Kaikkia Helsingin neljää hoito- ja kuntoutuspalveluita päihde- ja riippuvuusongelmista kärsiville tarjoavaa A-klinikkaa saattaa uhata lopettaminen, jos sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisen johtosäännöt hyväksytään. A-klinikat sijaitsevat Helsingin Sörnäisissä, Vuosaaressa, Malmilla ja Mechelininkadulla.

Helsingin kaupunginvaltuusto päättää apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn (kok) esittelemän uudistuksen johtosäännöistä keskiviikkona 6.6. Säännöt ohjaavat sosiaali- ja terveystoimen yhdistämistä.

”Muutostiimin visio kuulostaa siltä, että erityispalvelut lakkautetaan eikä enää olisi A-klinikoita. Päihdehuollolle tämä olisi iso menetys”, itäisen ja pohjoisen alueen A-klinikan johtaja Johanna Palve sanoo.

Palve kertoo, että kullakin A-klinikalla on 10–20 hengen työryhmiä. Päihdetyöntekijöiden ripottelu osaksi terveyskeskushenkilökuntaa rikkoisi hyvin toimivan järjestelyn.

Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Sirkku Ingervo (sd) pitää tilannetta huolestuttavana.

”Näin isoa muutosta päihdehuoltoon ei pidä sohaisten päättää sosiaali- ja terveystoimen yhdistymisen ja johtosäännön yhteydessä. Muutos on niin iso asia, että se pitäisi linjata erikseen.”

Laura Räty pitää huolta A-klinikoiden lopettamisesta täysin ennenaikaisena.

”Erilaisia keskusteluja asiasta on käyty, mutta mitään virallista valmistelua asiasta ei ole tehty. Päihdealan ja psykiatrian pakettia tullaan kyllä uudistamaan vielä tämän vuoden puolella”, Räty sanoo.

”En halua antaa kuvaa, ettei mikään muuttuisi. Ei organisaatiomuutosta tehdä vain hallinnon takia, vaan jotta ihmiset saisivat parempaa palvelua läheltä.”

Tulevaisuudessa täytyy ratkoa, minkälainen asema annetaan muun muassa sosiaalipäivystykselle, säilöönotolle ja selviämishoitoasemille tai miten ne sulautettaisiin osaksi tulevia päihde- ja mielenterveyspalveluita terveysasemien alaisuuteen.

Helsingin sote-uudistuksessa saatetaan seurata Espoon mallia. Siellä päihdepalvelut on käytännössä lopetettu ja siirretty osaksi peruspalveluita terveysasemille, joten päihdeasiakkaat jonottavat lääkkeitä samassa odotustilassa vauvojen ja vanhusten kanssa. Helsinkiläisten päihdetyöntekijöiden pelkona on, että tämä on päihde- ja riippuvuusongelmaisten palvelujen kohtalo myös Helsingissä.

Vantaalla sosiaali- ja terveystoimen yhdistyessä päihdehuolto säilytti itsenäisen asemansa ja erilliset toimipisteensä.

Sirkku Ingervo on erityisen huolissaan väliinputoajanuorten tilanteesta. Sote-uudistuksen myötä päihdehuollon ikärajaa laskettaisiin 18 vuoteen, joten tulevaisuudessa alle 18-vuotiaat olisivat lastensuojelun asiakkaita, ja yli 18-vuotiaat suoraan aikuisasiakkaita.

”Sote-uudistus ei saisi aiheuttaa sitä, että nuoriin erikoistuneet päihdetyön ammattilaiset eivät olisikaan enää auttamassa yli 18-vuotiaita nuoria. Avopalveluita ei pidä heikentää nykyisestä, vaan vahvistaa”, Ingervo linjaa.

Rädyn mukaan kyse ei ole siitä, että olemassa olevia hoitosuhteita katkaistaisiin, vaan siitä, mihin tahoon otetaan yhteys hakeuduttaessa hoitoon.

”Esimerkiksi lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian ikäraja on 18 vuotta. Mutta yksikkötason keskustelun aika ei ole vielä. Nyt päätetään vasta ylätason rakenteista. Toki on tärkeää, että keskustelua käydään jo.”