Novellikokoelmat eli antologiat ovat science fictionin kunniakasta kansanperinnettä. Vaikka tälle määritelmiä pakoilevalle lajityypille löytyy lukuisia romaanimuotoisia edeltäjäehdokkaita vuosisatojen varrelta, on mahdollisuus science fictionin yhteiselle identiteetille muotoutunut ennen kaikkea lehtinovellien kultakaudella 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Science fiction on uudistunut sittemmin yhä uusissa aalloissa, mutta rikas novellikulttuuri on säilynyt sen tärkeänä foorumina.

Scifiantologioita julkaistaan vuosittain läjäpäin, ja niitä kootaan hyvin erilaisin perustein. Niin alan kaupalliset julkaisijat kuin harrastajien järjestöt julkaisevat esimerkiksi vuosittaisia kokoelmia, joiden tekstejä ei yhdistä juuri mikään. Muuntuvien alalajien kuten cyberpunkin ja avaruusoopperan kokoelmat ovat nekin usein melko hajanaisia.

John Joseph Adamsin toimittama Seeds of Change on sen sijaan temaattisesti koottu antologia, jossa lajityyppirajojen sijaan tekstejä yhdistävät sisällölliset ideat. Tällöin toimittajan ote ja etenkin hänen näkemyksensä science fictionista nousee näkyvämmäksi.

Adamsin kokoelman taustalla on selvästi näkemys science fictionista yhteiskunnallisena kirjallisuutena, jolle allegorisuus tai kriittinen ajattelu on ajatuskokeita tärkeämpää. Hän siteeraakin johdannossaan Ursula le Guinin kuvausta: ”Science fiction ei pyri ennustamaan vaan kuvaamaan.” Toisin sanoen sen maailmat ovat omamme peilejä. Tämä määritelmä ei (tietenkään) kuvaa science fictionin, tai spekulatiivisen fiktion, koko kenttää. Damon Knightin vitsikästä määritelmää käyttääkseni: ”Science fictionia on kaikki se, mitä osoitamme ja kutsumme siksi.” Mutta antologian tarkoitus ei olekaan pakottaa määritelmää valmiisiin teksteihin vaan kutsua kirjoittajia luomaan tämän näkemyksen pohjalta.

Seeds of Change on kerännyt yhteen yhdeksän kirjoittajaa, joiden tehtävänä on kuvata hetkiä, jolloin maailma on muutoksen partaalla. Teknologisen, sosiaalisen, poliittisen tai jopa biologisen paradigman murroksen kuvaukset voivat Adamsin mukaan toimia muutoksen siemeninä lukijoiden elämässä. Teemat vaihtelevat rasismista kuluttaja-aktivismiin, transhumanismista terrorismisodan tulevaisuuteen.

Science fictionin kirjavuutta ja rikkautta kuvastaa se, miten erilaisin tavoin kirjoittajat rakentavat teemansa ja nykypäivän suhdetta. Ted Kosmatkan N-words on hyvin suora rasismiallegoria, jossa kloonatut neanderthalin ihmiset osoittavat ylivertaisuutensa nykymaailmassa. Ken McLeodin lyhyt ja vanhoja kaavoja toistava A Dance Called Armageddon, joka liittyy löyhästi viime Voimassa [8/2008] arvosteltuun romaaniin Night Sessions, pohdiskelee terrorismisotaa käyvän Lännen tulevaa rappiota. Jay Laken The Future by Degrees saarnaa uuden energiateknologian mahdollisuuksista ja sen vastustuksesta.

Suoran allegorian tai kommentaarin rinnalla kokoelmassa on tekstejä, jotka käyttävät kirjallista etäisyyttä enemmän hyväkseen. Mark Budzin Faceless in Gethsemane onnistuu näennäisestä allegorisuudestaan huolimatta tavoittamaan syvemmälle inhimillisen identiteetin pohdintaan. Nnedi Okorafor-Mbachun Spider the Artist on surullinen kuvaus Nigerin jokisuiston elämästä ja resurssi-imperialismin raakuudesta, mutta sen ytimessä on toiseuden rajojen ylittäminen ja unelma rauhasta. Jeremiah Tolbertin Arties Aren’t Stupid lähtee liikkeelle sadunomaisista grafiittitaiteilijoista, mutta kaupunkiaktivismin kuvaston piilossa on pohdinta inhimillisestä luomisen kaipuusta:

”Meihin sattuu edelleen, mutta ei enää samalla tavalla. Satuttaa sillä lailla kuin silloin kun kaikki on hyvin, ei silloin kun menee huonosti. Semmoinen kipu saa tuntumaan hyvältä. Niles väittää ymmärtävänsä sen, mutta minä en usko. Kukaan ei ymmärrä sitä, ei edes kaikkein fiksuin jättipää.”

Nähdäkseni jälkimmäisestä joukosta löytyvät kokoelman onnistuneimmat kirjoitukset, sillä ne antavat lukijalle huomattavasti enemmän ajattelun aihetta ja mahdollisuuksia. Adamsin rajaama ilmipoliittinen teema onkin sekä kiintoisa että ongelmallinen: poliittinen taide jää helposti pelkäksi hyvin kirjoitetuksi pamfletiksi. Kokoelman monikerroksisemmat tekstit kertovat taiteen rikkaammista mahdollisuuksista.

John Joseph Adams (toim.), Seeds of Change, Prime Books, 2008, 240 s.