TaideKirjoittanut Hannele Huhtala

Menneisyyden muoviunelma

Lukuaika: 2 minuuttia

Menneisyyden muoviunelma

Teksti Hannele Huhtala

Futuro saa kävijänsä pohtimaan kauneutta, tulevaisuuden odotuksia mutta myös tilan sukupuolisuutta.

Mikä kaunis ajatus: kevyesti maastoon sulautuvat mökki, näkymät joka suuntaan. Matti Suurosen vuonna 1968 suunnittelema Futuro on klassikko: ufoinnostuksen ajan unelma. Ellipsinmuotoinen Futuro on vapaa-ajan asumus, joka on erityinen ja kiehtova – suomalaista edellä käyvää designia.

WeeGee-talon takapihalla pääsee aikamatkalle 1960-luvulle: valokatkaisijat ja töpselit ovat niitä 60-luvun taloista tuttuja kermanvalkoisia pyörylöitä. Melkein kaikki muu 60-lukulaisuudesta onkin jätetty lelujen maailmaan: pehmeät muodot ja kirkkaat värit.

Weegeen näyttelyssä olevan Futuron tuotantonumero on 001. Museo osti Hirvensalmella vuosina 1968–2011 näyttelijä Matti Kuuslan omistuksessa olleen mökin viime lokakuussa 60 000 eurolla. Futuroita valmistettiin vain satakunta ja niitä on yhä jäljellä 45 kappaletta. Futuron loistava tulevaisuus tökkäsi vuoden 1973 öljykriisin, jolloin muovin hinta kolminkertaistui.

Aivan älyttömän näppärä Futuro-talo ei muutenkaan ole: Hirvensalmelta talo siirrettiin 16 osassa ensin entisöitäväksi ja sitten museopihalle Espooseen. Talon siirto onnistuisi helikopterillakin, mutta Suomesta sellainen kalusto löytyy vain armeijalta ja Weegeen museotoimenjohtaja Timo Tuomen mukaan armeijan useiden kymmenientuhansien eurojen hinta ei mahtunut budjettiin.

Futuro haluttiin sijoittaa museon pienelle takapihalle ja riski olisi myös ollut, että Futuro olisi laskemisvaiheessa alkanut heilua ja tuhonnut samalla museorakennuksen seinän.

Museotoimenjohtaja Timo Tuomi sanoo, etteivät he olleet osanneet varautua Futuro-suosioon, tähän mennessä esimerkiksi useat ulkomaiset lehdet ovat olleet talosta kiinnostuneita. 70-luvulla Futuroa käytettiin Playboy-lehden kuvauksissa, nyt jutun on jo kirjoittanut muun maussa The Guardian, mutta kuulemma esimerkiksi Italian Elle on tulossa vierailulle.

Tekniikan maailma on tekemässä talosta isoa jutua, heillä Futurosta oli etusivun juttu 60-luvullakin. Onhan Futuro sellainen muoti- ja muotoikoni, että se kiinnostaa. Kun ulkomaisia toimittajia tulee Suomeen tänä kesänä, he haluavat nähdä Alvar Aaltoa ja Futuron”, Tuomi kertoo.

Kasattu ja museoitu Futuro on tuonut spontaaneja kehuja, ja Tuomi on saanut ulkomaisilta museoilta jopa suoria onnitteluja.

”Meihin otti yhteyttä myös esimerkiksi Kanadan Futuro Fan Club ja tämä olisi haluttu Venetsian biennaaliin näytteille.” Venetsiaan Futuro ei nyt matkaa, kun talo on juuri saatu näytteille Espooseen.

Näyttelyssä eräs kävijä kommentoi, että Futuro on varsin miehinen unelma ja että nainen kiinnittää heti huomiota siihen, kuinka vähän asumuksessa on säilytystilaa. Epäkäytännöllinen tila ainakin on: keittokomero on niin pieni nurkkaus, ettei siinä viitsi edes ajatella mikrolämmittämistä kummallisempaa ruuanlaittoa.

Talossa ei ole kuin muutama kaappi keittokomerossa: kaikki on näkyvillä. Keskiössä on kuusi istuinta, joissa on valitettavan epämukavaa istua. Yöksi istuimet levitetään makuusijoiksi.

Ehkä Futuro on maskuliininen perversio: pelkillä makuusijoilla sisustettu asumus, josta näkee kaikkialle ulos ja johon näkee joka puolelta sisään pienistä soikeista ikkunoista.

”Kyllä Futuro on tuonut meille kaikenlaisia friikkejä. Museoon tullut ihan uusia kävijöitä”, Timo Tuomi nauraa.

Futuro kiinnostaa, onhan se ennen kaikkea todella hellyttävä.

Futuro, Espoon Weegee-talossa 16.9. asti, ti–pe 11–18, ke 11–20, la–su 11–17. Futuron voi myös vuokrata yksityiskäyttöön, asumuksessa voi olla yhtä aikaa kymmenen henkeä.

Marko Home & Mika Taanila: Futuro – Tomorrow’s House From Yesterday/Tulevaisuuden talo menneisyydestä. Desura 2012 (4. painos).