Zybayr Zybayraev palasi Tšetšeniaan vuonna 2007. Hänet pidätettiin pian paluunsa jälkeen. Häntä syytettiin avun ja tuen antamisesta kapinallisille. Hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vaarallisille rikollisille tarkoitettuun vankilaan ja passitettiin IAR–154/25-rangaistussiirtolaan Frolovoon, Volgogradin alueelle, missä vankilan virkailijat kiduttivat häntä koko hänen siellä olonsa ajan.

Zybayraev on kärsinyt tuomionsa loppuun kesällä 2012. On kuitenkin vain vähän toivoa siitä, että hänet vapautettaisiin: Zybayraev on todistaja niille hirveyksille, joita venäläisissä nykyvankiloissa vangeille tehdään.

Hänen henkensä on vaarassa ja terveytensä jo tuhoutunut. Kolme vuotta kidutusta ja päättymätöntä väkivaltaa ovat rampauttaneet Zybayraevin liikuntakyvyttömäksi. Hän kykenee vain makaamaan, sillä kaikki yritykset nousta istumaan aiheuttavat sietämätöntä kipua.

Kyse on kostosta. Venäjän vankilajärjestelmän kostosta yhdelle rohkealle ihmiselle, joka puolusti tuskissaan olevaa ihmistä. Freelance-toimittaja Elena Maglevannaya onnistui paljastamaan väkivallan, josta oli tullut rutiinia Volgogradin rangaistussiirtolassa. Hänen onnistui esittää todisteita kaikkien väitteittensä tueksi. Hän onnistui saamaan asialle huomiota.

Järjestelmä ei viivytellyt vastaiskussaan. Maglevannayaa vastaan nostettiin kunnianloukkaussyyte, ja hänet todettiin – tietysti – syylliseksi. Nyt hän on Suomessa poliittisena pakolaisena. Zybayraevin järjestelmä siirsi Volgogradista Krasnojarskiin. Tämä oli yritys piilottaa Zybayraev julkisuudelta ja saada ihmiset unohtamaan hänet. Tämä oli ensimmäinen vaihe suunnitelmasta, joka tähtäsi Zybayraevista eroon pääsemiseen. Hänestä oli tullut todistaja.

Järjestelmä oli kuitenkin väärässä olettaessaan, että kaikki unohtuisi, kun Elena Maglevannaya siivottiin sivuun. Hänen sijalleen tuli uusia ihmisiä, jotka alkoivat seurata Zubayraevin tuskallista ja onnetonta elämää.

Vladimir Shaklein, jo iäkkäämpi ihmisoikeuksien puolustaja Jekaterinburgista, alkoi käydä Zubayraevin luona, kun vankikuljetus pysähtyi Jekaterinburgissa. Shaklein on Venäjän eri alueiden ihmisoikeustyötä koordinoivan neuvoston puheenjohtaja. Hän aloitti vierailut Maglevannayan pyynnöstä, koska kukaan ei huolehtinut Zubayraevista.

Shaklein sanoo, että hänen vieraillessaan SIZO-1:ssä eli tutkintavankilassa Jekaterinburgissa toukokuussa 2009, kun Zubayraevia oltiin siirtämässä Kransnojarskiin, Zubayraev pystyi yhä kävelemään. Heinäkuussa 2009, kun Shaklein vieraili Krasnojarskin SIZO-1:ssä, Zubayraev ei enää kävellyt. Hänet tuotiin tapaamishuoneeseen paareilla.

Shaklein seuraa yhä, kuinka järjestelmä yrittää musertaa yksittäisen ihmisen.

Krasnojarskista Zubayraev siirrettiin jälleen. Tällä hetkellä hän on FKU UP-288/T -vankilassa Minusinskissa. Täälläkin Vladimir Shaklein on vieraillut kolme kertaa syyskuun 24. ja 30. päivän välisenä aikana.

Vankilan johtaja salli Shakleinin tavata Zubayraevin 26. syyskuuta. Vladimir oli paikalla sovitusti tasan kello 11.15. Zubayraev kuitenkin tuotiin tapaamiseen vasta kahden aikaan iltapäivällä. Seuraavina päivinä Shakleinilla oli jälleen ongelmia tapaamisissa. Syyskuun 28. päivä Shaklein toi mukaan kansalaisaktivisti Aleksei Babivin Krasnojarskista. Hän tajusi tarvitsevansa lisää todistajia Zubayraevin tilanteelle.

Tällä kertaa Zubayraevia ei tuotu paareilla, vaan hänen sellitoverinsa Jumshur kantoi hänet tapaamiseen selässään. Shakleinia liikutti, kun hän näki, kuinka Zubayraev yritti auttaa toveriaan ponnistamalla kainalosauvallaan ja toisella jalallaan, jonka lihakset vielä toimivat. Toinen jalka on jo täysin halvaantunut. Tapaamishuoneessa Zubayraev laskettiin lattialle patterin viereen, koska kivut estävät häntä istumasta. Hän ei myöskään voi vammojensa takia ulkoilla. Hän on täysin riippuvainen toisten vankien avusta käydessään tarpeillaan. Hän ei pysty itse peseytymään. Hänen selkärankansa on vaurioitunut vakavissa pahoinpitelyissä – tästä syystä hän on vuoden joutunut käyttämään tukiliiviä. Voi vain kuvitella, millaista kidutusta on käyttää muovista korsettia pystymättä pesemään itseään.

Zubayraevin päällystakkiin on ommeltu merkki, joka kertoo hänen olevan itsemurha-altis. Zubayraevin mukaan tämä on valhetta: hän ei suunnittele itsemurhaa. Zubayraevin mukaan kyse on vankilan johdon varotoimenpiteestä siltä varalta, että hän kuolisi. Tällöin kuolema voitaisiin selittää itsemurhaksi. Zubayraev toivoo selviävänsä vankilasta ja pääsevänsä vapauteen, kun tuomio vuonna 2012 päättyy.

Vankilan hallinto väittää, että Zubayraev kieltäytyy sairaanhoidosta. Hän itse sanoo, että myös tämä on valhetta. Hän kertoo, että julmaan kohteluun osallistuvat paitsi virkailijat, myös vankilan sairaanhoitohenkilökunta. Zubayraevin mukaan myös Krasnojarskin vankilasairaalan henkilökunta hakkasi häntä heinäkuussa 2011. Zubayraevia pidettiin sairaalassa 7.–14. heinäkuuta. Hän väittää, että jo ensimmäisenä päivänä sairaalan henkilökunta pahoinpiteli häntä ja uhkaili, että oli ”epätodennäköistä, että hän selviäisi hengissä tuomionsa loppuun saakka”.

Vladimir Shaklein näki suuria, jopa 12 senttimetrin pituisia ruhjeita Zubayraevin käsivarsissa, selässä ja niskassa. Vammoja ei mainittu potilastiedoissa, jotka Shaklein vaati ja sai Krasnojarskin vankilasairaalan johdolta 27. syyskuuta. Zubayraev sanoo, että vammat oli aiheutettu 20. syyskuuta.

Miksikö? Siksi, että Zubayraevin lakimies Musa Khadisov vieraili tuolloin vankilassa. Heti kun Khadisov lähti Minusinskista, Zubayraev pahoinpideltiin.

Shaklein kertoo myös, että kesken syyskuun 27. päivän tapaamista kolme vankilan virkailijaa tuli huoneeseen. Heidän tehtävänsä oli valvoa, kuinka sellitoveri kantoi Zubayraevin takaisin selliin. Kukaan virkailijoista ei auttanut kantamisessa. Zubayraev osoitti yhtä vartijoista ja ilmoitti kovaan ääneen tämän osallistuneen pahoinpitelyihin. Kun Shaklein vaati virkailijaa kertomaan nimensä, tämä lähti huoneesta sanomatta sanaakaan. Virkailija oli sotilasarvoltaan kapteeni. Seuraavana päivänä kapteeni oli jäälleen paikalla ja kieltäytyi taas kertomasta nimeään. Tällöin tilannetta todisti myös kansalaisaktivisti Alexei Babiv.

28. päivä syyskuuta Shaklein teki Minusinskin syyttäjänvirastolle ilmoituksen Zubayraevia vastaan tehdyistä rikoksista ja vaati tutkimusten aloittamista Zubayraevin osoittaman kapteenin toiminnasta. Tietoa siitä, aloitettiinko rikostutkinta, ei ole.

Ihmisoikeusaktivistit vaativat, että riippumattoman lääketieteellisen komission on saatava tutkia Zubayraev, ja että hänet olisi viipymättä siirrettävä muualle – myös sairaalahoitoa varten.

Zubayr Zubayraevin tapaus on Maailman kidutuksenvastaisen järjestön OMCT:n tiedossa. Amnesty International tietää hänestä. Kuitenkin hänen elämänsä on yhä kasvavassa vaarassa. Hänen kipunsa ovat käymässä yhä sietämättömämmiksi. Tästä voi vetää vain yhden johtopäätöksen: hänen tapauksensa saamasta huomiosta puuttuu yksi olennainen elementti. Poliittinen paine. Se tarkoittaa, etteivät tiedot Zubayraevin ahdingosta ole vielä saavuttaneet niitä läntisiä huippupoliitikkoja, jotka säännöllisesti tapaavat venäläisiä vastinparejaan.

Tekstin on englannista kääntänyt Elsi Hyttinen.