”Hyvinvointivaltiota ei koskaan ollutkaan”, sanoo Asuntotoiminta-verkoston Dan Koivulaakso. ”Ne 80-luvun ’kultavuodet’, joita nyt kaipaillaan, tarkoittivat 20000 asunnotonta. On tietysti hyvä, että pitkäaikaisasunnottomuuden luku on mennyt alaspäin, mutta samaan aikaan esimerkiksi alle 25-vuotiaiden asunnottomuus on räjähdysmäisessä kasvussa.”

Asunnottomien yötä vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2001. Viime vuonna tapahtuman yhteydessä järjestettiin Helsingissä ensimmäistä kertaa myös kaksi hätämajoitusvaltausta.

Tänä vuonna ilmoitettiin ennalta kaksi talonvaltausta. Sekä Turun että Helsingin Asuntotoiminta-liikkeet ilmoittivat järjestävänsä tahoillaan mielenosoitukset ja hätämajoitusvaltaukset. Mielenosoittajat vaativat, että vuokrien hintakatot on otettava käyttöön, julkista rakentamista on lisättävä niin paljon, että se tyydyttää asumistarvetta ja asumisesta on tehtävä subjektiivinen oikeus.

”Tämän tulisi tarkoittaa myös oikeutta ottaa tarvittaessa haltuun tyhjiä asuntoja ja kiinteistöjä, ja tarvettahan käytännössä on”, Koivulaakso kertoo. ”Jos asuminen on subjektiivinen oikeus, viranomaisilla on velvollisuus tehdä asunnottomuudelle jotain. Nythän sanotaan, että kaikilla on oikeus omaan asuntoon, mutta käytännössä kukaan ei ota asiasta vastuuta.”

Helsingissä on lähes miljoona neliömetriä tyhjää toimistotilaa. Toimistotilaa myös kaavoitetaan lisää. Samaan aikaan kaupungissa on arviolta nelisentuhatta asunnotonta ja pulaa asunnoista.

”Usein keskusteluun asunnottomuudesta sisältyy hyvin ylimielinen sävy, ajatellaan että asunnottomaksi päätyy vain omasta syystään. Me haluamme Asuntotoiminnassa kuitenkin painottaa sitä, että lähes jokainen meistä on potentiaalisesti asunnoton eikä mitään muutoksia tapahdu ilman kamppailua”, Koivulaakso korostaa.

”Asunnottomuus koskettaa monenlaisia ihmisryhmiä; jos olet opiskelija, voit joutua asunnottomaksi, jos sinulla on pikavippejä tai muuta velkaa, voit joutua asunnottomaksi, jos olet työtön, pätkätyöläinen tai eläkeläinen, voit joutua asunnottomaksi. Niin kauan, kun yksikin ihminen voi olla asunnoton, se koskettaa meitä kaikkia.”

Asunnottomien yönä, 17. lokakuuta, järjestettävästä valtauksesta oltiin tiedotettu laajalti etukäteen. Vain paikka oli salaisuus. Miten julkinen valtaus sitten tehtiin?

14.50 Hakaniemen torilla on lauantaina hieman ennen mielenosoituksen alkua vain kourallinen ihmisiä. Vähitellen paikalle kuitenkin valuu erilaisia ryhmiä omien lippujensa ja banderolliensa kanssa. Mielenosoituksen lähtiessä hieman ennen neljää liikkeelle paikalla on jo kolmisensataa mielenosoittajaa.

Etummaisena ajavat tuttuun tapaan poliisiautot, niiden perässä tulee kärkibanderolli, joka julistaa kaikkien olevan vailla vakinaista asuntoa. Kulkue marssii tihkusateen läpi Elimäenkadulle. Pysähdymme entisen Sosiaalikeskus E15:n raunioille.

Ympärillämme on jo enemmän poliisiautoja, mäen päällä sinipukuinen mies seisoo ja tarkkailee väkijoukon liikehdintää. Samassa saundiautosta kuuluu ilmoitus: ”Tämä mielenosoitus on päättynyt. Toistan, tämä mielenosoitus on päättynyt. Minua on pyydetty ilmoittamaan, että kohta vallataan talo. Kaikki kiinnostuneet seuratkaa oransseja lippuja. Pysytään yhdessä. Ei jätetä ketään yksin.”

16.30 Lähes koko kolmisatapäinen joukko seuraa oransseja lippuja osoitteeseen Elimäenkatu 25. Poliisit katsovat vierestä. Kuusikerroksisen tiilitalon lasiovien eteen kerääntyy tiivis ihmismuuri, jonka sisältä alkaa kuulua hakkaava ääni. Kuluu hetki. Valtava tv-kamera yrittää päästä kuvaamaan ihmismuuria ja sen sisällä tapahtuvia asioita. Mielenosoittajia alkaa kasaantua ihmismuurin ja kameran väliin, käsiä ja sateenvarjoja työnnetään kameran linssin eteen.

Kuluu toinen hetki, vartiointiliikkeen auto ajaa ohitse. Ihmismuurin sisältä kuuluu kiivasta neuvottelua ja sinnikäs naputus. Sitten äänimaailman ylle kajahtavat poliisisireenit. Niitä on paljon, ja ne tulevat vauhdilla kohti meitä.

16.50 Pian koko Elimäenkatu on tulosuunnastamme täynnä poliisiautoja. Niitä on ainakin kahdeksan, mutta sinisten valojen välkkeessä ja sireenien ujelluksessa on vaikea ajatella saati laskea tarkkaan. Poliisiauto alkaa työntää läpi ihmismassan kohti ovea, jonka tuntumasta edelleen kuuluu takomista. Poliisiautoista alkaa virrata poliiseja, jotka vetävät kypäriä päihinsä.

Etummainen poliisiauto on puolen metrin päässä ovesta, kun lasi vihdoin helähtää rikki ja ihmismassa alkaa valua sisään. Poliisiautot seisovat kadulla valot vilkkuen ja pillit soiden. Kypäräpäiset poliisit katsovat tumput suorina kuinka noin kaksisataa ihmistä kävelee heidän ohitseen sisään taloon.

17.10 Talo on hallussa. Ovelle kasataan käsille sattuva irtaimisto alakerrasta; opiskelijatoiminnan banderolli saa uuden käyttötarkoituksen oven salpana. Portaikossa kannetaan lastenvaunuja, ikkunasta lasketaan banderolli, tiloja tutkitaan, whiteboardeille ilmestyy uusia terveisiä, kuten ”go vegan!” ja ”palaveri neukkarissa klo 19:42 ja 1/2”.

Talo on valtava. Kuudennessa kerroksessa on kaksi saunaa, kattoterassi, baaritilat, useita toimistotiloja ja kaksi keittiötä astioineen. Mikroaaltouunissa on homehtunut mikroateria, ikään kuin talo olisi hylätty kesken ruokatunnin.

Ensimmäisessä kerroksessa on lisää toimistotiloja, neuvotteluhuoneita sekä valtava ruokasali. Seinällä on lista, josta ilmenee, että talon kahta viherkasvia käydään kastelemassa kerran kuussa. Toiseen on vaihdettu mullat pari kuukautta sitten.

17.50 Vajaan tunnin ajan kulku taloon ja sieltä ulos pääoven kautta on vapaata. Hieman ennen kuutta talonmies tulee ovelle huutamaan. Pian sen jälkeen poliisit palaavat ja alkavat estää ihmisten pääsyn taloon.

Sitten odotetaan. Poliisit kurkkivat lasiovien toiselta puolen, naamioidut ovivahdit toiselta. Aina välillä joku ulkopuolelta käy jututtamassa poliiseja. Sisällä valmistaudutaan ensimmäiseen talokokoukseen.

18.30 Ensimmäiseen talokokoukseen ruokasaliin kerääntyy 86 ihmistä. Kun lasketaan vielä taloa tutkivat ihmiset sekä ovivahdit nousee talon sisällä olijoiden määrä reiluun sataan.

Kokouksen päähuolenaihe on se, kuinka Asuntotoiminnalle ilmoittautuneet asunnottomat saadaan taloon sisään, sekä spekulaatio siitä, mitä poliisit aikovat. Läpi käydään myös faktoja asunnottomuudesta, mistä voi hakea siihen apua, ja kuinka asunnottomuustyössä voi auttaa.

Ulkopuolella Asuntotoiminnan aktiivit neuvottelevat poliisin kanssa mahdollisuudesta käyttää vallattua taloa hätämajoituksena viikonlopun ajan. Sisällä askarrellaan taidetta toimistotarvikkeista. Sapluunan avulla piirtoheittimellä heijastetaan vastapäiseen taloon monimetrinen teksti ”VALLATTU 17.10.”

20.40 Yhdeksän aikaan ulkoa alkaa valua ristiriitaisia tietoja. Talon omistava Sonera käy poliisijohdon kanssa neuvottelua vastapäisessä talossa. Se sanoo, että valtaajat on saatava pois talosta, koska rakennuksen kellarissa on vaarallisia räjähtäviä kaasuja. Hetken päästä tarina kertookin kellarissa olevan Soneran palvelintilat, tai ainakin jotain tietosuojan alaista materiaalia, mahdollisesti yrityssalaisuuksia.

Soneran viesti on selvä: valtaajat ulos talosta mahdollisimman nopeasti.

Kuudennesta kerroksesta näemme, kuinka kadulle alkaa ajaa lisää poliisiyksiköitä. Pidätysbussi, kuusi maijaa, pari pienempää poliisiautoa, poliisikoira-auto, palokunta, muutama yksikkö vartijoita ja rivi mellakkapoliiseja sulkevat Elimäenkadun allamme. Mellakkapoliisit vetävät varusteita päälleen. Poliisijohto pyytää ulkona käydyn neuvottelun päätteeksi valtaajia soittamaan hätänumeroon ja pyytämään yhdistämään operaatiota johtavalle poliisille. Poliisit kertovat, että Sonera painostaa heitä toimimaan välittömästi.

Valtaajat pitävät lyhyen kokouksen, jossa todetaan, että asunnottomia ei hätämajoitukseen joka tapauksessa saada ja lähtö talosta tulee puolen tunnin sisällä. Kokous päätyy ehdottamaan poliiseille, että valtaajat poistuvat talosta vapaaehtoisesti, mikäli poliisit lupaavat, että valtaajat pääsevät koskemattomina kulkemaan mielenosoituksena takaisin Hakaniemen torille.

Poliisijohtaja vaikuttaa tyytyväiseltä päätökseen, ja bluffin riskin ottaen valtaajat päättävät poistua talosta.

21.25 Talossa vielä olevat reilut 50 valtaajaa kokoontuvat pääovelle. Moni vetää huivin kasvojen eteen, barrikadit poistetaan ovelta ja kävelemme kadulle. Poliisit pysyttelevät autoissaan; kadulla ei ole meidän lisäksemme ketään.

Ensimmäisten kortteleiden verran joukko pysyy tiiviisti kasassa, mutta toimistotalojen välistä päästessämme tunnelma on jo huomattavasti vapautuneempi. Fleminginkadulla vastaamme tulee Asuntotoiminnan aktiivi, joka järjestää väsyneen joukon banderolleineen uudeksi mielenosoitukseksi.

22.00 Hakaniemen torille mielenosoittajat saapuvat nyrkit pystyssä huutaen: ”Vuokrat alas, kämpät kaikille”.

Asuntotoiminnan Jonna Köpilä pitää lavalla lyhyen puheen: ”Kertoo paljon yhteiskuntamme arvoista, että Soneran yrityssalaisuudet ovat tärkeämpiä kuin asunnottomat Helsingissä. Kaupungissa on tuhansia asunnottomia, mutta virkavalta pitää huolen vain kapitalistien pääoman varjelemisesta. Tämä kamppailu ei pääty tähän, me emme lopeta ennen kuin jokaisella ihmisellä on katto pään päällä.”

Katso myös Katja Lappalaisen kuvareportaasi Asunnottomien yö Turussa.