Teksti Sonja Hyppänen
Gazan pommitukset vaurioittavat myös ihmismieliä. Psykoterapeutti Jamil Abdalatt haluaa korjata näitä vaurioita, ennen kuin ne muuttuvat sairaudeksi.
Gazan vuodenvaihteen 2008–2009 pommitukset yksinään tuhosivat yli 4 500 taloa täysin ja 10 000 osittain. Noin 1 500 kuoli, 5 500 loukkaantui. Jamil Abdalatt, Gazan Mind and Body Medicine Centerin johtaja toteaa Gazan olevan yksi iso vankila. Kulku, perustarpeet ja talous ovat hänen mukaansa täysin Israelin hallinnassa.
”Joka päivä tapahtuu jotain, josta te ette välttämättä edes tiedä täällä. Viime yönä Israelin tankit tappoivat kolme maanviljelijää. Saamme sähköä kahdeksana tuntina päivässä. Kun olosuhteet ovat nämä, ihmiset todellakin tarvitsevat apua ja tukea selvitäkseen arjesta”, Abdalatt painottaa.
”Jos gazalaisten trauman aiheuttamien oireiden käsittely laiminlyödään, seuraukset voivat olla katastrofaalisia. Ammattilaisena tämä kuva hirvittää minua. Haluan auttaa ihmisiä pääsemään eroon negatiivisista tunteista ja emootioista, jotta he voivat jatkaa elämäänsä ja nähdä valoa tämän tunnelin päässä”, Abdalatt jatkaa.
Abdalatt työskentelee vuonna 2005 perustetussa Mind and Body Medicine Centerissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat apua henkisten vammojen aiheuttamista oireista toipumiseen. Gazassa Kirkon Ulkomaanavun asiantuntijana toiminut psykoterapeutti Päivi Muma kuvailee Gazan tilannetta kollektiiviseksi traumaksi, joka vaikuttaa koko yhteisöön.
”Sanan ’trauma’ määrittely on tärkeää. Kun sanotaan, että kaikki gazalaiset ovat traumatisoituneita, ei tämä tarkoita sitä että he ovat kaikki sairaita. Trauma on tapahtuma. Kukaan ei tule heti sairaaksi traumasta, mutta oireet kehittyvät ja jos niitä ei hoideta voi tulla sairaaksi. Vuodesta 2004 gazalaiset ovat eläneet muurien sisällä. Melkein jokainen siellä elävä on nähnyt ihmisen tapettavan. Nyt kasvavat lapset eivät ole käyneet muurien ulkopuolella. Gazalaisten trauma ei ole ohi”, Muma summaa.
Erityisen haavoittuvassa asemassa Gazassa ovat lapset. Abdalatt toteaa aikuisten olevan lasten turvaverkko. Israelin toimet, kuten kotien, koulujen ja sairaaloiden pommitus ovat kuitekin Abdalattin mukaan rikkoneet tämän turvaverkon.
”Kun lapset joutuvat todistamaan, että vanhemmat eivät pysty suojelemaan edes itseään tai kotiaan, herää heidän päässään epäilys siitä, kuinka he voisivat suojella minua. Tätä aukkoa turvallisuudessa me haluamme ammattilaisina auttaa korjaamaan”, Abdalatt jatkaa.
Abdalattin ja Muman työ Gazassa käsittää näiden traumojen hoitoa, jotta ne eivät kehittyisi vakavimmiksi ongelmiksi ja sairauksiksi. Muma näkee vakavimman mielenterveysuhan olevan lasten perusturvallisuuden menetys.
”Vierailimme Gazassa paljon yhteisöissä ja ihmisten kodeissa. Keskusteluissa lasten kanssa käy ilmi, että elämä ei tunnu heistä enää turvalliselta. Tämä taas vaikuttaa lapsen psykologiseen kehitykseen ja vaikeuttaa oppimista”, Muma kertoo. Lasten auttaminen tapahtuu ennen kaikkea vanhempien ja yhteisön kautta.
”Tottakai lapset tarvitsevat myös henkilökohtaista apua, mutta tässä kontekstissa ja gazalaisten ollessa kyseessä on parasta tukea yhteisöjä ja vanhempia. Näin he voivat auttaa toisiaan.”
Abdalatt ja Muma näkevät mielenterveystyön haasteina varojen ja ammattilaisten vähyyden lisäksi sen, että itse hoitohenkilökunta käy myös läpi traumaa. Muma käyttääkin osasta tekemästään työstä ilmaisua staff care.
”Suomeksi kutsuisin osaa tekemästämme työstä kriisinkestävyyden tukemiseksi. Ihmisistä huolehtimisen lisäksi koulutimme heille perusmetodeja traumojen aiheuttamien oireiden ja stressin hoitoon. Näitä paikalliset ammattilaiset voivat sitten käyttää omien asiakkaidensa ja yhteisöjen kanssa. Traumojen hoidossa voidaan perustaa esimerkiksi tuki- ja vertaisryhmiä, jossa osallistujat voivat jakaa ajatuksiaan ja tukikeinoja”, Muma summaa.
Mielenterveystyön Gazassa täytyy jatkua vielä vuosia, jotta ihmisiä voitaisiin auttaa traumoissaan ja niihin liittyvissä monimutkaisissa ongelmissa. Vaikka Abdalatt näkee nykyiset lyhyet hätäprojektit tarpeellisena, kaipaa hän pidempiä ja jatkuvia projekteja.
”Meidän kriisimme on jatkunut jo vuodesta 1948. Vaikka koulutamme ihmisiä antamaan hätäapua traumoihin, ei tämä ole tarpeeksi. Vuodessakaan ei voida käydä läpi kaikkia ihmisten ongelmia ja haasteita, joita he kohtaavat. Hätäavun jälkeen täytyy jatkaa, jotta ihmiset voisivat paremmin ja parantuisivat”, Abdalatt linjaa.
Psykoterapeutti Jamil Abdalatt vieraili Suomessa syyskuussa esitelmöimässä Nordic Conference of Mental Health Nursing -konferenssissa yhdessä Kirkon Ulkomaanavun erityisasiantuntijan, psykoterapeutti Päivi Muman kanssa. Abdalatt on Ulkomaanavun kumppanin ACTin psykososiaalinen vastuuhenkilö Palestiinan Gazassa.
