Voima on saanut käsiinsä nelisivuisen dokumentin viime alkukesältä, joka käsittelee Ylen ongelmia. Paperissa puhutaan luottamuspulasta, jota koetaan suhteessa Ylen päätoimittajan toimintaan.

Atte Jääskeläinen: ”Paperissahan ei ole allekirjoituksia.”

Ei ole, eikä meillä ei ole tietoa, kuka tämän on tehnyt.

”Se on yhden toimittajan tekemä luonnos, josta toimitus totesi, ettei seiso sen takana.”

Minua ei sinänsä kiinnosta, kuinka monen allekirjoittama se on tai ei ole, vaan asiat itse. Emme halua ajaa Yleä yhtään ahtaammalle kuin se jo on. En siis halua käsitellä paperia vuotokysymyksenä vaan esittää kysymyksen siitä, missä määrin näitä ongelmia Ylen sisällä on.

Ajankohtaistoimittajien vetoomus -nimisessä dokumentissa sanotaan, että ”päätoimittaja Atte Jääskeläinen on viime kuukausina puuttunut Ylen Ajankohtaistoimituksen juttuihin tavalla, joka on toisaalta aiheuttanut pelkoa journalismimme riippumattomuuden puolesta ja toisaalta viestinyt epäluottamusta toimittajien ammattitaitoa ja etiikkaa kohtaan.”

”Luonnoksessa käsitellään myös esimerkiksi tapauksia, joihin minä itse en ole osallistunut mitenkään. Kaikki tapaukset on käyty läpi kesäkuun alussa toimituksen kanssa. Toimitus totesi, että hyvä että käytiin läpi todellinen tapahtumien kulku ja todelliset tapaukset ja se, miten olen oikeasti toiminut. Takana on väärinkäsityksiä ja käytäväkeskusteluja ja huhuissa muotoutuneita käsityksiä, ja niissä on yksiselitteisesti täysin virheellisiä käsityksiä siitä, mitä on tapahtunut: mitä on tapahtunut, miten kyseisessä tapauksessa on toimittu ja mille päätökset on perustunut.”

Kysyisin erikseen muutamasta tapauksesta. Ensimmäinen on tapaus Kiviniemi. Ylen Ajankohtainen kakkonen oli tehnyt jutun, jossa oli virheitä. Virheellisessä uutisessa sanottiin, että pääministeri Kiviniemi olisi saanut tukea Nuorisosäätiöltä, vaikka näin ei ollut. Virhe oikaistiin. Paperissa kysytään, ”oliko aihetta anteeksipyyntöön vielä kiistämisten ja oikaisujen jälkeen?”

”Ensinnäkään en ole pyytänyt Kiviniemeltä anteeksi. Älä missään tukeudu tuon dokumentin muotoiluihin, koska ne eivät ole oikein. Olennaista on, mitä on oikeasti tapahtunut.”

No miten sinä sen näet?

”Oikaisimme virheemme, ja virheen oikaisun yhteydessä ilmoitin, että olemme aiheuttaneet vahinkoa yksittäisille ihmisille virheellisillä tiedoilla ja tätä on syytä pahoitella. Tämä on muotoilu, jonka kirjoitin ja se löytyy tietääkseni arkistostamme. En ole pyytänyt anteeksi keneltäkään, olen pahoitellut tekemäämme virhettä. Suomalaisessa journalismissa ei ole tavatonta, että pahoitellaan tehtyä virhettä.

Keskusta oli vaalien alla herkässä tilassa. Pyrittiinkö siihen, että ei ärsytettäisi keskustaa?

”Joku voisi olla sitä mieltä, että keskustan olisi pitänyt olla erityistarkkailussa, koska meillä oli tällainen vaikea lautakasatapaus alla. Siitä huolimatta me lähdimme tekemään esitutkinta-aineiston perusteella juttua, jonka faktat (siis vain sen yhden jutun) osoittautuivat sitten vääräksi. Tämän argumentin voi halutessaan kääntää ympäri ja kysyä, olisiko ollut syytä hieman huolellisempi, kun itsellä oli historia, että erityishuolellisuutta olisi tarvittu.”

”Summa summarum, tämä keissi osoitti nimenomaan sen, että siitä huolimatta että meillä oli lautakasahistoria takana – ja olin tietoinen siitä – lähdimme ulos tällaisella jutulla. Jutun taustatyö oli tehty huonosti ja, vaikka kyse oli yksittäistä ihmisistä, ottamatta näihin ihmisiin yhteyttä ennen jutun julkaisemista. Siksi pahoittelin.”

Mikä sinun tulkintasi lautakasatapauksesta loppujen lopuksi on?

”Tarkoitatko keväältä Korvolan juttua, jota ei julkaistu? Josta Korvola kirjoitti Hesarin yleisönosastojutussa alkuvuodesta 2011?”

Kyllä.

”Me olemme tehneet Jyrki Richtin kanssa vastineen, joka julkaistaan Journalisti-lehdessä. Vastineen ydinsisältö on se, että mitään sellaista juttua ei ole ollut. Hesarin mielipidekirjoituksen julkaisemisen jälkeen löytyi Korvolan lähettämä sähköposti, jonka liitteenä oli käsikirjoitusluonnos. Hän ehdotti, että tehtäisiin juttu siitä, että Matti Vanhanen oli yrittänyt ostaa ohi välittäjän asunnon YIT:ltä. Tämä perustui perustuslakivaliokunnan käsittelyssä olleeseen tutkintamateriaaliin.”

”No, jokaisessa sunnuntaihesarissa on YIT:n mainos, jonka perusteella voi ostaa asunnon suoraan YIT:ltä. Kauppaan pitää liittyä jotakin moraalisesti epäilyttävää, jotta se olisi jutun tekemisen aihe. Taustamateriaalista pitäisi löytyä tieto siitä, että kaupassa on saatu jotakin etua, joka poikkeaa siitä, mitä tavallinen asiakas voi saada. Toinen asia on se, että pitäisi todistaa, että pääministeri Vanhanen on käyttänyt hyväksi asemaansa jotenkin. Vain jos nämä kaksi asiaa toteutuvat, uutiselle löytyisi pohjaa. Kun asiaa selvitettiin sen jälkeen kun Hesarissa oli jo ollut maininta julkaisemista odottavasta jutusta, kävi ilmi, että Vanhasta oli jo kuultu valiokunnassa. Valiokunnan niille jäsenille, joita haastateltiin, oli syntynyt käsitys, että Nuorisosäätiön asiamies oli ehtinyt luulemaan, että kysymyksessä on Vanhasten yhteinen asuntokauppa, vaikka kaupat teki Merja Vanhanen. Hän osti asunnon avioeron takia, mutta eroasia tuli julkisuuteen vasta myöhemmin.”

”Kun näin oli, päädyttiin siihen ratkaisuun, että muutamaa päivää ennen aineiston tulemista julkisuuteen ei kannata lähteä julkisuuteen näin heikolla kärjellä ja uudesti ottamaan riskiä, että menee pieleen. Ja kun aineisto tuli julki, se tuki tätä ratkaisua.”

”Asiasta ovat STT ja Hesari julkaisseet uutisen, joka vastasi meidän journalistisen johtomme näkemystä asiasta ja poikkesi siitä, mitä Korvola väitti. Emme siis julkaisseet juttua, jonka kärkeen emme uskoneet. Tämä tehtiin sen tiedon perusteella, mitä oli käytettävissä. Voi olla että myöhemmin löytyy tieto, että Matti Vanhanen on toiminut epäeettisesti, mikä olisi tietenkin uutinen. Tämän jälkeen Korvola ei enää meitä tällä jutulla lähestynyt.”

Eli väität, että käytännössä Korvolan juttu, ei ole olemassa.

”Juttua ei ole ollut olemassa, mutta käsikirjoitusluonnos on olemassa. On ilmeisesti niin, että Korvola on jatkanut jutun tekemistä, mutta me emme ole olleet siinä mukana. Hän on ideoinut sitä ihan muihin suuntiin.”

Pistettiinkö Korvola tämän perusteella hyllylle?

”Ei, eikä Korvola minun käsittääkseni ollut missään hyllyllä. Korvolahan on ollut Motin toimittajana tekemässä juuri sitä työtä, jossa hän on erityisen hyvä, toimittajan työtä. Korvola on itse päättänyt lähteä Seuraan toimituspäällikkötehtäviin, ja sen jälkeen hän on antanut lausuntoja, että molemmissa taloissa seura paranee. Meidän näkökulmastamme Korvola ei ollut hyllyllä vaan paikassa, jossa hän kykeni tekemään enemmän juttuja kuin viime vuosina.”

Sinun tulkintasi mukaan siis Korvolan esimiesasemasta siirtämistä toimittajan duuniin ei olisi pitänyt tulkita hyllylle pistämiseksi.

”Tämähän tapahtui paljon sen jälkeen. Äsken kuvattuhan tapahtui helmikuussa, Korvolan työtehtävät muuttuivat jo vuodenvaihteessa. Päätös siitä taas tapahtui loka-marraskuussa. Näin se on, täysin yksiselitteisesti.”

Asiakirjassa puhutaan myös Ylen sisäisestä sensuurista Eduskunnasta eli kollegani Susanna Kuparisen näytelmästä tehdyn jutun yhteydessä. Ylen jutusta poistettiin lause, jossa väitettiin muun muassa, että Vanhaselle ”on rakennettu kämpät ilmaiseksi”.

”En halunnut sellaista yhdistelmää, jossa ensiksi kerrotaan, että teatteriesitys on tehty autenttisten ihmisten kertoman perusteella, ja sitten tällainen autenttinen ihminen kertoo jonkun henkilön syyllistyneen rikokseen. En halunnut julkaista ääniklippiä ihan puhtaasti juridisista syistä riskien välttämiseksi. En halunnut esittää suoraan Yleisradion nimissä väitettä, että on tapahtunut rikos, josta Susanna Kuparinen ja hänen tiiminsä on hankkinut näytön. Tämä oli se ainoa asia, joka sieltä otettiin pois. Ohjelmassahan itse asia kerrottiin, lautakasa ja Korvola ja että siinä käsitellään Matti Vanhasta ja että se perustuu haastatteluun. Ja sen perusteella, mitä sain jutusta tietää, siinä ei ole todellisuudessa originaalilähdettä, joka väittäisi Vanhasen syyllistyneen rikokseen.”

”Meillä on juridinen vastuu kaikesta minkä julkaisemme. Vastaamme kaikesta ohjelmissamme olevasta, oli se Susanna Kuparisen tekemää tai jonkun muun. Tämä on päivänselvää. Jokainen, joka on journalismissa vastaavassa asemassa, tuntee nämä säännöt.”

Ilmeisesti sitten tämän dokumentin kirjoittaja ei ole perillä niistä?

”No minä sanoisin, että hän ei tunne tätä ajattelutapaa eikä halua sitä ymmärtää.”

Kuparisen Eduskunta-näytelmän yhteydessä ajatus menee solmuun, kun miettii journalismin ja teatterin välisiä suhteita.

”Tässä erityisessä asiassa – kun kyse on lautakasasta – Yleisradio ei ole puolueeton tarkkailija. Tämä on ollut väite, jonka totuudenmukaisuudesta yhtiö on joutunut taistelemaan erilaisilla foorumeilla sekä julkisuudessa että julkisen sanan neuvostossa. Tarkkaan ottaen yhtiö ei ole seissyt sen väitteen takana, että Matti Vanhanen olisi vastaanottanut korruptiota. Olemme seisseet sen väitteen takana, että Ylellä on ollut luotettavana pidetty lähde, joka on kertonut, että on hyväksytty lasku, jonka perusteeksi on ilmoitettu lautakuorman toimittaminen.”

Hesarin uutisessa 20.9. kerrottiin, että demarit tai ainakin Mikael Jungner kannattaa Yleisradion rahoittamista valtion budjetista: ”Itse olen taipunut kannattamaan budjettirahoitusta. Se on rahoitusmalli, joka on saatavissa nopeasti”, sanoi SDP:n puoluesihteeri ja entinen Ylen toimitusjohtaja Jungner. Mitä ajattelet tästä?

”Yleisradio ei ota kantaa rahoitusmalliin ja sen johdosta. Jos minä olen asiasta jotakin mieltä, niin olen henkilökohtaisesti. Minä itse suhtaudun henkilökohtaisesti aika nuivasti kaikkiin sellaisiin malleihin, jotka perustuvat budjettirahoitukseen tai ovat sen sukulaisia. Korostan vielä, että nämä ovat minun henkilökohtaisia näkemyksiä toimittaja- ja päätoimittajakokemuksen pohjalta.”

”Pääargumenttini niitä vastaan on hiukan erilainen kuin klassinen journalismin riippumattomuus-argumentti, sekin on pätevä, mutta budjettirahoitus altistaisi Yleisradion jokavuotiselle poliittiselle lobbaukselle, joka näyttää olevan kovin intensiivistä erityisesti yksityisen median puolelta, tarkoitan erityisesti viestinnän keskusliittoa ja sanomalehdistöä. Jos rahoitus on auki, sanomalehdistön ja sen etujärjestönsä lobbaus Yleisradion toiminnan rajaamiseksi ja budjetin leikkaamiseksi on voimakasta. Mitä useammin rahoitus on auki, sitä useammin me olemme toimialan sisäisen hyökkäyksen kohteena. Itse olen sitä mieltä, että jos Yleisradio päätyy vuotuiseen budjettirahoitukseen, siinä on merkittävä riski. Se johtaa Yleisradion toiminnan merkittävään leikkaamiseen keskipitkällä aikavälillä.”

Millaiseen jamaan viestintäministerinä toiminut Suvi Lindén jätti Yleisradion, kun rahoituspäätöstä ei tehtykään viime hallituskaudella?

”Koko prosessi, joka on kestänyt jo useamman vuoden, on ollut organisaatiolle äärimmäisen kuluttava, koska Yle on joutunut olemaan epävarmuuden tilassa. Samaan aikaan on käyty kohtuullisen raastavaa keskustelua Yleisradion asemasta ja jopa sen olemassaolon oikeutuksesta. Meidän henkilökuntamme on tyypillisesti, ei ainoastaan töissä vaan töissä työpaikassa, jonka arvoihin se on sitoutunut. Heillekin tämänkaltainen keskustelu tuntuu välillä kohtuuttomalta. Se osuu työntekijöihin tavalla, joka käy ennen pitkää raskaaksi.

Ja eri puolueista tulee oma puristuksensa?

”Yleisradioon on aina kohdistunut erilaisia poliittisia paineita, ja näin tulee aina olemaan. Minä edustan sellaista näkemystä, että se on ihan ok, sen kanssa pitää vain oppia elämään. Minä itse olen ollut töissä merkittävimmissä suomalaisissa tiedotusvälineissä, ja siellä on myös paineita. Joka paikassa on paineensa, mutta toimitusten pitää tottua siihen. Siinä ei ole mitään erityisen kummallista.”

Miten sinä olet kokenut lobbaamisen ja paineen Ylen toimituksen työntekijöiden puolella?

”No en oikeastaan mitenkään. Arkipäiväisessä työskentelyssä sillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Meillä on säännöllisin väliajoin konflikteja eri suuntiin, eikä tämä rahoituskeskustelu ole siihen mitään vaikuttanut.”