Eilen havahduin katolla tupakoidessani tainnutuskranaattien ääneen. Se tuli Rauhantalon suunnasta. Puhelinsoitto talon naapurille varmisti asian: kauan odotettu ja pelätty häätö oli käynnistynyt. Otimme taksin niin lähelle taloa kuin mahdollista. Israelin armeija pysäytti kulkumme noin 50 metrin päässä talosta.

Samalla puolella tiesulkua oli toimittajien ja meidän kansainvälisten ihmisoikeusaktivistien lisäksi suuri joukko palestiinalaisia seuraamassa tilannetta. Armeija hajotti katselijakunnan hyvin pian tainnutus- ja kyynelkaasukranaatteja heittämällä. Itse yritin seurata tilannetta nousemalla mäkeä ylös hautausmaalle, pois väkijoukosta jota pakotettiin taaksepäin kranaateilla. Sotilaat heittivät minua kohti kourallisen suoraan minulle tarkoitettuja pommeja, ja päättelin, että oli tullut aika seurata tilannetta jostain muualta.

Rauhantalo on Hebronissa sijaitseva rakennus, jonka siirtokuntalaiset valtasivat 20 kuukautta sitten juuri kun se oli valmistumassa. He ovat sittemmin väärentäneet kauppakirjat ja väittäneet olevansa talon laillisia omistajia. Pitkän ja verisen odotuksen jälkeen Israelin erikoisjoukot häätivät valtaajat eilen, 4. joulukuuta.

Häätöä oltiin odotettu kauan, sillä sen olisi pitänyt Israelin korkeimman oikeudenkin mukaan tapahtua jo viikkoja sitten. Siitä lähtien kun talon omistus on ollut Israelin oikeuden käsittelyssä, siirtokuntalaiset ovat aloittaneet massiivisen väkivaltakampanjan kaikkia lähialueilla asuvia palestiinalaisia kohtaan. Tämä käytännössä tarkoittaa jatkuvia yöllisiä hyökkäyksiä joissa he polttivat palestiinalaisten autoja, kivittivät ihmisiä ja koteja, maalasivat Daavidin tähtiä ja ”kuolema arabeille” -iskulauseita, vahingoittivat hautausmaita ja hyökkäsivät moskeijoita vastaan.

Hyökkääjät olivat juutalaissiirtokunta Kiriat Arban asukkaita. Se sijaitsee Hebronin laidalla. Ehkä hieman paradoksaalisesti nimetyn Rauhantalon valtaus oli osa siirtokuntalaisten pyrkimystä laajentaa aluettaan kohti kaupungin keskustaa.

Paikalla olleet tutut palestiinalaiset ottivat meidät, neljä Hebronin tilannetta seuraavaa kansainvälistä tarkkailijaa, katolleen viereiseen taloon, josta voisimme seurata tilannetta turvallisemmin. Pian koko kaupunki näytti muuttuneen sotatantereeksi. Katolta näimme ainakin kolme tulee sytytettyä taloa ja savupatsaita kotikulmillani palavista autoista. Jatkuva laukausten ja kranaattien pauke loi käsityksen siitä, että eri puolilla kaupunkia siirtokuntalaiset olivat aloittaneet kostonsa. Se mahtunee etnisen puhdistuksen määritelmään.

Meille alkoi tulvia soittoja: jossain oli tunkeuduttu taloon, toisaalla talo sytytetty, yhdessä paikassa kolmea palestiinalaista ammuttu. Ulkonaliikkumiskielto julistettiin hyvin pian häädön jälkeen.

Pimeän tultua hajaannuimme pareihin seuraamaan tilannetta. Palestiinalaisia näkyi katoilla kaikkialla. Koko matkan taloltamme keskustaan sanoimme jokaiselle näkemällemme ihmisille ”Marhaba” tai ”Salaam aleikum” yrittääksemme välttyä väärinkäsitykseltä. Jos meitä luultaisiin siirtokuntalaisiksi, tässä tilanteessa se voisi tarkoittaa kivitetyksi tulemista.

Lähiviikkoina olen saanut päälleni jo useita kivisateita siirtokuntalaisilta, jotka eivät pidä meistä ulkomaalaisista, sillä pitävät meitä vasemmistolaisina. Heille kaikki, jotka haluavat kertoa mitä täällä tapahtuu, ovat ilkeitä vasemmistolaisia, jotka haluavat viedä heiltä pyhän maan. Kuitenkin olisi vielä ikävämpää tulla kivitetyksi väärinkäsityksen vuoksi.

Kuluneina viikkoina, kun Rauhantalon häädön tiedettiin lähestyvän, väkivalta eskaloitui. Kukaan naapurustossa ei ole mennyt töihin aikoihin, koska kaikki yrittävät pysyä kotona suojelemassa perheitään. Alueella on jatkuvasti paljon Israelin poliiseja ja sotilaita, jotka suojelevat vain siirtokuntalaisia. Heidän läsnäolonsa takia palestiinalaiset eivät uskalla puolustautua.

Torstaina näin väkivallan räjähtävän uusiin lukemiin. Palestiinalaisten koteja ja autoja poltettiin, siirtokuntalaiset ampuivat ainakin kolmea palestiinalaista, kiviä heiteltiin kaikkialla. Tällä kertaa armeija näytti kuitenkin puuttuvan tapahtumiin. Sotilaat käyttivät poikkeuksellisesti kyynelkaasua ja tainnutuskranaatteja siirtokuntalaisten rauhoittamiseen.

Kymmeniä palestiinalaisia loukkaantui yön aikana. Ainakin Loukkaantuneita on kymmeniä, joista ainakin yksi vatsaan ammuttu henkilö kriittisessä tilassa.

Yöllä kaupungin keskustassa oli koolla muutamia satoja palestiinalaisnuoria, jotka olivat sytyttäneet kokkoja ja huusivat iskulauseita. Alueella ei ollut israelilaisia, joten armeija ei nähnyt syytä puuttua tilanteeseen.

Pian siirryin hyökkäyksen kohteeksi joutuneen tuttavaperheeni luo. Heidän kotinsa kimppuun oli käynyt parinkymmenen siirtokuntalaisen joukko, joka kivitti kaikkia talon ulkopuolella olevia. Talon miesten vastatessa kivitykseen siirtokuntalaiset kuitenkin pakenivat. Loput yöstäni sujui rauhallisesti.

Nyt kaupunki on taas herännyt uuteen aamuun ja melkein kaikki näyttää normaalilta. Tavallisesta poikkeavat vain tulipalojen jäljet ja taksikuskien puheet kolmannen intifadan alusta.

Kirjoittaja tekee vapaaehtoistyötä International Solidarity Movement -järjestössä Länsirannalla. Järjestö tukee väkivallattomasti palestiinalaisten kamppailua miehitystä vastaan.