Teksti Ville Matilainen
Nykyinen pankkitoiminta on taloudellista orjakauppaa, sanoo Suomen talousdemokraattisen puolueen perustaja Lars Österman. Islanti antaa Östermanille kuitenkin toivoa siitä, että kansa oppii kyseenalaistamaan pankkien vallan.
”Jos ihmiset tietäisivät miten pankit toimivat, syntyisi vallankumous”, sanoo Lars Österman, 51, Suomen Talousdemokratia ry:n puheenjohtaja ja Suomen talousdemokraattisen puolueen perustaja.
Sitaatti on Andrew Jacksonilta, Yhdysvaltojen 7. presidentiltä, joka ainoana poliittisena johtajana historiassa onnistui maksamaan Yhdysvallat täysin velattomaksi.
Porvoolaisen ekonomin Lars Östermanin johtama yhdistys on Suomessa uusi ja puolue vasta kannattajajäsenten keräämisvaiheessa.
”Moni myöntää kahden kesken, että talousdemokratiassa on järkeä. Mutta julkisesti he eivät halua, että heitä yhdistetään meihin”, Österman kertoo.
Marco Polon aikaan 1200-luvun Kiinassa oli käytäntönä, että keisari loi kansansa tarpeeseen riittävästi vaihdantavälinettä. Rahaa.
”He käyttivät mustia paperilappuja, joihin keisari laittoi oman puumerkkinsä. Se oli ihan käypää rahaa. Ei siellä mitään kultaa ollut kierrossa, eikä kultakuitteja”, Österman kertoo.
Kultakin, rajallisena luonnonvarana, toimi taloushistoriassa rahana vain tiettyyn pisteeseen asti. Pian jalometallia piti jatkaa kuparilla, jotta rahaa riittäisi kaikille.
Juuri tämä on talousdemokraattisen ajattelun ydin. Raha luodaan tyhjästä ja sitä on ennenkin luotu tyhjästä. Mutta nykypäivänä sen luomisen etuoikeus on siirtynyt valtioilta suoraan pankeille. Yksityisille yrityksille.
”Kun asiakas lainaa pankilta rahaa, hän allekirjoittaa velkasitoumuksen. Allekirjoitus antaa pankille oikeuden rahallistaa velan pääoma. Velka muutetaan rahaksi, pankkiluotoksi. Se näkyy tilin saldossa, mutta luodaan pankin kirjanpidolla. Tuosta noin, nap nap”, Österman napauttaa.
”Pankki ei anna mitään omastaan velkaa vastaan. Tällainen velkaan perustuva rahajärjestelmä on järjetön. Yhtä hyvin julkisyhteisöt voisivat luoda meille kaiken tarvittavan rahan – ilman velkaa.”
”Tavallisen kuluttajan kannalta loppusaldo on, että allekirjoitettu velkakirja rahallistetaan tilille. Sitä käytetään, sillä maksetaan laskuja ja siitä tulee osa yhteiskunnan rahan kiertoa. Kun laina on maksettu takaisin, se poistuu kierrosta. Korkojen kanssa.”
Ja korkoja pankit saavat paljon.
”Korkoja käytetään pankin työntekijöiden palkkojen maksuun, palveluiden ostamiseen ja veroihin. Osa rahasta palautuu kiertoon eri reittejä, mutta ei koskaan kaikki. Tästä hyötyvät pankkien suuromistajat ja pankinjohtajien kaverit. He voivat antaa kavereilleen vaikkapa täysin korotonta lainaa. ”
Rajattomalla ostovälineellä voi kaapata yrityksiä ja teollisuutta. Jopa muuttaa kokonaisen maan teollisuuden rakennetta.
”Suomessa 75 prosenttia pankeista on ulkomaalaisomistuksessa ja rahaa virtaa koko ajan valtavasti ulos. Kun rahaa poistuu, syntyy pikku hiljaa matalasuhdanne. Rahaa on aina rajallisesti. Kun vaihdon välinettä ei ole riittävästi, tulee taloustaantuma, lopulta lama”, Österman sanoo.
Miksei sitten rahaa paineta koko ajan lisää, jos lama olisi sillä ehkäistävissä? Vilkaisu itänaapuriin muistuttaa, että inflaatio on valtiontalouksille edelleen mörkö.
Rahan määrän kasvaessa myös hintataso nousee. Eilen omistin yhden euron ja ostin sillä päivän ruoan. Tänään omistan tuhat euroa ja ostan sillä täksi päiväksi ruoan, muuhun se ei riitäkään.
Österman ei ole samoilla linjoilla.
”Käytännössä moni minua fiksumpi on laskenut, että inflaatio-ongelmaa ei oikeasti ole. Kysymys on perustasolla siitä, että ihmiset tulevat toimeen. Saavat katon päänsä päälle ja ruoan pöytäänsä.”
Talousdemokratian toinen perusidea on perustulo, poliittinen kiistakapula, joka yhdistyy nopeasti kommunismiin ja totalitarismiin.
”Työtä ei enää riitä ostovoiman jakamiseen. Perustulo voisi olla myös julkisen vallan keino levittää rahaa oikeudenmukaisesti”, Österman sanoo.
”Nykyisellään rahajärjestelmä pakottaa talouskasvuun. Vihreästi ajattelevat ihmiset ovat huomanneet, että talouskasvu on lopulta aina kestämätöntä. Suomen talous on kasvanut niin pitkään, että lisäkasvua on todella vaikea saavuttaa. Se tarkoittaa ihmisten korvaamista koneilla.”
Hän viittaa kintaalla vapaakauppasopimusten mukana tulleeseen teollisuuden ja työvoiman siirtämiseen sinne missä on halvinta.
”Orjakauppakin kukoisti aikansa. Nykyinen pankkitoiminta on taloudellista orjakauppaa. Nyt käydään ihmiskunnan viimeinen vapautustaistelu, koska rahajärjestelmän avulla meitä pidetään taloudellisina orjina.”
Pankit huolehtivat ihmisten rahoista ja ovat monelle maailmankuvan perusta.
”Silti prosessi on jo käynnistynyt eri maissa. Islannissa ollaan pisimmällä. Suuri osa Islannin kansasta alkaa ymmärtää, että ei ole mitään syytä olla velkaantunut.”
Globaalit talouskriisit tukevat talousdemokraattien mallia, mutta tulevaisuus puolueena ei näytä kovin valoisalta.
”Puoluerekisteriin pääsy vaatisi 5 000 kannattajaa. Jos menisin tuohon viereiseen pöytään, saisin kaikkien istujien nimet kannattajakortteihin. Mutta siihen menisi tunti! Meidän pääteesimme ovat vaikeita”, Österman manaa.
”Jos edes yksi miljonääri liittyisi rahauudistusliikkeeseemme, se ratkaisisi koko ongelman. Rahalla saisi näkyvyyttä ja voisi jakaa tietoa kansalaisille. Kyllä se raha vaan ratkaisee.”
Mitä mieltä Fifin taloustoimitus on Östermanin teeseistä? ”Idea on hyvä, mutta ehkä vähemmän vallankumouksellinen kuin mitä talousdemokraatit haluaisivat nähdä”, Teppo Eskelinen kirjoittaa blogitekstissään Pyramidien aika.
