Moni ihminen halusi tutkivan journalistin hengiltä.

Pidätyksiä on tehty vuosien varrella useita. Elokuun 2011 lopussa pidätettiin murhan järjestämisestä epäiltynä eläkkeellä oleva venäläispoliisi Dmitri Pavljutšenkov, joka on aiemmin ollut jutussa todistajana.

Kuulusteluissa Pavljutšenkov syytti entistä tšetšeeniliikemiestä Lom-Ali Gaitukajevia, joka istuu 12 vuoden tuomiota ukrainalaisen liikemiehen murhayrityksestä.

Murhan varsinaisesta toteuttamisesta on syytetty muun muassa Makhmudovin kolmea tšetšeeniveljestä. Dzhabrail ja Ibragim vapautettiin helmikuussa 2009. Veljeksistä kolmas, Rustam, pidätettiin toukokuussa 2011, ja nyt hänen epäillään ampuneen kohtalokkaat laukaukset Politkovskajan päähän.

Murhan tilaajaksi on arveltu presidentti Putinia tai jotakuta hänen hallinnostaan, tai Tšetšenian presidenttiä Ramzan Kadyrovia tai jotakuta hänen hallinnostaan, tai jotakuta aivan muuta, jonka valoa kestämättömistä toimista Anna Politkovskaja oli kirjoittanut.

Pidätyksiä on tehtävä, koska ulkomaailma ja venäläiset ihmisoikeusaktivistit vaativat murhan selvittämistä.

Mutta moni Venäjällä huokaisi helpotuksesta, kun Politkovskaja kuoli. Hän oli liian pitkään ja liian sitkeästi tutkinut niin monia korruptio-, väärinkäytös- ja ihmisoikeusloukkaustapauksia – erityisesti Tšetšeniassa – että hänen murhansa arveltiin tukkivan monen muun samoja aiheita penkovan suun.

Siinä oltiinkin oikeilla jäljillä. Useat venäläiset – erityisesti Tšetšeniassa toimivat ja tasavallan asioita tarkkailevat – ihmisoikeusaktivistit, toimittajat ja lakimiehet ovat paenneet viiden viime vuoden aikana Venäjältä. Heitä on uhkailtu, kidutettu ja tapettu.

Ankarimmin tšetšeenisiviileihin kolahti heinäkuussa 2009 raa’asti ammutun Natalia Estemirovan murha. Estemirova työskenteli Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissa ihmisoikeusjärjestö Memorialille. Hän auttoi kymmeniä ja kymmeniä kidutettuja ja omaisiaan etsiviä tšetšeenejä. Hänkin astui monien varpaille.

Hänenkin murhansa tutkimukset ovat yhä kesken.

Mutta mitä kuuluu tänään Kadyrovin Tšetšeniaan?

Hyvää, ainakin jos uskomme eurooppalaisia maahanmuuttoviranomaisia. Turvapaikkaa hakevia tšetšeenejä käännytetään kiihtyvään tahtiin takaisin Venäjälle. Niidenkin, joiden on onnistunut ylittää EU:n raja ja jättää viranomaisille turvapaikkahakemus varustettuna vakuuttavalla kirjallisella näytöllä kidutuksesta, vainosta ja henkeen tai terveyteen kohdistuvasta uhasta, on aina vain vaikeampi saada turvaa Euroopasta.

Tiukentunut maahanmuutto- ja turvapaikkalinjaus ei tietenkään koske vain tšetšeenejä vaan on osa laajempaa eurooppalaista epäinhimillisyyspolitiikkaa.

Ja kyllä Tšetšeniassa on tapahtunut edistystäkin.

Juttelin venäläisen ihmisoikeusjärjestön lakimiehen kanssa. Hän on Moskovassa asuva tšetšeeni ja haluaa turvallisuussyistä pysytellä nimettömänä. Kutsun häntä Muradiksi.

“Tšetšenian jälleenrakennus on ollut huimaa, ja Groznyissa ja muuallakin voi ihastella siloteltuja taloja ja teitä”, Murad kertoo.

Tämän me tiesimmekin, koska se on yksi argumentti, jolla Kadyrovin hallinto vakuuttaa eurooppalaisille, että maahan on turvallista palata.

“Itsemurhaiskut Tšetšeniassa ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi, ja on aika pieni mahdollisuus tulla tapetuksi terrori-iskussa keskellä katua.”

Terrori on Tšetšeniasta siirtynyt naapuritasavaltoihin Dagestaniin, Ingušiaan, Pohjois-Ossetiaan ja Kabardi-Balkariaan. Tšetšenian kaduilla tapahtuu kuitenkin muuta ikävää.

“Vaara joutua mielivaltaisesti pidätetyksi, siepatuksi, kidutetuksi tai jopa tapetuksi on edelleen hyvin suuri. Tarvitsee vain vaikka ohimennen sanoa jotain poikkipuolista Kadyrovista tai hänen hallinnostaan.”

Murad ilmaisee syvenevän huolensa tasavallan poliittisesta tilanteesta.

“Työttömyysluku on korkea, lähteestä riippuen 60–80 prosenttia. Meillä ei ole sananvapautta, eikä kansalaisilla ole todellista mahdollisuutta päästä vaikuttamaan asioihin vaaleilla. Ihmisoikeusloukkaukset – mukaan lukien katoamiset ja poliittisesti motivoidut murhat, joihin syyllistyy nimenomaan Kadyrovin hallinto – ovat hyvin yleisiä.”

“Kadyrovin klaanilla on hallinnassaan kaikki merkittävimmät talouden alat Tšetšeniassa, muun muassa öljy ja rakennusbisnes”, jatkaa Murad. “Lisäksi he hallitsevat suurta osaa maataloudesta ja siipikarjantuotannosta. Tavallisen ihmisen on mahdotonta ylläpitää riippumatonta yritystä. Vain marginaalisen pienille firmoille on vielä tilaa.”

Lokakuun viidentenä päivänä Ramzan Kadyrov täytti 35 vuotta. Uutistoimisto AFP julkaisi toissa viikolla tiedon, että muun muassa Unicefin hyväntahdonlähettiläs, laulajatar Shakira sekä useita muita maailmanluokan tähtiä saapuisi esiintymään presidentille.

Shakira ei paikalle saapunut, mutta viulisti Vanessa Mae sekä näyttelijät Hilary Swank ja Jean-Claude van Damme oli saatu isolla rahalla mukaan. Brittiläisen The Independent -lehden mukaan jälkimmäinen puhui toistuvasti ”Tšetšenasta” ja julisti rakastavansa herra Kadyrovia.

Kadyrov on onnistunut luikertelemaan maailman silmäätekevien piireihin myös huippukalliiden hevostensa vanavedessä. Human Rights Watch -järjestön Venäjän-tutkija Tanja Lokshina on vaatinut, että Kadyrovilta estetään pääsy kansainvälisiin hevoskisoihin vastalauseena Tšetšenian ihmisoikeustilanteelle, mutta setelinippujen suhina vaimentaa nämä vaatimukset.

Tšetšeniassa on muodostunut nyt jo tavaksi, että ministerit ja useat muut ylemmän tason virkamiehet maksavat Kadyroville suuria summia “investoidakseen kotimaan jälleenrakennukseen”.

Vapaaehtoisuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Summat vaihtelevat 100 000:sta useisiin miljooniin dollareihin. Virkamiehet ja ministerit keräävät rahat kansalaisilta kiristämillä ja muilla laittomilla keinoilla. Liittovaltio on nettomaksaja – Moskova kattaa Tšetšenian vuosibudjetista 91 prosenttia, ja rahoista suuri osa lipsahtaa laveasti allokointikohtansa ohi.

Murad kertoo esimerkin kiristyksestä. Viime syksynä Tšetšenian lakimieskunnan varajohtaja soitti hänelle Moskovaan ja vaati, että hänen tulisi osallistua “vapaaehtoiseen lauantaityöhön” Groznyissa. Työ oli katujen siivousta, ja oli Kadyrovin määräys, että “kaikkien tulee osallistua”.

Aluksi puhuttiin päivästä, sitten määrä nousi 45–60 päivään. Murad selitti, että hänen olisi mahdotonta saapua 2 000 kilometrin päästä ja omien töidensä vuoksi. Varajohtajan uhkavaatimus oli, että Murad erotettaisiin Tšetšenian lakimieskunnasta, jollei hän osallistuisi tai maksaisi kuuttasataa dollaria. Murad kieltäytyi maksamasta, erosi itse ja siirsi asianajajan kirjansa Moskovaan.

Kun perjantaina 7. lokakuuta muistelemme Anna Politkovskajaa ja katselemme televisiosta kuvia Vladimir Putinin syntymäpäiviltä, kannattaa muistaa, että ilman Putinin suosiota Kadyrov ei hallitsisi Tšetšeniassa.

Tšetšenian näennäinen rauha on luotu kiduttajan ottein.

Anna Politkovskajan murhan vuosipäivänä 7. lokakuuta järjestetään mielenilmauksia eri puolilla Suomea. www.amnesty.fi/kampanjat/venaja/osallistu-omalla-paikkakunnallasi

Helsingissä myös avoin keskustelutilaisuus Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa kello 11–16, http://finrosforum.fi

Suomalaistaiteilijoiden lokakuussa 2006 Anna Politkovskajan muistoksi tekelmä kappale: