Passilain uudistamista perustellaan EU:n passiasetuksen vaatimuksilla. Sisäministeriö ei jätä asiaa kuitenkaan siihen, vaan haluaa perustaa lisäksi kansallisen sormenjälkirekisterin. Noin kymmenessä vuodessa poliisin käyttöön muodostuu tietokanta, johon sisältyisi lähes kaikkien aikuisväestöön kuuluvien kaksi sormenjälkeä. Tätä kansallista rekisteriä valvoisi poliisi.

Rekisteriä poliisi saisi käyttää henkilöllisyyden varmistamiseksi passiasioissa, mutta myös laajemmin, passinkäytön ulkopuolisissa asioissa.

Asiaa valmistelleen työryhmän jäsen lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula ei tyytynyt esitykseen, vaan jätti eriävän lausuman työryhmän päätökseen. Hannulan mukaan rekisteriä ei tarvittaisi eikä sitä ainakaan saisi käyttää muihin tarkoituksiin.

Passirekisterin käyttötarkoituksen ylittävä käyttö erityisen törkeiksi luokiteltujen ja yhteiskunnallisesti vakavien rikosten ehkäisemisessä ja selvittämisessä poistettiin lakitekstistä jatkovalmistelussa.

Rekisterin laatimisesta ei kuitenkaan luovuttu.

Lainsäädäntöneuvos Hannulan eriävä lausuma on kohtalaisen selkeää tekstiä: biometristen sormenjälkien rekisteröiminen on puuttumista perustuslailla turvattuun yksityisyyden suojaan.

”Rekisteri on aina riski ihmisen yksityisyydelle ja riski kasvaa rekisterin koon ollessa näin valtaisa”, lainsäädäntöneuvos perustelee mielipidettään. Hannulan mukaan rekisteriä ei pidä perustaa rekisteriä varten, vaan niin kuin henkilötietolakikin määrittelee, rekisterin pitää perustua todelliseen tarpeeseen.

Hannula ei ole yksin mielipiteensä kanssa. Lain eteneminen sai mustia pilviä ylleen, sillä oikeusministeriön lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö suhtautuivat rekisteriin epäilevästi, tietosuojavaltuutetusta puhumattakaan. Soraäänet on joko vaimennettu tai käännytetty.

Tuorein vastalause tuli eduskunnan perustuslakivaliokunnalta. Se suhtautui toukokuun lopussa jätetyssä lausunnossaan kielteisesti sormenjälkirekisteriin.

Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotuksesta on poistettava mahdollisuus käyttää biometrisiä sormenjälkitietoja rekisterin käyttötarkoituksen ohi, esimerkiksi henkilön tunnistamiseksi poliisin operatiivisissa tehtävissä. Ainakin lakiehdotusta on olennaisesti täsmennettävä, valiokunta vaati.

Perustuslakivaliokunta nojautui lausuntotekstissään paitsi asiantuntijoiden kriittisiin lausuntoihin myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimevuotiseen tuomioon, joka käsitteli arkaluonteisiin tietoihin rinnastettavien biometristen henkilötietojen säilyttämistä.

Ihmisoikeustuomioistuimen käsittelemässä tapauksessa S. and Marper v. the United Kingdom pohdittiin rikoksesta epäillyn ihmisen DNA-näytteiden ja sormenjälkitietojen säilyttämistä sen jälkeen, kun epäilty oli todettu syyttömäksi. Ison-Britannian käytännön mukaan tunnisteet on säilytetty. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tietojen säilyttämisen on kuitenkin oltava ”oikeassa suhteessa niiden keräämisen tarkoitukseen” – siis jos tallettamisen syy on ollut rikosepäily, epäilyn hälventymisen on johdettava tunnisteiden poistamiseen rekisteristä.

Perustuslakivaliokunta pelkää, että rekisteriä ei tulla käyttämään jatkossa yksityisyydensuojan näkökulmasta kohtuullisesti.

Sormenjälkirekisterin käyttöönotto on myös kyseenalainen Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklan 8 mukaan, joka vaatii viranomaisia kunnioittamaan jokaisen yksityisyydensuojaa.

Lakiesitys on jatkoa jo 2006 hyväksyttyyn passilakiin, jossa biometriset kasvokuvat sisällytettiin passeihin eduskunnan huomion ollessa muissa kysymyksissä. Kysymys kuuluukin, mihin tarkoitukseen näitä digitaalisia kasvokuvia parhaillaan käytetään?

Lakiesityksessä myönnetään, että passirekisteriin talletetuilla sormenjälkitiedoilla olisi hyvin vähän käyttöä matkustusoikeuden osoittamisessa. Kuitenkin ministeri Anne Holmlundin mukaan rekisterin tarkoitus on nimenomaan suojata kansalaisen henkilöllisyyttä.

Henkilöllisyyden tunnistamiseen on jo nykyisellä lainsäädännöllä lukuisia keinoja. Esimerkiksi rajaa ylittäessä tunnistaminen voisi tapahtua vertaamalla passin haltijan sormenjälkiä passin sirulla oleviin sormenjälkiin, jonka jälkeen hakijalta otetut sormenjäljet tulisi hävittää yksityisyydensuojan varmistamiseksi.

Näyttääkin siis siltä, että jokin muu kuin lakiesityksessä ehdotettu käyttö nousee passirekisteriin talletettujen sormenjälkien ensisijaiseksi käytöksi. Tämä taas on vastoin henkilötietolaissa korostettua käyttötarkoitussidonnaisuutta.

Sormenjälkien tallettamista perustellaan lakiesityksessä sillä, että rekisteröidyillä sormenjälkitiedoilla voi olla joissakin tapauksessa käyttöä sen varmistamisessa, ettei passia myönnetä hakijan tiedoilla useammalle kuin yhdelle henkilölle. Työryhmällä ei kuitenkaan ollut esittää tilastoihin perustuvia tietoja olemassa olevista ja käytetyistä kaksoishenkilöyksistä.

Suomen lisäksi vain muutama EU-maa on ottamassa käyttöön rekisterin. Niistäkin maista kaikki muut suunnittelevat vain rajallista rekisteriä, joka koskisi esimerkiksi vain niitä, jotka ovat jo syyllistyneet väärinkäytöksiin.

Monessa valtiossa ajatus on tyrmätty suorilta käsin. Esimerkiksi Ruotsi ei rekisteröinyt biometrisiä valokuvia passirekisteriin yksityisyyden suojan vuoksi. Samasta syystä Ruotsi torjuu myös biometristen sormenjälkien rekisteröimisen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korostaa edellä mainitussa tuomiossaan, että jokainen valtio, joka ottaa edelläkävijän roolin uusien teknologioiden kehittämisessä kantaa erityisen vastuun oikean tasapainon saavuttamisessa.

Kun meidän jokaisen sormet on tallennettu kuvaruudulle, hyödyllisyysnäkökulma herää todennäköisesti uudelleen eloon. Jo esityksestä poistettua rikostutkinnallista aspektia ei ole luultavastikaan poistettu mielestä. Rekisterin käytön laajentamista on helppo perustella, kun valtaisa työ sen kyhäämiseksi on tehty.

Kansallinen rekisteri on myös oiva kohde ammattilaisrikollisille. Miten ehkäistä väärinkäyttö, jonka kynnys madaltuu entisestään poikkeusolojen sattuessa? Saksassa lain vastustus sai käytännönläheisen esimerkin, kun nettiin laitettiin Holmlundin kollegan sormenjälki ja ohjeet sen kopioimiseen.

Ministeri Holmlund vetoaa, että nytkin kuka tahansa voi ottaa toisten sormenjälkiä vaikka ravintolassa käytetystä lasista. Holmlund myös lupaa, etteivät ulkopuoliset pääse rekisteriin käsiksi. Jos näin kuitenkin kävisi, seuraukset voisivat olla kohtalokkaat. Digitallenne on mahdollista levittää nopeasti ja helposti.

Tarjoan banaanin sille, joka tuntee aukottoman tietoturvajärjestelmän.

Aika näyttää. Asiasta päättävän hallintovaliokunnan paineet ovat nousussa. Odotan jo innolla, koska pääsemme yhdessä leimausjonoon.