Teksti Jose Riikonen
Useat alaikäisten alkoholinkäyttöä koskevat tragediat ravistelivat Suomea alkuvuodesta. Miltä teinikännärit kuulostavat livenä?
Olo on kuin Jammulla päiväkodin portin takana, kun kysäisen selkeästi alaikäisistä koostuvalta tyttölaumalta, missä nuoriso nykyään ryyppää. Tytöt mulkoilevat oudoksuen, supattavat ja kikattavat vähän keskenään, kunnes neuvovat perjantai-iltana kylmettyneen namusedän Narinkkatorille.
Torille viettäviltä rappusilta saa hyvän yleisnäkymän paikan tapahtumista. Askelmillekin on parkkeerannut karkeasti arvioiden 15-kesäisiä tyttöjä. Kaksi mimmiä lohduttaa hysteerisesti vollottavaa kaveriaan. Siideritölkki makaa kaatuneena vieressä.
”Voi vittu mä haluun vielä nähä sen ihmisen! Se on niin rakas! Mä en vittu enää ikinä seurustele kenenkään kanssa!”
Tytöt tyynnyttelevät ystäväänsä, jonka pönttö on pahan kerran sekaisin viinasta ja rakkaudesta.
”Se menee ohi.”
”Aika parantaa haavat.”
”Se oli ihan kusipää muutenkin”.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuomisella on mielenkiintoinen näkökulma teinikännäilyyn:
”Periaatteessahan alaikäisten alkoholin käyttö on juridisesti sama asia, kuin huumeiden käyttö yleensä. Molemmat ovat yhtä lailla laitonta päihteiden hallussa pitämistä ja nauttimista.”
”Mutta mietipä, jos kaikilla olisi tieto siitä, että tiettyinä juhla- ja viikon päivinä sadat nuoret menisivät tiettyyn paikkaan vaikkapa piikittämään heroiinia. Menisikö poliisi paikalle? Samalla lailla siellä toimittaisiin laittomasti kuin tällä hetkellä alkoholin kanssa, aine vain olisi eri.”
Tuomisen mielestä alaikäisten alkoholinkäytön valvonnan taso on pohjamudissa.
”Olen nähnyt, kun taiteiden yön aikana noin 14-vuotiaalla pojalla oli toisessa kädessä pullo ja toisessa sanonko mikä. Poika virtsasi poliisiauton kylkeen poliisin katsoessa tapahtumaa sivupeilistä.”
Torillakin köllöttää poliisiauto, mutta ilojuomaa kittaavia teinejä se ei tunnu haittaavan. Nelisenkymmentä isänmaan toivoa toikkaroi enemmän tai vähemmän humalassa. Teinit eivät peittele dokaamista, päinvastoin. Neljä 14–16-vuotiasta tyttöä kertoo juhlakulttuuristaan.
”Nyt kun on loma, niin vittu joka päivä dokataan! Me ollaan alkoholisteja! Muutenkin ainakin viikonloput ryypätään. Tää Kamppi on vähän niinku toinen koti.”
Nämä neidit eivät kuulemma koskaan jättäisi kaveria pulaan, vaikka olisivat kuinka kännissä.
”Kerran jouduin laittaa ton yhen poliisiotteeseen, kun se veti ekat kunnon kännit.”
Vaikka Narinkkatorilla parveilee runsaasti kaljapäissään pörrääviä keskenkasvuisia, ei paikka tarjoa koko illan kestävää pämppäämistä juuri kenellekään. Valtaosa jututetuista kertoo suuntaavansa illan edetessä ”jollekin kaverille, jolla on kämppä tyhjänä”. Narinkkatori on välilaskupaikka, jossa tavataan eri puolilta kaupunkia tulleet kaverit ja suunnistetaan parin siiderin tai kaljan jälkeen eteenpäin.
Kauppakeskuksen ovien edessä pönöttävät vartijat seuraavat torin tapahtumia. Miesten valtuudet riittävät huomauttamaan humaltuneita teinejä, mutta siitä eteenpäin kädet ovat sidotut.
”Nuoria ihan kymmenenvuotiaasta ylöspäin saa toppuutella tuon viinan käytön suhteen”, toinen miehistä kertoo.
Vartijoilla ei siis ole valtuuksia, mutta miten poliisi reagoi teinikännäilyyn? Ylikomisario Pekka Höök valottaa toimintaperiaatteita:
”Alaikäisten alkoholinkäyttöön puuttuminen on erittäin tapauskohtaista. Usein juomat kaadetaan pois ja asiasta ilmoitetaan kotiin. Alaikäisiä ei juuri näy sammuneena kaduilla, mutta näissä tapauksissa erilaiset vapaaehtoisjärjestöt auttavat poliisia melko hyvin. Niitä liikkuu kadulla etenkin pahimpina juhlapyhinä ja ilmeisesti myös silloin tällöin viikonloppuina ja lomien aikana.”
”Lainsäädäntöä tarkastellaan parhaillaan, mutta mielestäni sen pohjalta kaikki on suurin piirtein kunnossa. Alaikäisten alkoholin käyttö on vaan sellainen asia, että sitä on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan.”
Höök kertoo, että koko keskustan alueella voi nähdä alaikäisiä toikkaroimassa humaltuneena. Kamppi on yksi tämän hetken suosikeista, mutta myös Kaivopuisto, Hietalahti, Esplanadi ja Rautatieaseman alue vetävät juhlijoita puoleensa. Seuraava pysäkki olkoon siis Rautatieaseman alla sijaitseva asematunneli.
Kello näyttää varttia yli kahdeksaa, mutta asematunneli ei vaikuta parhaalta paikalta bongata kännääjiä. Luovuttaneena nousen rullaportaita takaisin maan pinnalle, kunnes vastaan tulee joukko punk-henkisiä teinejä bisset kädessään. Porukka hoilottaa äänet pettäen Ismo Alangon Taiteilijaelämää. ”Liikaa, kai hieman liikaa mä sieniä napostelen!” Täyskäännös ja juoksujalkaa perään.
Saan jengin kiinni, eikä vastauksia tarvitse kauaa tivata. Nuori tyttö painautuu iholle henki haisten ja hymyilee. Silmät seisovat päässä.
”Mitä sä halusit tietää?”
”Me saatiin juomat sellaselta vanhemmalta mieheltä, joka tarjoutui ostamaan. Porukatkin ostaa kyllä joskus, vaikka ei ne dokaamista hyväksykään. En mä mitään rangaistuksia kuitenkaan ikinä saa. Mulla on sentään ysin keskiarvo”, kuusitoistavuotias, punapäinen tyttö sammaltaa.
”Kaikki asiat on niin päin vittua, että tekee mieli dokata. Psykiatrillekaan ei pääse. Vuosi sitten me kaikki haudottiin itsemurhaa.”
On vaikeaa sanoa, kertooko tyttö kaverien keskeistä inside-vitsiä, liittyykö taustalle normaali teiniangsti vai masentaako näitä nuoria tosiaan noin paljon?
Matkaan jälleen Narinkkatorille kellon ollessa hieman yli yhdeksän. Oikaisen Kaivopihan kautta, jonka käytävillä vaaleahiuksinen mimmi pummaa tupakan. Tyttö saa röökin, mutta vastineeksi hän saa kaksitoistahenkisen porukkansa kanssa vastata muutamaan kysymykseen.
”Juominen? Mä osaan sen aiheen! Kysy pilven poltosta kanssa!” porukan äänekkäin jäsen, 16-kesäinen, pönäkkä poika, haluaisi valistaa kannabiksen terveellisyydestä, mutta se ei valitettavasti ole tänään aiheena.
15–16-vuotiaista koostuva lauma väittää kiskovansa sihijuomia vähintään joka viikonloppuna. Lomilla useamminkin. Tähän mennessä jokainen jututettu teini on väittänyt kuluttavansa alkoholia vähintään edellä mainittuun tahtiin.
Kymmenen aikaan Narinkkatori alkaa olla tyhjä. Rojahdan kohmeisena ratikkaan ja asiantuntijoiden kommentit palaavat mieleen.
Niin ylikomisario Höök kuin hallitusneuvos Tuominenkin olivat yhtä mieltä siitä, että lainsäädäntö on alaikäisten alkoholin käytön suhteen melko hyvällä mallilla. Täysin raitis teiniväestö kuulostaa realistisesti ajateltuna lähinnä utopistiselta ajatukselta. Tuominen kritisoi erityisesti vanhempien esimerkistä kumpuavaa vääristynyttä juomakulttuuria. Alkoholia juodaan, koska sitä vaan ”kuuluu” juoda.
Ratikassa on, luonnollisesti, perjantai-iltana suhteellisen äänekästä sakkia. Keksi-ikäiset känniäijät uhoavat, saman ikäluokan naiset kälättävät ja teinilaumat repostelevat äänenmurroksen kourissa humalakokemuksillaan.
Itse noukin repustani piilopullon ja suuntaan Kallioon. Kaverilla on synttärit.
Taas saa ryypätä.
