Turun äärioikeiston nousua on verrattu 1990-luvun laman aikaiseen liikehdintään: taantuman ja työttömyyden epäillään vaikuttavan ilmiön uuteen näkyvyyteen kaduilla. Uusnatsien esille tulleeseen joukkoon näyttää kuuluvan noin parikymppisiä, Turun seudulta kotoisin olevia miehiä, mutta joukossa on näkynyt myös naisia. Esimerkiksi marraskuisen rasisminvastaisen mielenosoituksen yhteydessä järjestetyssä vastatempauksessa oli useampi nainen runsaan parinkymmenen osallistujan joukossa.

Rasisminvastaista mielenosoitusta uhkailtiin etukäteen väkivallalla. Mielenosoituksen häiritsijät huutelivat 100 ihmisen kulkueelle rasistisia kommentteja ja käyttäytyivät hyökkäävästi. Paikalla oli toistakymmentä poliisia pitämässä osapuolia erillään.

Poliisikin on toki havainnut jännitteet.

”Turussa Kauppatorilla oli 4.12. lauantaina aamuyöllä lumipyrystä huolimatta useiden kymmenien henkilöiden välillä joukkotappelu”, tiedottaa Varsinais-Suomen poliisi. ”Kaljupäiset suomalaissyntyiset ja ulkomaalaistaustaiset nuoret miehet potkivat ja löivät toisiaan.”

Myös Yle on uutisoinut Turun tavallista voimakkaammasta uusnatsiliikehdinnästä. Se ei ole Turussa uutta, mutta ilmiö on tullut esille lähinnä vain hetkellisinä aaltoliikkeinä 80-, 90- sekä 2000-luvuilla.

Mediassa huomiota on herättänyt joukkoon liittyvän termistön käyttö. Puhutaan ”äärioikeistolaisista ns. skinheadeista”, ”hakaristiväestä”, ”rasistisesta BoneHeads-ryhmästä.” Skinheadeistä sekä uusnatseista puhutaan yhä usein samassa lauseessa, erottamatta näitä mitenkään toisistaan. Jos skinhead-nimitystä käytetään äärioikeistolaisen liikehdinnän yhteydessä, olisi paikallaan täsmentää, että puhe on rasistisesta skinheadista.

Aiheesta kirjoittavien journalistien olisi hyvä tuntea ilmiön historiaa, koska termistön sekava käyttö uutisoinnissa hämmentää. Rasistiset skinheadit eivät myöskään välttämättä aina itsekään tunne tyylinsä historiaa.

Perinteisten skinien parissa rasistisia skinheadeja kutsutaan nimellä boneheads. Sitä nimitystä myös turkulainen ryhmittymä Ylen mukaan itsestään käyttää.

Skinhead-liike on alkanut 60-luvulla vastakulttuurina, johon sekoittui jamaikalaisia vaikutteita, erityisesti musiikkia. Musiikkityylit kuten raggae, soul ja myöhemmin ska sekä punk kuuluivat oleellisena osana tähän Iso-Britanniassa työläisnuorten parissa syntyneiden yhteisöjen elämäntapaan. Työläisyys, vasemmistolaisuus sekä jalkapallo ovat kuuluneet tiiviisti tähän kulttuuriin.

Seitsemänkymmentäluvun lopulla liike voimistui. Samaan aikaan rasistiset ryhmittymät alkoivat omaksumaan skinheadeille tyypillistä tyyliä. Kuitenkaan esimerkiksi 80-luvun OI!-liikkeen synnyllä ei ollut mitään tekemistä rasismin tai natsismin kanssa.

Antirasistisia skinheadeja pidetään alkuperäisen 60-luvun kulttuurin jatkajina. Heistä voi oikeutetusti käyttää nimitystä skinhead, mutta usein näkee tarkennettuja määrityksiä, kuten SHARP (Skinheads Against Racial Prejudice) sekä ARA (anti-Racist Action) tai RASH (Red and Anarchist Skinheads). SHARP-skinheadien mukaan skini ei voi edes olla rasisti – onhan liikkeen tausta Jamaikalla.

Puolassa rasistisen skinhead-liikkeen sanotaan olevan erityisen vahva. Puolan kaduille maalatut sapluunamaalaukset puhuvat tämän puolesta. Hakaristit ja tähtäysristikot ovat myös hyvin yleisiä.

Skinheadit käyttävät tietyntyyppisiä vaatemerkkejä ja tyyliä. Keskustellessani tsekkiläisen vannoutuneen SHARP-skinin kanssa kertoi hän välittömästi pitkän listan vaatemerkkejä. Vaikka hän oli vannoutunut antirasisti, hän käytti samoja merkkejä kuin rasistiset skinheadit – se tapaa hämmentää ihmisiä.

Maiharit, käärityt farkut ja pilottitakki kuuluvat tyylin vakiovarustukseen. Skinimerkkien kirjo on laaja: Ben Sherman, Fred Perry, Hooligan, Lonsdale, PitBull Germany. Näitä merkkejä näkee nykyään paljon myös Turussa. Uutuutena mukana on ainakin Turun CrossRoad-kaupan maahantuoma Thor Steinar, jota aikaisemmin ei ole paljon näkynyt. Kyseinen merkki oli ainoita, jonka haastattelemani SHARP-skin sanoi pelkästään ”luupäiden” eli rasistien käyttävän. Thor Steinar- tuotteet on aikaisemmin jopa kielletty niiden käyttämien logojen SS-yhtäläisyyksien vuoksi. Merkki kuitenkin uudelleenbrändättiin, jotta se olisi hyväksytty kaikissa valtioissa.

Euroopassa matkustaessani kävin Espanjassa jalkapallo-otteluissa paikallisten skinien kanssa. Liikkuessani heidän kanssaan minulta kysyttiin usein olenko skinhead. Vaikka tyyli ei olisikaan perinteinen skineille kuuluva, niin ”rudeboy”-tyylinen mies sanoi minulle, että skinhead voi olla sydämessään vaikka tyyli ei olisikaan perinteinen. Hänen mukaan kyse on enemmänkin elämäntavasta ja ajattelusta kuin vaatetyylistä.

Jalkapallo-otteluissa nämä nuoret kävivät viikottain. Futis yhdistikin jengiä hyvin oleellisena osana musiikin lisäksi.

Tsekeissä tapaamani skinheadit edustivat perinteisempää tyyliä ja he olivat politisoituneempia. Se johtuu pitkälti alueen väkivaltaisista yhteenotoista. Rasististen sekä perinteisten skinheadien yhdistäminen mediassa johtaa myös valtaväestön vihaan kaikkia skinejä kohtaan, minkä näki myös käytännössä Tsekin kaduilla ihmisten reaktioissa. Tämän vuoksi monet skinheadit kantoivat selkeästi näkyvillä SHARP-logoja erottautuakseen rasisteista.

Kirjoittaja on kulttuurintutkija ja valokuvaaja.