kuluttaa on todellinen innovaatio! Se on siitä loistava, että nyt kulutusta vastustavatkin voivat olla onnellisia kuluttaessaan. Kyllähän reilunkaupan banaanit ja yksi sentti hyväntekeväisyyteen jokaisesta BigMacistä ovat jo tuttuja juttuja, mutta tämä on jotain ihan muuta. Ensinnäkin kuluttaja asetetaan jatkuvaan moraalisen harkinnan tilaan. Harkinta ei liity enää vain tuotteen sisällön ja tuotantotavan eettisyyteen vaan myös ostotapaan! Kuluttajalle annetaan siis mahdollisuus olla tuplasti moraalinen, hän ei vain osta eettisesti valmistettua ja ekologisista materiaaleista tehtyä tuotetta vaan hän myös ostaa sen eettisesti! Ja kapitalismi hurraa, hurraa, hurraa! Nyt GM:n johtajat Chrystlerin tehtaalla miettivät, miksei me keksitty tätä.

Hienointa tässä uudessa kuluttamisen tavassa on kuitenkin se, ettei siinä täydy muuttaa mitään. Siis markkinoiden, tuottajien ja myyjien ei täydy. Kansalaisia kyllä täytyy muuttaa.

Jokaisesta tulee nyt tehdä yhä vastuullisempi kansalainen ja yksilöllistä eettisyyttä tulee iskostaa. ”Jos haluat tehdä muutoksen, aloita itsestäsi”, ”Jos on stressiä, käy joogaamassa sisäinen rauha”, ”Jos ei ole töitä, uudelleen kouluta itseäsi työmarkkinoiden mukaisesti hautaan asti”.

Ainoa ongelma uudessa kuluttamisessa on, että köyhillä on tunnetusti niin huono moraali, että ne kuitenkin varastavat. Ei auta vaikka niille kuinka yrittää selittää, niin aina ne kuitenkin yrittää varastaa. No onneksi sentään koko yhteiskunta markkinoiden ja poliitikkojen voimin opettavat että köyhänä olo on arvotonta.

Kaiken tämän jälkeen: kauheata ininää, muttei sanaakaan laittoman lataamisen moraalisuudesta. Kulttuuri on kaupallistettu ja sen tuottamaan pääomaan pääsee parhaiten ne käsiin, joilla on taloudellista pääomaa – mitä sitten?

Ehkä moraalin häivyttämän järjestelmän suhteen moraaliton toimi ei tee toiminnasta itsestään vielä moraalista. Mutta kun ottaa huomioon, miten se on kyseenalaistanut, herättänyt kuhinaa ja erittäin harvinaisissa tilanteissa jopa saanut ihmisiä pohtimaan järjestelmää, niin määrällisenä toimintana se voi antaa mahdollisuuden moraalisuuteen.

Kirjoittaja on piakkoin valmistuva kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteri Jyväskylän yliopistosta.