Victor von Doom on sarjakuvissa seikkailevan sankarijoukkio Ihmenelosten arkkivihollinen ja suuruudenhullu diktaattori. Hän pitää Itä-Euroopassa sijaitsevaa kuvitteelista valtakuntaansa, Latveriaa rautaisessa otteessa. Pääkaupungista Doomstadtista käsin tohtori Doom tavoittelee ei mitään sen vähäisempää kuin maailman valloitusta ja Ihmenelosten päänahkaa.

Kasvonsa epäonnistuneessa tieteellisessä kokeessa pahasti polttanut tohtori pitää aina metallista naamiota kasvojensa peittona.

Samankaltaisella naamarilla kasvonsa peittää myös lontoolaissyntyinen, nykkiläistynyt räppäri Daniel Dumile. Taiteilijanimellä MF DOOM esiintyvä Dumile ei koskaan esiinny ilman metallista naamariaan. Tuoreimmat netistä löytyvät kasvokuvat miehestä ovat 1990-luvulta, ajalta ennen MF DOOM -hahmon syntyä.

Dumile on napannut sarjakuvista muutakin kuin naamarinsa, myös hänen sanoituksensa lainailevat runsaasti sarjakuvista ja biisien taustoissakin ammennetaan rohkeasti sampleja animaatioista.

Nämä nörttimaailman elementit yhdistyvät miehen musiikissa katu-ustottavaan hiphopiin ja luovat yhdessä ainutlaatuisen tyylin. Jotain aseistariisuvaa on siinä, että ryppyotsaisuudesta tunnetuissa räp-piireissä pyörii möhömahainen heppu, joka vuodesta toiseen tekee huumorin värittämää sarjakuva-gangsta-räppiä.

Konsepti on täysin uniikki, eikä sen uskottava toisintaminen varmaan kovinkaan helppoa olisi. Sikäli mikäli kenellekään tulisi mieleen sitä yrittää…

All Caps -kappale syntyi yhteistyössä tuottaja/muusikko Madlibin kanssa.

Sarjakuvamaailman von Doom on aina ollut yksinäinen susi, maailman valloitus on yksinäistä työtä. Musiikkimaailman DOOM sen sijaan on tehnyt kollegoiden kanssatoistuvasti yhteistyötä ja tulokset ovat olleet poikkeuksetta vakuuttavia.

Esimerkiksi brittiläisen supertuottaja Danger Mousen kanssa tuotettu Dangerdoom -albumi oli silkkaa timanttia alusta loppuun ja samoin oli länsirannikon hiphopguru Madlibin kanssa duunattu Madvilain-albumi.

Samoin kuin tohtori Doom on taitava pahuudessa ja tieteessä, on myös Dumile monitaitoinen omalla alallaan. Dangerdoom– ja Madvilain-albumeilla hän vastasi vokaaleista, tovereiden hoitaessa taustat, samplet ja beatit. Räppäämisen lisäksi Dumile on kuitenkin myös luonut oman, hyvin tunnusomaisen äänimaailman, jota kuullaan hänen omilla ja lukuisten muiden artistien levyillä.

Vanhaa honkytonkkia, jazzia, bluesia ja erityisesti Marvel Comicsin tuottamien animaatioiden pätkistä Dumile kutoo omintakeisen, tumman ja hieman vinksahtaneen äänimaton. Se luo dramaattisen kontranstin hänen laiskan sulavasti soljuvalle – melkein kompastelevalla – flow’lle.

Toinen Madlibin kanssa tehty kappale, Accordion, yhdistää DOOMin räpäytyksiin yllättävän instrumentin: haitarin.

Verbaaliakrobatiaa, sarjakuvajargonia ja gangstaräppiä yhdistelevä DOOM saapuu pian Suomeen toistamiseen. Jos saapuu. Dumile on nimittäin napannut kaimaltaan muutakin kuin naamarin: myös hankala asenne on siirtynyt esikuvalta.

Vuonna 2007 DOOMin ympärillä velloi skandaali. Livenä ja promokuvissa aina naamari päällä esiintyvää Dumileä syytettiin stunttien käytöstä keikoilla. Statisti veti yleisötodistusten mukaan huulisynkattuja keikkoja DOOMin naamari kasvojen peittona ja mikki tiukasti suun edessä. Jengi oli hiilenä ja vaativat rahojaan takaisin. Dumilen ei suoraan ukotusta myöntänyt, mutta totesi, että ”kun tulette keikalle, saatte DOOM-show’n”. Eri asia sitten on se, mitä tuo show on syönyt.

”Teemme kaiken rosvotyylillä”, hän huomautti.

Eivätkä nuo epäilyksenalaiset keikat vuoteen 2007 loppuneet. Vielä viime vuonnakin jäbää syytettiin vedätyksistä. Pahuuden lisäksi DOOM tihkuu välinpitämättömyyttä, aivan kuin sarjakuvakaimansa. Ja tämä on omiaan vain lisäämään kiinnostusta keikkaa kohtaan – ehkä se onkin ollut tarkoitus.

Noussut kohu on ymmärrettävä ja vähintäänkin aiheellinen. Se myös avaa mahdollisuuden pohtia konserttikokemusta laajemmin. Voisi arvioida, että joka toinen popbändi/-taiteilija tuntuu esiintyvän playbackinä. Vaikka poptähti vetäisi lauluosuudet livenä, taustamusiikit tulevat nauhalta. Jos yleisö tästä kuitenkin nauttii, miksi kenenkään pitäisi siitä valittaa?

DOOMin tapauksessa tämä kysymys viedään astetta pidemmälle: epäilyksiä ei esitetä pelkästään esiintymisen ”aitoudesta” vaan myös itse esiintyjän ”aitoudesta”. Naamioitu mies on vaikea tunnistaa varmaksi. Onko taiteellisesti kunnianhimoisempaa musiikkia kuuntelevien ukottaminen tuomittavampaa kuin purkkapoppia diggaavien?

Tätä jokainen voi kelata perjantai-iltana. Odotuksia nostaa hänen esiintymisensä Helsingin Nosturissa marraskuussa 2010. Oikea jätkä veti oikean keikan, joka edusti genrensä parasta a-ryhmää.

DOOM päästi myös beat-runoilija Charles Bukowskin ääneen uusimmalla levyllään. Postuumisti tosin.

MF DOOM esiintyy Flow Festivalilla perjantaina kello 21.15. Lippuja vielä saatavilla. www.flowfestival.com