”Ydinenergian puolustajat tiivistävät rivejään”, otsikoi Helsingin Sanomat 10.3.2011 verkkolehdessään. Uutisen mukaan kolmisenkymmentä ydinenergia-alan organisaatiota on perustanut yhdistyksen nimeltä FinNuclear.

Yhdistyksen tarkoitus on edistää ydinenergia-alan ”yleisiä toimintaedellytyksiä, yhteistoimintaa, kansainvälistä osaamista ja tunnettavuutta toimialaan kytkeytyvissä valmistus-, rakentamis- ja palvelutehtävissä”.

Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälä antoi, edelleen Helsingin Sanomia siteeratakseni, perustamiskokouksessa toiminnalle vahvan tukensa: ”Härmälän mukaan kotimaan hankkeita tulee lisäksi käyttää ponnahduslautana vientiä ajatellen. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin eläkkeellä oleva Teollisuuden Voiman entinen varatoimitusjohtaja Ami Rastas”.

Seuraavana aamuna 11.3. uutisoitiin, että voimakas 8,9 magnitudin maanjäristys on aiheuttanut tsunamin Japanissa.

Toimittaja Jarmo Aaltosen juttua FinNuclearista ei koskaan julkaistu Hesarin printtiversiossa. Sinä päivänä ydinvoimalobbaus niin sanotusti menetti momenttinsa.

Fukushimaan asti ydinvoimalobbaus porskutti voitosta voittoon ympäri maailman. Siinä sivussa on surffannut myös säteilyturvakeskus, joka on myynyt ympäriinsä ajatusta turvallisesta ydinvoimasta.

”Mehän olemme olleet mukana suurin piirtein kaikissa maissa, joissa on käytössä ydinvoimaa ja yhtä lailla monessa maassa, jossa ydinvoimaa suunnitellaan. Sitä on vaikea tiivistää, koska kansainvälinen toiminta on niin valtavaa”, toteaa STUKin pääjohtaja Laaksonen Fukushiman jälkeen Voiman haastattelussa.

Vuonna 2006 Voima kritisoi STUKia ja sen pääjohtajaa Jukka Laaksosta siitä, että STUK paremminkin edistää ydinvoimaa maailmalla kuin toimii säteilyturvaviranomaisena.

Vuodesta 2008 STUK on ollut mukana lobbaamassa ydinvoimaa muun muassa Chileen. Chile sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaalla, jolla tapahtuu 70–90 prosenttia maailman maanjäristyksistä. Maailman voimakkain mitattu maanjäristys iski Chilen Valvidiaan vuonna 1960.

Kaikkiaan neljä viime vuosisatojen voimakkaimmista maanjäristystä tapahtui Chilessä. Yli 6,8 richterin maanjäristyksiä on sattunut eri puolilla Chileä kolmisenkymmentä viimeisen sadan vuoden aikana. Sellaisista ei monikaan ydinvoimala selviäisi.

Silti ajatus ydinvoimasta kiehtoo Chileä. Vuonna 2007 Chilen kansallinen energiakomissio julisti tarjouskilpailun raportista, joka keräisi Chilelle kansainvälisten kokemusten perusteella suosituksia ydinvoiman sääntelystä ja hallinnollisista ratkaisuista.

”Suomalaiset syöksyvät kehittämään ydinvoimaa Chilessä”, otsikoi Chilen toiseksi suurin sanomalehti La Tercera marraskuussa 2008.

Artikkelissa Suomen silloinen Chilen-suurlähettiläs Iivo Salmi selittää, että Suomi voisi auttaa riittävän ydinvoimasääntelyjärjestelmän kehittämisessä sekä kouluttaa ammattilaiset, joiden työnä on reaktoreiden hallinta.

Kuinkas tämä näin käy? Tässäkö ydinvoimaa lobataan Chileen oikein suomalaisen diplomatian voimin? Kysyn STUKin Laaksoselta, mitä hän tietää Chilen tapauksesta.

”En tiedä siitä paljoakaan. Sitä pitäisi kysyä tarkemmin Ilari Arolta. Kyse oli EU:n rahoittamasta toiminnasta. EU tukee ydinvoiman turvallista rakentamista ympäri maailmaa ja sitä kautta näitä keikkoja tulee. Tosin Chile taisi olla maiden välinen sopimus”, Laaksonen sanoo.

Soitan Ilari Arolle, jonka alaa ovat EU-ydinturvallisuushankkeet ja ydinturvallisuuskoulutus STUKissa. Totean Arolle, että näyttää siltä, että ydinvoimaturvallisuudesta vastannut turvallisuusviranomainen STUK on ollut mukana lobbaamassa ydinvoimaa Chileen, joka on seismisesti ja vulkaanisesti vieläkin aktiivisempi kuin Japani.

”No en minä sanoisi, että me ollaan oltu siellä edistämässä, me ollaan lähinnä oltu vaan antamassa neuvoa siitä, kuinka perustaa riippumaton viranomainen. Et silleen…”, Aro vastaa.

Aro selittää, että tarkoituksena oli kätilöidä Chileen samanlainen viranomainen kuin STUK, joka valvoisi itsenäisesti, energiaministeriöstä riippumatta, ydinenergian turvallisuutta. Tämä oli Aron mukaan myös STUKin ”päämesitsi, jota me ollaan heille annettu ja olen ymmärtänyt, että Chile on tehnyt jo päätöksen, että tämmöinen viranomainen perustetaan”.

STUK osallistui tarjouskilpailuun, jonka tarkoituksena oli luoda säteilyviranomainen Chileen.

”Se oli pieni semmoinen tarjouskilpailu, vaikka ei se työmääränä mikään suuri ollut. Finpro kävi meidän luonamme näyttämässä ja keskustelemassa ja esittelemässä Chilen hallituksen tarjousasioita, siinä oli useampia projekteja, ja tämä oli nyt sellainen joka sopi hyvin viranomaisyhteistyöhön, me sitten päätimme Finpron kanssa yhdessä tehdä tarjouksen”, Aro sanoo.

STUK myös voitti tarjouskilpailun, johon se oli mennyt ydinvoimateollisuutta ulkomaille myyvän Finpron vanavedessä. Finpron väki oli tarkkaillut Chilessä ”paikallista kehitystä, ja toimi niin kuin toimi”, Aro jatkaa.

Kyse ei siis ollut pelkästään EU-projektista vaan suomalaisen Finpron ja ydinvoimateollisuuden bisneksestä.

Pääjohtaja Laaksonen tarkentaa: ”Chilessä ollut porukka ei ollut oikeastaan stukilaisia, STUK toimi vain välittäjänä, sitten käytetään muita suomalaisia asiantuntijoita. Niin kuin tässäkin tapauksessa. Siellä oli aikanaan TVO:lla työssä ollut, nykyään eläkkeellä oleva Ami Rastas, joka oli Ilari Aron kanssa tekemässä jotakin. Ja siinä on suurin piirtein kaikki, mitä minä asiasta tiedän.”

Laaksonen muistaa oikein. Mukana olivat valtion rahoittaman Finpro Etelä-Amerikan edustajia Heta Pyhälahti, Christian Peña-Ratinen ja Pekka Tolonen, joka on vetänyt Finpron Tieteen suurhankkeet -projektia ja TVO:n entinen toimitusjohtaja Ami Rastas, joka on yksi ydinvoiman päälobbareista Suomessa. Myös lobbarien nimet mainitaan STUKin tekemässä raportissa Estudio de la Comisión Nacional de Energía de Chile.

Finpron tehtävä on edistää suomalaista teollisuutta. Jotta saisi myytyä ydinvoiman turvatekniikkaa, pitää maahan saada ensin ydinvoimala, ja sitä ennen synnyttää ydinvoimaviranomainen, jonka tehtävät STUK raportissa pyrki määrittelemään.

Myös Suomen hallitus ja suomalaiset yritykset ovat työskennelleet ”hiljaisesti ja aktiivisesti, jotta Suomen ydinvoimamallia seurattaisiin myös Chilessä”, sanomalehti La Tercera kertoo. Artikkelissa Suomen suurlähettiläs painottaa, että sekä Fortum että Teollisuuden Voima ovat kiinnostuneita Chilen markkinoista.

”Suomalaiset yritykset hyötyvät tästä strategiasta, koska näkevät siinä mahdollisuuden ottaa paikkansa kaupassa, johon liittyy miljoonaluokan sijoituksia”, La Tercera jatkaa.

Reaktoreiden valmistajille suomalaisten apu on lähes siunaus: se tuo hankkeelle kaivattua luotettavuutta, artikkelissa todetaan.

”Kuten kaikki Pohjoismaat, Suomi on kestävän kehityksen, tehokkuuden ja moderniuden esimerkkimaa. Näitä maita kaikki haluavat matkia; ja jos Chile haluaa kopioida heiltä säätelyjärjestelmän ja kouluttaa ammattilaiset siellä, se on meille paras vaihtoehto, koska tämä minimoi vastustuksen”, lehden haastattelema paikallinen yritysjohtaja ylistää.

Suomalainen yhteistyöhalukkuus ei ollut pelkkää puhetta: vain kuukausi suurlähettilään lupausten jälkeen STUK voitti tarjouskilpailun ydinsääntelyraportista. STUKin raportin mukaan ”kaikkialla maailmassa eletään ydinvoimarenessanssin aikaa”.

Ovatko chileläiset ymmärtäneet suomalaisten toiminnan aivan väärin? Eivät sentään, näinhän juttu on mennyt: suomalaista ydinteknologiaa lobbaavat yritykset markkinoivat tuotteitaan ja palveluitaan. Suomen lähetystöjen diplomaatit lobbaavat kohdemaan päättäjiä ja STUK siunaa projektit, koska se on ydinturvallisuuden ykkösosaajia koko maailmassa.

Chileläinen päivälehti El Mercurio kertaa saman tarinan. Virkamiehet ja insinöörit Yhdysvalloista, Ranskasta, Venäjältä, Argentiinasta, Brasiliasta, Kanadasta ja Suomesta ovat viime aikoina käyneet Chilen viranomaisten luona puhumassa ydinenergian puolesta. Chilen ydinenergiakomission pääjohtaja Jaime Salas kertoo artikkelissa vastaanottaneensa nimenomaan myös Suomen suurlähettilään.

Sitten iski Fukushima. Ilkka Heiskanen, Suomen nykyinen suurlähettiläs Chilessä, lainasi lähetystön Facebook-sivuilla päivälehden artikkelia. Sen otsikko oli ”Japón puso en jaque intenso lobby por energía nuclear”, Japani pani intensiivisen ydinenergialobbyn pattitilanteeseen.

Suurlähettiläs koki tarpeelliseksi selittää Facebookissa: ”Olen todella käynyt pääjohtaja Salasin ja hänen edeltäjänsä puheilla. En kuitenkaan ole lobannut ydinenergian puolesta; päätös siitä on yksinomaan chileläisten ja Chilen hallituksen asia. Minä kävin ydinenergiakomissiossa kertomassa, että jos Chile päättää tutkia ydinenergiavaihtoehtoa ja ehkä tulevaisuudessa sellaista rakentaakin, Suomella on kokemusta, josta voi olla hyötyä Chilelle”, Heiskanen kirjoittaa. ”Japanin maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttama Fukushiman ydinvoimalaitoksen onnettomuus aktivoi ydinvoimakeskustelun kaikissa maissa ja käänsi osittain sen suunnan. Niin Chilessäkin.”

_______________

Mikä on STUK?

Säteilyturvakeskus eli STUK on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluva Suomen säteilyvalvonnasta ja ydinturvallisuusvalvonnasta vastaava viranomainen. Käytännössä sen asema on kuitenkin hallinnollisesti epämääräinen, koska sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole resursseja eikä osaamista valvoa ja ohjata STUKia, jota tosiasiassa ohjaa usein työ- ja elinkeinoministeriö.

_______________

Turvaviranomainen vai ydinvoiman edistäjä?

Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksosella on lähes 30 vuoden kokemus ydinlaitosturvallisuudesta. Laaksonen kiertää ympäri maailmaa, tapaa ministereitä ja kansanedustajia ja esitelmöi turvallisemmasta ydinvoimateknologiasta.

Laaksosen mukaan nimenomaan STUK on ohjeistanut Olkiluodon uuden voimalan vaadittavat ominaisuudet, ja saksalais-ranskalainen yritys teki suunnitelmansa näiden ohjeiden perusteella. Eräässä tapahtumassa vuonna 2006 STUKin pääjohtaja Laaksonen painotti me-muodossa Olkiluodosta ja Teollisuuden Voimasta puhuessaan ”kuinka tärkeää ydinvoimateollisuudelle on, että me onnistumme”.

Kuulosti siltä, että ydinvoiman edistäminen olisi STUKin päämäärä, koska pääjohtaja Laaksonen ei erotellut toistaan ydinvoiman edistämistehtävää ja STUKille kuuluvaa valvontatehtävää.

Laaksonen myönsi kritiikin osuneen myöhemmin: ”On aivan totta, että toisinaan alan virheellisesti puhua me-muodossa suurista kansallisista hankkeista, joita Suomessa toteuttavat voimayhtiöt. Näin ei tietenkään pitäisi tehdä”, Laaksonen myönsi Voimassa 8/2006.

Lue laajempi Suomen ydinvoimalobbausta käsittelevä kokonaisuus Voimasta 4/11, joka ilmestyy 29.4.