”En halua palata Groznyiin, koska en halua kadota”, Denis Volkovski sanoo. ”Kaupunki on kaunis, mutta sen sydän on likainen. Mikään ei muutu paremmaksi ennen kuin sielu puhdistuu.”

Groznyi on Denisin synnyinkaupunki: hän syntyi siellä vuonna 1988. Hän pitää itseään tšetšeeninä, vaikka hänen biologiset vanhempansa eivät tšetšeenejä olleetkaan. Sen sijaan Denisin pelastajat ja kasvattivanhemmat Malik ja Hadizat Gatajev ovat tšetšeenejä.

Denis oli vain yhdeksänvuotias, kun hänen äitinsä kuoli Venäjän armeijan ilmahyökkäyksessä. Tšetšenian toinen sota oli juuri alkamassa.

”Menimme torille ostamaan ruokaa. Yhtäkkiä näimme koneet, jotka alkoivat tulittaa ihmisiä. En muista, osuiko äitiini luoti vai sirpale. Muistan vain, että istuin maassa ja äitini pää nojasi jalkoihini. Siihen hän kuoli.”

Äidin kuoleman jälkeen Denis muutti isosiskonsa luo asumaan. Veli ei ollut tervetullut lisä perheeseen, johon kuului myös kuusitoistavuotiaan siskon mies ja heidän lapsensa. Kun sisko kuuli Malik ja Hadizat Gatajevin etsivän orpoja, hän vei Denisin tapaamaan pariskuntaa. Sen jälkeen Denis on asunut Gatajevien kanssa: ensin viisi vuotta pakolaisleirissä Ingushiassa, ja vuodesta 2005 Tšetšeniassa.

Eräänä päivänä Hadizat kutsui orpokodin lapset kokoon ja kysyi, kuka haluaisi muuttaa Liettuaan. Denis, joka haaveili koulutuksesta ja ammatista, suostui heti. Liettuassa Denis toivoi myös saavansa lääkärinhoitoa stressiperäisiin sairauksiin, jotka ovat sotalapsilla yleisiä.

Sittemmin Denis on vieraillut Tšetšeniassa vain kolmesti. Toisella vierailulla Denis pidätettiin ja häntä kuulusteltiin yön läpi – kuulustelijat halusivat tietoja muista Liettuan tšetšeeneistä. Kun Denis palasi kuulustelujen jälkeen kotiin, hän löysi kasvattiäitinsä kotoa itkemästä. Hadizat ei ollut uskonut pojan enää palaavan. Sen jälkeen kasvattivanhemmat pyysivät, ettei Denis enää matkustaisi Tšetšeniaan. Hän palasi Liettuaan seuraavalla lennolla.

”Nyt ei ole kyse siitä, että venäläiset taistelisivat tšetšeenejä vastaan. Nyt tšetšeenit taistelevat toisiaan vastaan. Siellä on todella pelottavaa.”

Denis palasi Tšetšeniaan vielä kolmannen kerran, helmikuun lopussa. Matkan syy oli surullinen. Denis, jota Liettuan turvallisuuspoliisi valvoo, matkusti synnyinkaupunkiinsa kertomaan kasvattiperheensä muille jäsenille vaikeuksista Liettuassa.

Lokakuussa 2008 Malik ja Hadizat Gatajev pidätettiin Liettuan Kaunasissa. Pidätyksen takana oli Liettuan turvallisuuspoliisi, vaikka Gatajevejä vastaan esitetyt syytteet – rahankiristys heidän aikuisilta lapsiltaan – olisi rikospoliisin heiniä. Turvallisuuspoliisin toiminta-aluetta ovat tiedustelu, valtionsalaisuuksien suojeleminen, terrorisminvastainen toiminta sekä kansantalouden ja strategisten kohteiden suojelu.

Gatajevien ensimmäinen asianajaja luopui jutusta sen jälkeen kun hänen vaimoaan uhattiin työn menetyksellä, jos mies vielä jatkaa.

Oikeudenkäynti käydään syyttäjän pyynnöstä suljetuin ovin. Toimittajat ja ihmisoikeustarkkailijat, jotka olivat jo sopineet prosessin seuraamisesta, eivät siis pääsekään paikalle.

Jutun syyttäjä Nimeda Oškutyte ja turvallisuuspoliisi ovat painostaneet Gatajevien aikuisia kasvattilapsia, joita jutussa käsitellään uhreina, mutta jotka ovat itse halunneet puolustaa kasvattivanhempiaan. Näin kävi myös Denisille, kun hän päätti helmikuussa toimia Gatajevien puolustuksen todistajana: pian saapui kutsu turvallisuuspoliisin haastatteluun.

Kuulustelut kestivät kuusi tuntia. Niiden aikana Denisiä uhattiin vankilalla väärän todistuksen antamisesta sekä karkotuksella Tšetšeniaan. Kun hän ei suostunut muuttamaan todistustaan, häntä kehotettiin pysymään poissa maasta kunnes oikeudenkäynti on ohi.

”Kuulustelu” vei Denisin lopulta sairaalaan, jossa hänen todettiin kärsivän traumareaktiosta.

Tällä viikolla Denis matkusti Suomeen etsimään tukea Gatajeveille. Täältä hän uskoo sitä löytävänsä, koska Hadizat Gatajevan työ tšetšeeniorpojen parissa tunnetaan: hänestä ovat kertoneet muun muassa murhattu toimittaja Anna Politkovskaja, Pirjo Honkasalo elokuvassaan Melankolian kolme huonetta sekä norjalainen Åsne Seierstad kirjassa Groznyin enkeli.

Tapasin itse Hadizatin Grosnyissä vuonna 2005. Olen sen jälkeen seurannut hänen elämäänsä kasvattilapsien kanssa.

Hadizat varttui itsekin orpokodissa. Sotaorvoista huolehtimisesta tuli hänen kutsumuksensa: hän keräsi orpoja kaduilta niin Groznyissa kuin muuallakin Tšetšeniassa. Ensimmäiset lapset muuttivat Hadizatin ja Malikin kotiin vuonna 1996, kun ensimmäinen sota oli ohi. Varsinainen orpokoti perustettiin ulkomaalaisten tukijoiden avulla pakolaisleirillä Ingushiassa. Myöhemmin se muutti Groznyiin.

Hadizatin aviomies Malik Gatajev on asunut Liettuassa viimeiset kymmenen vuotta. Ennen pidätystään hän pyöritti toista orpokotia, joka oli perustettu norjalaisten opettajien keräämillä varoilla. Hadizat kulki kahden orpokodin välillä, yrittäen tuoda vanhimpia lapsia Liettuaan.

Monet pienistä lapsista tarvitsivat lääkäriä. Pidätyshetkellä orpokodeissa oli seitsemäntoista lasta, joista kahdeksan on nuoria aikuisia.

Maaliskuun toisena päivänä Liettuan turvallisuuspoliisi pidätti pientä käännöstoimistoa pyörittävän liettualaisen Gintautas Bukauskasin kahden vuorokauden ajaksi. Pidätyksen yhteydessä tehdyssä kotietsinnässä ja yhdessä aikaisemmassa ratsiassa Bukauskasin pariskunta menetti työvälineensä.

Syyttäjän mukaan Bukauskasin yritys on ollut ”erittäin aktiivinen” Gatajevin tapauksessa. Jos Edith Bukauskas ei haluaisi miehensä viruvan pidätyssellissä kahden viikon ajan, syyttäjä varoitti, pariskunnan kannattaisi pysyä etäällä jutusta. Syyttäjä myös väitti saaneensa useita todistusvoimaisia kirjeitä Gatajevien tuttavilta.

Mikä yhteys Gatajevien ja Bukauskasin pidätysten välillä on? Miksi liettualainen yrittäjä auttaa tšetšeeniperhettä? Miksi Liettuan turvallisuuspoliisi vastustaa niin jyrkästi pieniäkin yrityksiä saada julkisuutta orpokodin tilanteelle?

Gatajevien ystävät yrittävät nyt auttaa niin pariskuntaa kuin orpokodin lapsiakin. Moni heistä on joutunut Liettuan turvallisuuspoliisin kuulusteluihin tai pidätetyksi. Ensimmäisen oikeuden istunnon jälkeen tammikuussa turvallisuuspoliisi ja syyttäjä Nomeda Oškutyte vierailivat myös orpokodissa. Nuorten mukaan Oškutyte esitti epämääräisiä pidätysuhkauksia. Paikallisissa tiedotusvälineissä tapauksesta puhutaan tuomarin suulla, ja kasvattivanhempiaan puolustavien nuorten puheenvuoroista vaietaan.

Maaliskuun alussa Liettuan ihmisoikeusinstituutti pyysi Euroopan parlamenttia tutkimaan Liettuan viranomaisten toimintaa Gatajevien tapauksessa.