Kokoomus on onnistunut kasvamaan Suomen suurimmaksi puolueeksi. Jo neljännes kansasta uskoo arvoihin, joista puheenjohtaja Jyrki Katainen hiljattain kertoi Helsingin Sanomissa (16. 2. 2009).

Hän kertoi olevansa sivistysuskovainen ja näki valtion roolin yhteiskunnassa olevan ”mahdollistaja”. Hän kertoi, että kokoomuslainen arvomaailma on hyvin ihmiskeskeinen. ”Me uskomme, että ihmiset luovat oman ja yhteisen onnen omilla toimillaan, kun se vain on mahdollista”, Katainen muotoili.

Kataisen mukaan Suomessa on menty kymmeniä vuosia kohti yhteiskuntaa, jossa välittämisen vastuun on katsottu kuuluvan valtiolle ja kunnalle.

Kokoomuksen koko ideologia perustuu ”vapauden” ideologiaan, jonka toteutuessaan uskotaan toimivan kaikkien hyväksi – ja myös tasapuolisesti.

Nämä ovat Kokoomuksen ylläpitämiä uskomuksia, jotka kriittisemmässä tarkastelussa paljastuvat pelkiksi valheiksi.

Ensimmäinen valhe: Pääomien vapauttaminen kiihdyttää tuotannon kasvua.

Kokoomus ja uusliberalistiset taloustieteilijät ovat perustelleet pääomamarkkinoiden maailmanlaajuista vapauttamista sillä, että se kiihdyttää kaikkien maiden kasvua, työpaikkojen syntyä ja hyvinvointia.

Totuus on kuitenkin päinvastainen. Vielä 1960-luvulla maailman BKT:n kasvu oli noin neljä prosenttia. 1970-luvulla, maailmankaupan vapautuessa, kasvu oli vielä kaksi prosenttia.

1980-luvulla kasvu jo supistui puoleentoista prosenttiin. 1990-luvulla kasvu oli enää vain yksi prosentti. 2000-luvulla kasvu painui jo alle prosentin. Nykyisen laman jälkeen ollaan pakkasen puolella.

Toinen valhe: Pääomien ohjailu on sosialismia.

Finanssikriisi on seurausta kokoomuslaisesta vapaus-ideologiasta. Pääomat on vapautettu innovoimaan riskialttiita finanssi-instrumementteja ahneille keinottelijoille, jotka ovat tuhoamassa koko pankkijärjestelmän.

Vaikka Kokoomuksen Sauli Niinistö oli vuosikausia Euroopan kehityspankin varapääjohtajana pankkimaailman aitiopaikalla, ei hänenkään ammattitaitonsa riittänyt näkemään finanssikuplan syntyä. Siksi valtionvarainministeri Jyrki Katainen on joutunut lähes joka viikko korjaamaan omaa lama-ennustettaan.

Kataisen johdolla veronmaksajien rahoja ollaan laittamassa pankkisektorin mustaan aukkoon 50 miljardia euroa takauksina (suurempi kuin valtion budjetti) ja 4 miljardia pääomalainoina (valtionosuudet kunnille viisi miljardia euroa).

Kolmas valhe: Vapaa markkinatalous jakaa hyödyn koko yhteisölle tasaisesti.

Maailma ja Suomi elävät nyt nollasummamarkkinoilla. Toisen voitto on aina toisen häviö. Kataisen väittämä, että ”jonkun menestyminen ei ole keneltäkään pois”, ei siis pidä paikkaansa.

Kaikissa teollisuusmaissa on tapahtunut sama kansantulon sisällä tapahtunut muutosilmiö kuin Suomessa. Palkkojen osuus on pudonnut ja pääoma- ja yrittäjätulot ovat rajusti lisääntyneet tuottavuuden nousun seurauksena.

Yritysten osingot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana kymmenkertaistuneet, voitot ja yritysten myyntivoitot kuusinkertaistuneet sekä vuokratulot yli kaksinkertaistuneet.

Ylin tulokymmenys on vienyt puolet kaikesta tulonlisäyksestä, ylin prosentti siitäkin valtaosan. Alimmassa tulokymmenyksessä on tapahtunut joko suhteellista tai absoluuttista köyhtymistä. Keskituloisten ostovoima on polkenut lähes paikallaan.

Valtion budjetin pitäisi olla nyt tuotannon kasvuun suhteutettuna 45 miljardin euron asemesta lähes 70 miljardia. Siitä riittäisi valtiolta jaettavaksi kunnillekin jo valtionosuuksia.

Neljäs valhe: Osaaminen ja korkea tuottavuus takaa täystyöllisyyden.

Kaikki kokoomuslaiset ovat olleet viime vuosina huolissaan ”työvoimapulasta”. Aivan kuten ennen 1990-luvun lamaa.

TietoEnatorin entinen toimitusjohtaja Matti Lehti on ennustanut, että digitalisointi etenee kaikille toimialoille ja vähentää tietointensiivisten palvelutehtävien automatisoinnin avulla myös palvelusektorilta jopa 160 000 työpaikkaa. Teollisessa tuotannossa se on jo tapahtunut.

Kuitenkin Katainen uskoo vielä täystyöllisyyteen ja että sen mahdollistaa siirtyminen ns. sivistys- ja korkean osaamisen yhteiskuntaan.

Suomea pidetään yhtenä tietotekniikan edelläkävijämaana ja meillä on noin 80 000 IT-osaajaa. Heistä vain runsas 20 000 on todellista huippuosaajaa, joiden taidoille voisi olla maailmanlaajuista kysyntää. Katainen ei ole huomannut, että tutkimus- ja tuotekehittely on vapaaksi päästetyssä maailmassa siirtymässä myös kovaa vauhtia matalapalkkamaihin.

Esimerkiksi Nokian henkilökunnasta enää kymmenesosa työskentelee Suomessa. Suomessa insinöörien työttömyys on jo arkipäivää. Nokiakin tarjoaa ”kultaista kädenpuristusta” (vuoden palkka) 15 vuotta yhtiössä työskennelleelle työntekijälle. He ovat jo nelikymppisinä työmarkkinoilla ”ongelmajätettä”, koska entisestä huippuosaajasta on paras ”mehu” puristettu ulos. Silti nykyinen hallitus on nostamassa eläkeikää.

Nollasummamarkkinoilla tuottavuuden kasvu hävittää automaattisesti työpaikkoja ja ostovoimaa. Katainen ja muutkin poliitikot ovat vastuuttomia valehtelijoita, jos he tällä yhtälöllä lupaavat uusia työpaikkoja.

Viides valhe: Työn määrä on lisääntynyt.

Niinistö hehkutti valtionvarainministerinä, kuten Katainen nyt, että Lipposen sinipunahallitukset ovat nousukaudella luoneet 300 000 uutta työpaikkaa.

Todellisuudessa työttömyys on parantunut 1990-lopulla vain erilaisilla tilastollisilla kepulikonsteilla. Vaikka työllisyysaste onkin noussut edellisen laman 60 prosentin tasolta nykyiselle erinomaiselle 70 prosentin tasolle, työn määrä ei ole lisääntynyt. On käynyt päinvastoin. Työtunnit (työn määrä) ovat vähentyneet, josta valtamediat ovat kollektiivisesti vaienneet.

Vuonna 1990 tehtiin kaikkiaan 4 415 miljoonaa työtuntia. Vuonna 2000 kokonaistyötunnit olivat vain 4 019 miljoonaa työtuntia. Vuoteen 2008 mennessä työtunnit olivat vähentyneet jo 3 554 miljoonaan. Markkinaehtoista työtä on siis hävinnyt lähes miljardi työtuntia, vaikka kokonaistuotanto on kasvanut yli kaksinkertaiseksi ja vienti on kolminkertaistunut.

Kehitys kertoo karua kieltä siitä, että työ tehdään nyt joustavina epätyypillisinä työsuhteina, joilla ei enää elä. Nämä ovat niitä Kataisen mainostamia palvelualojen ”paskatyöpaikkoja”, joiden palkkataso ja työtuntimäärä ovat niin pieniä, että niillä ei elä paikkakunnilla, joissa paskatyötä on tarjolla.

Nyt hallitus tavoittelee utopistisesti työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin. Mitenkähän työn määrä laman aikana nousee, kun se ei kasvanut edes korkeasuhteen aikana, jolloin tuotannon kasvu Suomessa oli EU-maiden paras?

Kuudes valhe: Suomella on itsemääräämisoikeus omissa asioissaan.

Suomen lainsäädännöstä 80 prosenttia tulee nykyään Brysselistä, jossa suomalaisilla on alle kahden prosentin vaikutusmahdollisuus.

Herää kysymys, mitä me enää teemme eduskunnalla? ”Isänmaalliset” kokoomuslaiset rikkaat ovat pääomien vapauttamisen jälkeen myyneet pörssiosakkeensa kansainvälisille keinottelijoille. Yli puolet suomalaisten yhtiöiden osakkeista on nyt pelivälineinä maailmalla.

Suomalaisen työn hedelmät jaetaan osinkoina maasta pois, herää kysymys, mihin benzyskowicziläinen ”vapaus” on meidät johtanut? Kokoomuksen vallassaoloaikana Suomeen on syntynyt ruoka- ja soppajonot sekä kirpputorit. Enää vai yksi kolmesta kansalaisesta uskoo oikeudenmukaiseen Suomeen, kertoo juuri ilmestynyt Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton valtakunnallinen Kansalaisbarometri.

Yli kolmas osa kansalaisista piti itseään koskevissa asioissa vaikutusmahdollisuuksiaan heikkoina. Yli kolmasosa suomalaisista epäilee kunnallispolitiikan luotettavuutta. Vielä useampi tuntee epäluottamusta valtakunnallista politiikkaa kohtaan.

Kokoomuksen Alexander Stubb joutui tunnustamaan EU:n demokratiavajeen, kun hän ihmetteli julkisuudessa, miksei häntä kutsuttu finanssikriisin aiheuttamaan EU:n isojen maiden kriisikokoukseen. Hänelle on ilmeisesti jäänyt lapsenusko Paavo Lipposen visiosta, että pieni Suomi voisi olla EU:n päätöksenteon ytimessä.

Seitsemäs valhe: Kokoomus on yrittäjien asialla.

Kokoomuksen ajama pääomien vapauttaminen on ollut tuhoisaa pienyrittäjille ja kotimarkkinateollisuudelle. Vientivetoiseen kasvuun satsaaminen vahvan euron aikana on ollut pienyrittäjille katastrofaalista.

Kotimarkkinatuotannon osuus kokonaistuotannosta oli vielä 1980-luvun puolivälissä noin 55 prosenttia, mutta vuonna 2007 enää vain seitsemän prosenttia.

Poliitikot väittävät, että yrittäjyydellä luodaan jatkossa uusia työpaikkoja. Kuitenkaan yrittäjyyden tärkein edellytys, kotitalouksien ostovoima, ei juuri kasvanut 1990-luvulla.

Palkansaajien ostovoimaa on nakerrettu muillakin keinoilla. Osa työantajille aiemmin kuuluneista TEL-maksuista on pantu suoraan palkansaajan tilipussista maksettavaksi (palkansaajan osuus nyt 4,3 prosenttia). Lisäksi erilaisten sairaus-, lääke-, sosiaali-, lapsenhoito-, ja vanhusten palveluiden omavastuuosuuksia on huimasti korotettu.

Pienyrittäjyydestä on tullut usein ”pakkoyrittäjyyttä” kun muuta työtä ei ole ollut tarjolla. Suomen ”vapauden valtakunnassa” on käynyt samoin palvelutuotannolle. Pankit, hotellit, laivayhtiöt, ostoskeskukset, kylpyläparatiisit ja jopa siivous- ja kiinteistöhuoltopalvelut ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen ja hallintaan.

Kahdeksas valhe: Yksityistämisellä luodaan uusia työpaikkoja.

Kun Kokoomus on päässyt valtaan, sillä on ollut kiire myydä Suomen ”kruunun jalokiviä” eli valtionyhtiöitä. ”Vastuullisen markkinatalouden” kannattajapuolueen mielestä valtion ei sovi häärätä yksityisessä bisneksissä mukana. Ideologisista syistä valtionyhtiöitä on alettu myydä, vaikka maailmalta löytyy karmaisevia esimerkkejä katastrofaalisista seurauksista yksityistämisestä (Enron, Englannin rautatiet jne.).

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander on tehnyt pienen tutkielman siitä vaihtoehdosta, että Suomi ei olisi myynyt Kokoomuksen painostuksesta kansallisomaisuuttaan eli valtionyhtiöitä, vaan myyntitulojen sijasta olisi ottanut hyödyn ulos niistä osinkoina.

Yksityistämispolitiikan taloudellinen saldo on hänen mielestään vaatimaton. Jälkikäteen arvioituna osakkeiden myynti on aiheuttanut valtiolle noin 15 miljardin euron suuruisen laskennallisen tappion verrattuna siihen vaihtoehtoon, että osakkeista ei olisi luovuttu, vaikka huomioidaankin myyntitulojen käyttäminen velanmaksuun.

Yksityistämispolitiikassa on taas menetelty päinvastoin: korkeatuottoisia sijoituksia on myyty pois, ja näin saatuja myyntituloja on käytetty matalakorkoisten lainojen maksamiseen. Näistä lähtökohdista on lähes itsestään selvää, että seurauksena on tulojen menetyksiä.

Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat olleet arvopuolueen erityisen mielenkiinnon kohteina, koska siellä liikkuu isot rahat. Yhteiskunnan palveluja on lähes joka alueella heikennetty, koska kokoomuslaiset ovat yleensä hyväpalkkaisissa työsuhteissa ja siten työterveyspalvelujen piirissä.

Tämä on varmaan sitä ”lähiyhteisön vastuun korostamisesta” ja ”mahdollisuuksien tasa-arvoa”, joka lukee Kokoomuksen nettisivuilla kohdassa ”Kokoomusaate”.

Yhdeksäs valhe: Verotuksen keventäminen lisää työpaikkoja.

Arvopuolueen nettisivuilla lukee myös: ”Kokoomus korostaa arvokysymyksissä yksilöiden omantunnon merkitystä ja moniarvoisuutta”.

Kokoomus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Veronmaksajien keskusliitto ovat vuosikausia toistaneet, että verohelpotusten tuomilla talouden ”dynaamisilla vaikutuksilla” elvytetään talous ja näillä ”dynaamisilla vaikutuksilla” odotetaan verotulojen jopa kasvavan ja hyvinvointivaltion palvelujen säilyvän tai jopa paranevan.

Kokoomuslaiset valittavat, että himoverotus ja kohtuuton progressio tappavat yrittäjyyden ja työhalut. He unohtavat mainita, että ainoastaan valtion tulovero on progressiivinen. Käytännössä olemme jo melkein tasaveroyhteiskunnassa.

Siksi kokoomuslaiseen moraaliin sopii, että valtionveroa pitää keventää jolloin kunnallisveroa joudutaan kiristämään. Katainen toteutti juuri EK:n ikiaikaisen haaveen ja poisti työnantajilta Kela-maksut kansalaisten perusturvasta lama-hysterian varjolla. Se maksoi yhteiskunnan tulomenetyksinä noin miljardi euroa.

Suomen verotus vuotaa nyt kaikista saumoista. Veroaste nousi vuosina 1990–2000 43,5 prosentista 47,2 prosenttiin. Nyt 2000-luvulla porvarihallitusten aikakaudella se on supistunut peräti 41,3 prosenttiin. Ei ihme, että peruspalveluihin ei riitä enää rahaa.

Rikkaille ollaan parhaillaan kehittelemässä valtionvarainministeriössä lisää veroetuja. Pitkäaikaissäästämisen verotukea aiotaan kaikessa hiljaisuudessa laajentaa eläkevakuutuksista muihin sijoitusmuotoihin, kuten säästötileihin, sijoitusrahastoihin sekä osake- ja obligaatiosijoituksiin.

Kymmenes valhe: Kasvu luo hyvinvointia.

Kokoomuslaiset ymmärtävät hyvinvoinnin kasvun vain taloudellisena kasvuna. Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén julkaisi juuri kaksi uutta hyvinvoinnin mittaria. ISEW:in ”kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksin” (Index of Sustainable Economic Welfare) ja GPI:n ”aidon kehityksen indikaattorin” (Genuine Progress Indicator). Vuodesta 1985 bruttokansantuote on yli kaksinkertaistunut, mutta ISEW:in ja GPI:n arvot olivat vuonna 2005 alemmalla tasolla kuin 20 vuotta aikaisemmin.

Kokoomuksen valtakaudella uusliberalismi on hiipinyt keskuuteemme vaikka Katainen väittää toista. Rikkaat ovat rikastuneet, köyhät köyhtyneet ja eriarvoisuus, syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat lisääntyneet.

Vastakkainasettelua lisää kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowiczin jokin vuosi sitten lausuma näkemys. Hänen mielestään sosiaalidemokraattisesta ”paapovasta” hyvinvointiyhteiskunnasta oli tuolloin aika siirtyä ”kannustavaan” kokoomuslaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

Zyskowiczin mukaan sosiaalidemokraattinen hyvinvointiyhteiskunta mahdollisti turvaverkossa ”köllöttelyn”, kun taas kokoomuslainen turvaverkko on kuin trampoliini.

Kirjoittaja on Tampereella asuva tietokirjailija, joka on kirjoittanut muun muassa teoksen Ahneuden aika – Kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi. VS-Kustannus 2006.