Sarjakuvahahmo Wolverine luotiin Vietnamin sodan aikoihin. Väkivaltainen ja maaninen synkistelijä sopi aikakauteensa: epäluottamus armeijan ja valtion moraaliin on näissä teoksissa vahvasti läsnä.

Wolverine-sarjakuvissa miehen historiasta paljastui yksityiskohtia hiljalleen, vuosien mittaan. Kaikkea ei koskaan paljastettu. Muistinmenetyksestä kärsinyt heppu on ollut yhtä tietämätön taustastaan kuin lukijatkin, hän on käynyt sisäistä identiteettipainia syntymästään saakka. Mutta ei enää.

Sarjakuvien siirtyessä valkokankaalle syntyy rahavuoria ja taiteellisia ongelmia. Harvoin populäärikulttuuri täysin pyyteetöntä on: rahaa yritetään tehdä. Ei siinä mitään. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että luomisprosessissa mukana olevan rahan määrän kasvaessa menee lapsi pesuveden mukana. Lukuisia ovat ne megahiteiksi suunnitellut elokuvat, jotka ovat tyhjiä ja jopa idioottimaisia korean kuoren alla. Sarjakuvien maine alkaa olla vaarassa täysin luokattomien filmatisointien takia.

Vaihtelevasta laadusta huolimatta sarjakuvafilmatisoinnit keräävät huimia lipputuloja, joten niitä syydetään markkinoille melkoista tahtia erikoistehosteiden päästyä vihdoin vaadittavalle tasolle. Vaivaannuttava tökeröys ja camp-henkisyys, jotka määrittelivät 1970-luvun Hulk– ja Spiderman -televisiosarjoja – puhumattakaan 1960-luvun Batmanista – on vaihtunut sulavaksi tehostespektaakkeliksi.

Kun pelissä on satojen miljoonien lipputulot ja sen päälle vielä oheistuotteiden myyntitulot, taiteelliset kunnianhimot ja yllättävät juonikuviot puhdistetaan lopputuotteesta pieteetillä. Minkään ei haluta riskeeraavan tuloja. Turhan usein kompromissi kompromissin perään latistaa lopputuotteen latteaksi, mauttomaksi ja hajuttomaksi.

Kun sarjakuvafirmat ovat siirtyneet elokuva-aikakauteen, vuosia kasattuja hahmoja on käytetty loppuun melkoisella vauhdilla. X-Men-elokuvien suosion myötä Wolverinen huolella ja hitaasti rakennettu tausta päätettiin uhrata elokuvasarjan lippumyynnin alttarilla. Ratkaistavaksi jäi ainoastaan se, julkaistaanko hahmon kauan hämärässä pidetty tarina ensin sarjakuvan ruuduilla vai valkokankaalla.

Kaikki oli siis tarkoitus paljastaa, ennemmin tai myöhemmin. Origin -sarjakuva ehti vuosikymmenen alussa aloittaa prosessin. Nyt, elokuvasarjan neljännessä osassa, Wolverinen menneisyydestä revitään viimeisetkin mysteerin rippeet.

Vaikka X-Men Origins: Wolverine -elokuvan tekninen toteutus on kerrassaan menevää, on siitä maksettu hinta tarpeettoman korkea. Keskinkertaisen elokuvan ansiosta mitään kiinnostavaa ei enää ole jäljellä vuosikymmeniä kiinnostavana pysyneestä hahmosta. Nyt sen voisi vaikka siirtää lopullisesti eläkkeelle.

Uuden elokuvan kunniaksi suomeksi julkaistaan alkujaan vuonna 1991 julkaistu klassikkosarjakuva ajalta ennen Wolverinen loppuunkaluamista. Brittiläisen Barry Windsor-Smithin Ase-X-minisarja esittää pätkän Wolverinen menneisyydestä. Se valottaa taustoja hepun pahalle asennevialle, mutta kuitenkin samalla Windsor-Smith onnistuu herättämään enemmän kysymyksiä kuin vastaamaan niihin.

Wolverinen tarinan yhteydessä on vuosien mittaan käyty läpi keskitysleiriallegoriat ja muut totalitarismin ilmenemismuodot yksi kerrallaan. Rinnastukset rasismiin, rotuoppiin ja -ennakkoluuloihin ovat lukuisia. Windsor-Smith otti suurennuslasin alle virkamiesten vallankäytön, tieteen ja lääkäreiden etiikan sekä ihmisen väkivaltaiset taipumukset. Teos kuvaa armeijan verkkoon tarttuneen alkoholistiluuserin muokkausta käveleväksi tappokoneeksi.

Windsor-Smithin räiskähtelevä kuvitus luo sivu sivun jälkeen hurmeisempia visioita siitä, kuinka pahasti koe voikaan mennä pieleen. Samalla seurataan puolivahingossa tiimiin ajautuneiden henkilöiden painiskelua moraalisten ongelmien kanssa ja sen vastapainoksi kaikki moraalirajoitukset määrätietoisesti hylänneitä osallistujia, joille päämäärä on ainoa merkityksellinen mittari. Taustalla pyörii kysymys demokraattisten valtioiden sisällä tapahtuvista totalitarismiin viittaavista prosesseista.

Jos sitten hahmot on kaluttu loppuun, voi halutessaan kuitenkin pyyhkäistä pöydän tyhjäksi ja aloittaa kaiken alusta. Tätäkin on sarjakuvien maailmassa tehty. Hilpeä ja yllättäen ajankohtainen esimerkki tästä löytyy 1970-luvulta.

Marvel Comics myi kolmisenkymmentä vuotta sitten rahanhimossa lisenssin Spiderman-televisiosarjaa varten Japaniin ja lopputulos oli varsin kaukana länsimaisten tuntemista seikkailuista. Mopolla ympäriinsä kaahaileva ja jättirobotin kanssa yhteistyötä tekevä Spiderman tarjoaa jotain aivan muuta katsojille. Loputtoman kipeä sarja tallasi latua Power Rangerseille sekä Transformerseille ja sitä voi suositella lämpimästi aivan kaikille.

Marvel osoitti firman ymmärtävän itseironian päälle ja teki melkoisen roskakulttuuriteon julkaistessaan nuo vanhat japsiseikkailut nettisivuillaan. Sieltä tämä allaoleva mainio pätkä löytyy täysimittaisena jaksona englanninkielisin tekstityksin.

Gavin Hood: X-Men Origins: Wolverine. Elokuvateattereissa.

Barry Windsor-Smith: Wolverine – Ase-X. Egmont 2009.