Joka vuosi lähetän 100–200 joulukorttia vangeille, joille kukaan ei lähetä postia.

Minä ja lapseni teimme ruokaostokset kolmen lapsen yksinhuoltajaäidille. Laitoimme ostoskassit heidän etuovelleen, soitimme ovikelloa ja juoksimme piiloon.

Annoin kodittomalle miehelle Northfacen anorakin 35 asteen pakkasessa… Antaminen on niin vapauttavaa!

Tarinoissa on jotain levottomuutta herättävää. Ne tönivät maailmankuvaa, kävelevät päälle. Niiden sankarit ja sankarittaret ostelevat tuntemattomille ilmaisia kahveja, liimaavat kolikoita purkka-automaatin kylkeen ja halailevat ohikulkijoita. Random Acts of Kindness -liike kuulostaa aavistuksen tärähtäneeltä, jonkinlaiselta hyvyyden joukkopsykoosilta. Vähintään kovan luokan vastavirralta. Ei kukaan tee noin!

Mutta tätä se on nykyisin. Kiltit ovat päättäneet valloittaa maailman.

World Kindness Movement eli WKM sai alkunsa Tokiossa vuonna 1996, kun japanilaisen Small Kindness Movementin perustajat kokosivat yhteen kiltteyskansanliikkeitä perustaneita ihmisiä ympäri maailmaa. World Kindness Movementin perustajajäseniä on seitsemän: Japani, Singapore, Australia, Kanada, Thaimaa, Britannia ja Yhdysvallat.

Liikkeen missio on yksinkertainen: inspiroida yksilöitä hyvyyteen ja yhdistää kansakuntia kiltteyden aatteen ympärille. Tokion konferenssin johtajan, lääkäri Wataru Morin mukaan maailmasta tulisi lopulta myötätuntoisempi ja rauhallisempi, mikäli onnistuttaisiin saavuttamaan jonkinlainen ”hyvien tekojen kriittinen massa”.

Yksi kiltteysliikkeen vakiintuneimmista toimintamuodoista on Random Acts of Kindness, joka käännetään yleensä ”yllätyshyvyydeksi”. Yllätyshyvyyden ideana on tehdä arjessa anonyymeja hyviä tekoja. Klassinen esimerkki on vaikkapa viiden seuraavan asiakkaan kahvien maksaminen kahvilassa siten, että ilmaisen kahvin saaja ei saa tietää, keneltä lahja tuli.

Yllätyshyvyystekoihin kannustavaa RAK-päivää vietetään Uudessa-Seelannissa syyskuun 1. päivä ja muualla maailmassa helmikuun 17. päivänä. Kansainvälisenä merkkipäivänä esimerkiksi kokonaiset koululuokat osallistuvat RAK-päivään. Moni yhdistää RAK-päivän tai toiminnan mieluummin johonkin itselle merkitykselliseen päivään tai tapahtumaan. Moni on alkanut esimerkiksi luovuttaa verta sen jälkeen, kun onnettomuus tai sairaus on koskettanut läheltä. Toisaalta RAK-päivä voi olla vaikkapa oman vanhemman tai puolison kuolinpäivä.

Entinen aviomieheni kuoli viime maaliskuussa, ja hänen syntymäpäivänään pyysin hänen ystäviään osallistumaan kiltteystekoon hänen muistokseen – hän teki aina hyviä asioita toisille. Laiton 40 dollaria kirjekuoreen ja menin kauppaan. Odotin, kunnes näin ihmisen, jolle arvelin lahjasta olevan hyötyä; löysin vanhemman herrasmiehen työhaalareissaan työntämässä ostoskärryä. Annoin hänelle kirjekuoren, jossa oli myös pieni viesti, jossa selitettiin miksi tein näin. Sitten kävelin pois… Se oli hieno tapa muistaa aviomiestäni.

Suomen Turussa RAK-pioneerina toimi kaupunkitaiteilija ja kirjailija Meiju Niskala, joka järjesti takavuosina yllätyshyvyys-taideprojektin. Kolmen bussilinjan matkustajat taiteilivat postikortteja, ja kuhunkin korttiin kirjoitettiin myös viesti tuntemattomalle ihmiselle. Kortit toimitettiin palvelutalojen ja opiskelijayksiöiden asukkaille.

Yllätyshyvyyden serkuksi voisi luonnehtia Porkkanamafiaa, jossa tehdään ennalta valittuihin kohteisiin kulutusiskuja tarkoituksena tukea ja edistää ympäristöystävällistä yritystoimintaa. Varsinaista järjestäytynyttä yllätyshyvyyttä Suomessa ei kuitenkaan vielä ole. Voisiko lohdullista hyvyyden voimaa levittävä ilmiö löytää kodin myös suomalaisesta kaupunkikulttuurista?

Pistä hyvä kiertämään! En pääse itse keikalle – tänään klo 22 Virgin Oilissa – toivottavasti lippu ei mene hukkaan ☺ HYVÄÄ KEIKKAA!

Viesti on kirjoitettu kukalliselle kirjepaperille ja teipattu maalarinteipillä Herttoniemen metrotunnelin pylvääseen. Sen alla on lippu ruotsalaisen Looptroop Rockersin keikalle. Tuntemattoman hyväntekijän tuntemattomalle ohikulkijalle lahjoittama ilmainen keikkalippu ylittää Helsingissä uutiskynnyksen heittämällä. Ilmaislehtien lukijat myhäilevät hyvää mieltään.

Tai no, eivät kaikki. Netissä uutisen alle alkaa kertyä humoristisia trolleja.

Haha! Sain siitä itselleni ilmaisen lipun, jonka myin huutonetissä 80 eurolla. Purkaa sitä!

Kiinteistönomistajan tulee huolehtia, että tuollaiset ilmoitukset, jotka eivät ole kiinnitetty niille tarkoitettuun viralliseen paikkaan poistetaan välittömästi!!

Miten on mahdollista ilmoittaa julkisessa tilassa mainitsematta Y-tunnusta ja lahjaverokaavakkeita. Toivottavasti kaikki ilmiannetaan ja voitaisiin kieltää taas jotain.

Kuten joku olikin oivallisesti jo ylempänä kommentoinut, kyseisen kaltainen toiminta pitäisi kieltää ja siihen käytettävät varat ohjata lasten ja vanhusten hoitoon.

Sarkasmi osuu naulan kantaan. Se on jopa hauskaa. Ja silti se onnistuu syömään uutisen kirvoittamaa nyt-minäkin-teen-jotakin-inspiraatiota. Nokkela naljailu naiiville hyvyyspuuhastelulle omalta kotisohvalta on sovinnaisempaa ja egon kannalta turvallisempaa. Se kerää enemmän lolleja ja tykkäyksiä kuin kahvimukillisen lahjoittaminen romanikerjäläiselle.

Yllätyshyvyyden ensimmäinen julkisuutta saanut sissi-isku oli tervetullut mutta vieras ilmiö ekosysteemissä, jossa kiltteydestä on yritetty vuosikausien ajan leipoa sairautta. Kiltteyden patologisuudesta kirjoitetuille self help -kirjoille on jaettu julkaisusopimuksia kuin herran ehtoollista. Kiltteydestä tullaan kipeiksi ja sitä vastaan on kapinoitava.

Varsinkin naiselle kiltteys ei suinkaan ole tavoiteltava ominaisuus. Se on patriarkaalisen kulttuurin naisiin naulaama taakka, josta on päästävä eroon, mikäli aikoo menestyä elämässä. Kiltit tytöt eivät istu johtoryhmän kokouksessa. Yllätyshyvyys on parantuneiden kilttien Suomessa uudessa, haasteellisessa maastossa. Kielessämme ei ole sanalle kindness vielä edes kunnon käännöstä. Kiltteys kuulostaa naiivilta, hyvyys liian ylevältä.

Kansalaisten vielä höröttäessä metroaseman pylvääseen ilmestyneelle ilmaislipulle yksi ryhmä on kuitenkin jo tiiviisti ajan tasalla: markkinamiehet, nuo trendinhaistelun vihikoirat.

Globaaleja kuluttajatrendejä seuraavan Trendwatchingin mukaan yllätyshyvyys on yrityksille hyvä keino osoittaa, että ne välittävät meistä kuluttajista. Hyviä tekoja tekevä yritys saavuttaa positiivista mainetta sosiaalisissa medioissa, ilahduttaa ja yllättää potentiaalisia asiakkaitaan. Yllätyshyvyys tekee meistä brändisitoutuneita kuluttajia, bisnesmaailman kovinta valuuttaa. Näin yllätyshyvyydestä on leipaistu hetkessä – tadaa – hyvä tukipilari liiketoiminnalle. Viime kädessä tarkoitus on tietenkin testata kukkaronnyöriesi elastisuutta.

Ilta-Sanomat on jo ehtinyt valjastaa yllätyshyvyyden mediamyyntinsä työhevoseksi.

Kun joulunjälkeinen Suomi sulattelee vielä kinkkua ja leivonnaisia, alkaa markkinointimaailmassa olla vuoden 2012 suuret linjat valittu. Toivon mukaan vuoden 2011 markkinointitrendeihin kuuluva R.A.K. tulee näkymään myös seuraavana vuonna. […] Ihmisten iloinen yllättäminen kylmän ja pimeän talven keskellä on erinomainen tapa saada brändilleen uusia tai entistä uskollisempia ystäviä.

Yhtäkkiä yllätyshyvyydestä paljastuu toinen puoli – falski, laskelmoiva ja pinnallinen. Todennäköisesti strategia kuitenkin toimii kuin häkä. Harva jättää työpäivän aamuna hymyn kera tarjoillun ilmaisen jogurtin lusikoimatta.

Ollaan sitten skeptisiä. Eivät ne ”oikean” yllätyshyvyyden harjoittajatkaan aina niin puhdassydämisiä näytä olevan. Monet suorastaan rakastavat hyvillä teoillaan kerskaamista. Yksi näkyy perustaneen blogin, jossa seurataan kuinka hän 366 hyvää tekoa vuodessa. Tämä pyyteettömän hyvyyden airut raportoi niistä joka ikisen, kasvopotretin kera.

Ehkä yllätyshyvyys on vain yksi angloamerikkalaiselta kalskahtava, korninpuoleinen tapa myydä tavaroita tai rypeä omassa erinomaisuudessaan. Mutta ehkä sen avulla voisi myös todella auttaa, levittää hyvää mieltä, kenties jopa kasvaa hiukan epäitsekkäämmäksi ja kollektiivisemmaksi. Onnellisemmaksi, herra paratkoon – tutkimuksissa on havaittu, että toisten ihminen auttaminen elämäntapana lisää selvästi yksilön kokemaa onnellisuutta.

Yllätyshyvyys lienee parhaimmillaan elämäntapana, jatkuvana harjoituksena, jonka toteuttamiseen etsitään hetket ja tilaisuudet tavallisesta arjesta, käden ulottuvilta. Siitä voi kehittyä eräänlainen arkipäivän meditaation muoto, jota ei ole tarkoitettu taas yhden julkisen identiteetin, vaan oman sisäisen maailman rakentamiseen. Alkuperäisen idean mukaan hyviä tekoja tehdään anonyymisti ja niiden seurauksia tarkkailematta. Tarkoitus ei ole jäädä paikalle valokuvaamaan lahjan saajien ällistyneitä ilmeitä. Se kasvattaa luonnetta, mutta siitä jää toisenlainen jälki, hyvä mieli, joka on jollakin tavalla syvempi ja kestävämpi.

Auttamisesta on tullut niin abstraktia. Lahjoitamme lehmiä, istutamme puita ja rokotamme lapsia klikkaamalla hiirtä. Takaraivossa kaihertaa pelko siitä, että apu ei mene perille. Että niillä rahoilla ostettiinkin kopiopaperia, maksettiin jonkun matkapäivärahat. Ei ostettukaan lehmää. RAK-liikkeen verkkosivulla tunnelma on toinen: pienten tekojen juna puuskuttaa eteenpäin, vaunuja on koko ajan lisää, ilmassa väreilee leskenlehden värinen tunne. Oikeasti, jossain joku antoi takkinsa pultsarille. Sikahyvän takin. Tässä elämässä.

Pitäisikö sitä tehdä itsekin jotain?

_______________

Satunnaisia hyviä tekoja

– Anna jonkun mennä edelle jonossa.

– Maksa seuraavan asiakkaan kahvi, autopesu, elokuvalippu…

– Puhdista naapurin auto lumesta.

– Jätä hyvä kirja bussiin, junaan tai laiturille. Voit myös lahjoittaa kirjoja. Esimerkiksi sairaaloiden kirjastot ottavat mielellään lahjoituksia vastaan.

– Lahjoita vanhat lakanat, täkit ja pyyhkeet eläinsuojeluyhdistykselle.

– Ole ystävällinen puhelinmyyjälle.

– Kirjoita jonkun pomolle kirje, jossa kehut häntä loistavaksi työntekijäksi.

– Jaa inspiroivia ajatuksia. Kirjoita rohkaisevia ja positiivisia mietteitä post-it-lapuille. Liimaa niitä kirjaston kirjojen väliin, hissien seiniin, työpaikan vessaan, auton tuulilasiin…

– Muista duunaria. Sairaanhoitajat, päiväkotien työntekijät, bussikuskit ja siivoojat tekevät töitä yhteiseksi hyväksi, usein saamatta työstään juurikaan positiivista palautetta. Keksipaketti, elokuvalippu tai pieni kiitoskortti ei unohdu. Jätä rappukäytävään lahja siivoojalle, lähetä sairaalan yövuorolaisille pizza tai vie donitseja poliisi- tai paloasemalle, pienen viestin kera.

– Anna julkisessa liikennevälineessä istumapaikkasi jollekin toiselle.

– Teippaa kolikko tai kolikoita purkkapallokoneen tai kolikoilla toimivan pesukoneen kylkeen ja jätä viereen lappu: minä tarjoan!

– Lähetä nimetön postikortti.

– Lahjoita jonkun sairaalan pitkäaikaisosaston asukkaille suklaata tai musiikkia.

– Laita rappukäytävään pahvilaatikkoon kirjoja, aikakauslehtiä tai muuta sellaista ja kylkeen teksti: ole hyvä, saa ottaa.