Teksti Kukka Ranta
Avaruusluotainmainen kromipiissi jättää taakseen räjähtävän maapallon ja suuntaa kohti tulevaisuuden auringonnousua. Töhryraati ei malttaisi olla antamatta täyttä kymppiä KYMP:lle, mutta hillitsee halunsa toiveenaan nähdä vielä paljon lisää futuristisia graffitiveistoksia.
”Tämä voi olla melkein mitä vaan, KGB tai KSP, kuten kivi, sakset ja paperi.” Töhryraatia kutkuttava väripläjäys nimetään lopulta näyttävyytensä mukaan: ”Se on KYMP.”
Pena: ”KYMP on täyden kympin piissi. Se on kuin graffitin Mona Lisa; sillä on vieno hymy.”
”Erityisen omaperäistä KYMP:ssä on M-kirjain. Muotokieli on kaikessa kokonaisuudessaan tasapainossa. Töhryssä on särmää ja pehmeitä muotoja, ja pehmeydestä Mona Lisa tulikin mieleen.”
”Teoksesta tulee mieleen auringonnousu ja se tarkoittaa yleensä aina hyvää. KYMP on kymppi.”
Arnold: ”KYMP:n keltaiset pienet madot melkein liikkuvat silmissä. Tämä on hyvin eriskummallinen tapaus, mutta onnistunut sellainen”, hehkuu Arnold.
”P-kirjaimen musta reikä on mystinen, se loistaa sellaista sisäistä tyhjyyttä. Teos muistuttaa psykedeelistä virtapiiriä. Hopean ja neonoranssin yhdistelmä on onnistunut, ne ovat juuri oikeassa suhteessa, kuten kaikki muukin KYMP:issä.”
”Kyllä mä joudun antamaan tästä ysin. Teos lähentelee jo kymppiä, mutta pysyn kuitenkin ysissä, sillä tulevaisuus estää kympin. Jos saa vaan pelkkiä kymppejä niin tekijä saattaisi lopettaa. Mä haluan nähdä tältä maalarilta vielä paljon lisää!”
Ludvig joutuu laittamaan kybermonokkelit silmille tarkastellakseen futuristista teosta kyberimmin. Tämä on Ludvigille erittäin mieluisa aihepiiri. Ludvig näkee kirjaimissa avaruusalusmaisen objektin.
Ludvig: ”P:n yläluotain on punainen ja alaluotain keltainen ja on Y:n alapuolella. Luotaimet suuntaavat tulevaisuuteen vielä korkeammille ulottuvuuksille, taustalla näkee kuinka maapallo jo palaa.”
”KYMP on nyt omalla matkalla, väreistäkin näkee että matkalle on lähdetty. Paluuta tälle planeetalle ei ole. Kaksiulotteisesti katsottuna töhry näyttää siistiltä. Kymmenen pistettä.”
Jartsa: ”Ensimmäisenä tuli mieleen, että tässä on siirrytty toisenlaisten kirjainten tasolle. Töhryssä kuvataan kirjaimia, jotka on tehty metallista, mutta ne on leikattu kuumalla terällä ja hehkuvat vielä, sillä ne ovat juuri leikattu. Ilmeisesti leikkaaja on ollut hyvin ammattitaitoinen, koska hehkumiset ovat tasapuolisia.”
”Tämähän on ensimmäinen graffitiveistos”, toteaa Pena.
”Mutta mikä on todellisuutta? Ehkä illuusio on enemmän todellisuutta? Hieno suoritus, vaikka vähän jäykemmällä otteella mennäänkin. Kyllä mä ysin annan.”
Karita Pio: ”Piissi saa kiitoksia psykedeliasta. Yhdyn kollegoideni antamiin lausuntoihin monista kiiteltävistä asioista, joita en ala uudestaan luettelemaan. Itse pidän eniten keltaisista madoista, jotka rikkovat massaa.”
”Graffitilettereiden kannalta kriittisesti tarkasteltuina tässä ei ole mitään järkeä. Tässä on jotain määrittelemätöntä möhkälemäisyyttä, jota ei voi määritellä vakavamielisen graffitin mukaisesti, tarkoitan siis epämääräisesti.”
Yhdeksän pistettä Karita Piolta, joka vielä jää pohtimaan ääneen epätodellista todellisuutta.
”Onko tämä nyt sitä Wild Stylea, joka kehitettiin juuri sen takia, ettei graffitia pystyttäisi lukemaan? Sen takiahan olemme raadissa, että voimme selvittää kaikista solmuisimmat Wild Stylet. Virkavaltaa raadin ei kuitenkaan ole tarkoitus auttaa.”
Töhryraadin jäsenet ovat kaikki maalanneet yli kymmenen vuotta ja toimivat taidealalla. Kuvat on valittu Suomen suurimman graffititaidetta dokumentoivan verkkosivuston Kromin arkistosta.
