Ruotsissa on käsillä tilanne, joka muistuttaa kovasti kaksipuoluejärjestelmää. Vasemmistopuolueet ja vihreät ovat yhdessä rintamassa (Rödgröna), hallituksen muodostavat keskustaoikeistolaiset puolueet toisessa (Alliansen). Blokeilla on osin yhteinen ohjelma, vaalikampanja ja esimerkiksi yhteiset verkkosivut. Uudenlainen asetelma jakaa Ruotsin kahtia.

Nykyisen hallituskoalition kannatus on mielipidemittausten mukaan ollut juhannuksesta lähtien punavihreitä suurempi. Liikkuvia äänestäjiä on paljon. Vielä helmikuussa demarijohtoisen rintaman etumatka porvareihin oli liki kymmenen prosenttiyksikköä. Tällä hetkellä porvarit johtavat viidellä prosenttiyksiköllä! Aikamoinen heilahdus.

Myös Ruotsin kokoomus, Moderaterna (M), on mittauksissa perinteistä valtapuoluetta demareita suurempi. Demareiden (S) kannatus on romahtanut muutamassa kuukaudessa 35 prosentista 29 prosenttiin.

Laitaoikeistolaisen Ruotsidemokraattien kannatus on ollut SVT:n kokoaman kyselyiden keskiarvon mukaan jo neljän kuukauden ajan 4,7 prosenttia. Vaalikynnys eduskuntaan on 4 prosenttia. Jos Ruotsidemokraatit ylittää rajan, se saa vähintään 14 paikkaa eduskuntaan. Kansanedustajia on yhteensä 349.

Ruotsin vaalijärjestelmä poikkea Suomen järjestelmästä. Vaaleissa äänestetään ensisijaisesti puoluetta. Ruotsin listavaaleissa voi kuitenkin vaikuttaa myös ehdokkaiden järjestykseen.

Kun äänestetään puoluetta, tai kuten nyt, hallituspohjaa, osa äänestäjistä valitsee uurnilla pääministeriä. Tässä taistossa monessa liemessä ryöpätty Mona Sahlin on jäämässä kakkoseksi Fredrik Reinfeldtille. Tilannetta ehkä kuvaa se, että tiedotusvälineissä kysellään nyt ”kiusaako media Mona Sahlinia”.

Maria Wetterstrand, hyvä. Ruotsin vihreät, Miljöparti (MP), on saamassa selvästi paremman vaalituloksen kuin viime vaaleissa. MP on yhä Suomen vihreitä pienempi puolue. Maassa käydään tiukkaa ydinvoimakeskustelua, ja puolueen toinen puheenjohtaja Maria Wetterstrand on napakalla esiintymisellään pyrähtänyt nopeaan suosioon. Keväällä hänestä julkaistiin auktorisoimaton elämäkerta, jonka nimi on ”Maria Wetterstrand, kruununprinsessa”. Kirjassa häntä verrataan Barack Obamaan.

Wetterstrand on 37-vuotias biologi ja kahden lapsen äiti. Hänen aviomiehensä on turkulainen vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö.

Wetterstrand kritisoi hallitusta muun muassa siitä, että kun maassa käynnistettiin elvytystoimet, vain pari prosenttia lisärahasta suunnattiin vihreään teknologiaan.

TV-väittelyissä koalitioon kuuluminen tuottaa hauskaa kiemurtelua. Kysymys Wetterstrandille: ”Mikseivät demarit halua puhua ympäristöasioista?”

”Kyllä he haluavat, koska me punavihreät olemme hyvin uskottavia ympäristökysymyksissä.”

MP lupaa kampanjassaan ”modernisoida Ruotsin”: rakentaa uusiutuvaa energiaa ja lisätä energiatehokkuutta. Puolue lupaa hankkiutua eroon öljystä, hiilestä ja uraanista. Joukkoliikenteen volyymi tulisi kaksinkertaistaa kymmenessä vuodessa. MP haluaa edistää myös sukupuolten ja erilaisten vähemmistöjen tasa-arvoa. Wetterstrand puhuu myös ”vihreästä verouudistuksesta”.

Ainakin mielikuvissa Ruotsin vihreät ovat vasemmistolaisempia kuin Suomen vihreät. Alliansen korostaa järjestelmällisesti punavihreiden vasemmistolaisuutta, esimerkiksi kutsumalla punavihreiden keskeisiä toimijoita kommunisteiksi.

Ruotsidemokraatit, paha. Ruotsidemokraattien (SD) johtaja on 31-vuotias Jimmie Åkesson. Hän on ollut puolueen jäsen 15 vuotta, puheenjohtajakin 5 vuotta. Hänen mielestään ”islam on Ruotsin suurin ulkomainen uhka toisen maailmansodan jälkeen”.

Ruotsiin on muuttanut 2000-luvulla 60 000–100 000 ihmistä vuodessa. Osa luvusta on paluumuuttoa. Ruotsin tilastokeskuksen SIFOn kyselyn mukaan viime vuosikymmenten maahanmuutto on ollut kansalaisista 56 prosentin mielestä pääasiassa hyvä asia, 30 prosentin mielestä huono asia. SD:tä kannattavista 96 prosentin mielestä maahanmuutto on ollut huono asia. On selvää, että puolueen kannatus perustuu liki pelkästään maahanmuutto- ja islamvastaisuuteen.

Media ja suuri enemmistö ruotsalaisista inhoaa Ruotsidemokraatteja. Åkesson johtajana ei ole myöskään mikään soinilainen lupsakka kansanmies, joka onnistuisi keräilemään protestiääniä sieltä täältä. Ruotsissa äänestetään puoluetta, ja SD:n linja kiertyy yhteen kysymykseen, maahanmuuttokysymykseen.

Ruotsissa havahduttiin viime vuonna uutiseen, että maassa tapahtuu suhteessa eniten raiskauksia Euroopassa. Åkesson yhdistää tämän kampanjassaan maahanmuuttajiin. SVT:n väittelyssä puhuessaan raiskauksista Åkesson piti kädessään kivitystuomion saaneen iranilaisen Sakinehin ikonista kuvaa. Temppu oli taitava: tunnettu symboli muuntui Åkessonin käsissä ihmisoikeushuolesta merkiksi islamin vaarallisuudesta, uhaksi ruotsalaiselle yhteiskunnalle. Feministipuolueen Gudrun Schyman on sanonut, että SD:n politiikka on lisäksi homofobista ja naisvihamielistä.

On mielenkiintoista, että useimmat ihmiset, joiden mielipiteitä olen kuullut, eivät usko, että Ruotsidemokraatit lopulta yltää eduskuntaan. Näin, vaikka SD:n kannatus on ollut kyselyissä koko ajan, jo vuoden ajan, niukasti neljän prosentin vaalikynnystä suurempi (nyt siis 0,7 prosenttiyksikköä). Ruotsi saattaa yllättyä vaali-iltana pahemman kerran.

Vähemmistöhallitus, ruma? Jos Ruotsiin syntyisi vähemmistöhallitus, voisi se joutua hakemaan kannatusta myös Ruotsidemokraateilta.

Vaa’ankielipuolueista ei ole Ruotsissa tarvinnut vähään aikaan puhua, niin tukeva on sosialidemokraattien kannatus perinteisesti ollut. Nyt SD yrittää pelata itseään asemaan, jossa blokit joutuisivat hädässä luottamaan sen tukeen. Etukäteen molempien koalitioiden johtajat ovat vakuuttaneet, että ruotsidemokraattien kanssa ei mennä petiin. Vähemmistöhallituksen synty on kuitenkin epätodennäköistä.

Tanskassa järjestetään vaalit ensi vuonna. Siellä politiikkaa on muovannut kymmenen vuotta vähemmistöhallituksen tukipuolue Dansk Folkeparti (DF). Vähemmistöhallituksilla on maassa pitkä perinne. Sosialidemokraattien veteraanin Mogens Lykketoftin mukaan hallituksen ja DF:n liitto on katkaissut maassa pitkän neuvottelevan hallinnoimisen perinteen.

”Dansk Folkepartilla on ollut käytännössä veto-oikeus kaikkeen lainsäädäntöön”, Lykketoft sanoi haastattelussani. Oikeistopopulistisen puolueen kannatus on reilun kymmenen prosentin luokkaa.

DF maanittelee nyt keskustaoikeistolaista Venstreä astumaan kihlojen jälkeen yhdessä alttarille. Se haluaa saada lupauksen päästä mukaan seuraavaan hallitukseen. Tanskassa etulyöntiasemassa hallitukseen on kyselyiden mukaan tällä hetkellä kuitenkin demaripuolue.

Suomessa vaa’ankieliasemassa seuraavissa hallitusneuvotteluissa voi olla vihreät. Spekuloidaan hieman.

Jos perussuomalaiset saa kyselyiden ennustaman kannatuksen, on tämä osin pois suurten puolueiden kannatuksesta. Jos lisäksi oletetaan, että jokin hallituksen muodostavista puolueista ei halua perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen, jäljelle jäävät Vasemmistoliitto, vihreät ja RKP. Jos Kokoomus on hallitustunnustelija, se tuskin haluaa Vasemmistoliittoa hallitukseen. Näin saatetaan tulla tilanteeseen, jossa kahden suuren puolueen äänisaalis edes yhdessä RKP:n kanssa ei riitä enemmistöön, tai riittää siihen niukin naukin. Tässä tilanteessa vihreät pääsee sanelemaan hallitukseen osallistumiselle ehtoja.