Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan syyskuinen päätös on selvä: poliisi ei saa tehdä salaisia kotietsintöjä. Hän antoi huomautuksen Keskusrikospoliisin rikostarkastajalle, joka määräsi poliisit salaiseen operaatioon.

Myös pakkokeinolaki on tältä osin selvä. Paikan haltijan tai ”hänen talonväkeensä kuuluvan” on annettava olla etsinnän aikana paikalla. Hänellä on myös oikeus kutsua paikalle todistaja. Ellei tämä ole mahdollista, etsinnästä on viipymättä kerrottava sille, jonka luona se tehtiin.

Apulaisoikeusasiamiehen (AOA) moittimassa tapauksessa poliisit tarkkailivat asuntoa ja epäiltyä, voidakseen tunkeutua kotiin ja penkoa paikat salaa. Laitonta etsintää ei siis tehty vahingossa vaan tahallaan eikä siitä ilmoitettu edes jälkikäteen. Asia tuli tietoon vasta viiden kuukauden kuluttua, kun epäiltyjä alettiin ottamaan kiinni.

Tutkinta liittyi rahankuljetusryöstöön Liedossa vuonna 2007. Rikos oli vakava, mutta se ei anna poliisille oikeutta rikkoa lakia. Eikä poliisi jäänyt kiinni laittomista etsinnöistä ensimmäistä kertaa. Poliisi myös rikkoo yleisesti epäillyn oikeutta olla etsinnässä läsnä, ja muita pelisääntöjä, ilmenee AOA:n 15.9. antamista ratkaisuista. Aiemmat nuhteet eivät ole tehonneet.

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron olisi odottanut tukevan laillisuusvalvojan linjaa, ja korostavan, ettei poliisi saa ylittää valtuuksiaan. Hän valitsi toisin: ”Paatero puolustaa salaisia kotietsintöjä”. Näin uutisoi Turun Sanomat AOA:n päätöksen jälkeen 9.9.2011.

Poliisiylijohtaja asenne laillisuuteen on erikoinen. Taustalla on myös Suomen nurinkurinen suhde yksityisyyteen.

Kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) punnitsee vastakkain sananvapautta ja yksityisyyttä, se painottaa sananvapautta. Se hyväksyy yksityisyyden alueelle tunkeutuvan kritiikin, jos sillä on yleistä merkitystä – varsinkin kun kyseessä ovat isokenkäiset. Sen sijaan viranomaisten oikeutta sekaantua ihmisten yksityisyyteen EIT tulkitsee ahtaasti. Kotietsinnöille se asettaa tiukat rajat.

Suomen viranomaiset ajattelevat tasan päinvastoin. He tulkitsevat sananvapautta ahtaasti, yksityiselämän suoja ajaa ohi, myös vallanpitäjien osalta. Sen sijaan viranomaisten oikeudet puuttua yksityisyyteen ovat laveat. Tuloksena on 17 tuomiota EIT:ssä sananvapauden loukkaamisesta, ja EU:n väljimmät poliisivaltuudet tehdä kotietsintöjä. Niitä tehdään jopa 15 000 per vuosi, merkittävä osa on perusteettomia.

EIT puuttui Suomen tapoihin helmikuussa kahdella pikavauhtia käsitellyllä tuomiolla. Se totesi Suomen käytännön, poliisi itse päättää kotietsinnöistä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaiseksi. Eduskunnan käsittelyssä oli juuri pakkokeinolain muutos, jolla poliisin valtuuksia lisättiin. Hallitus ei ollut halunnut puuttua kotietsintään, mutta EIT pakotti siihen. Lakiin tuli pykälä, joka oikeuttaa kansalaisen saattamaan jälkikäteen etsinnän laillisuuden tuomioistuimen tutkittavaksi.

”En ole kuullut, että kukaan olisi käyttänyt oikeuttaan”, kertoi lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva oikeusministeriöstä, kun säädös oli ollut voimassa pari kuukautta.

Lakiin ei otettu korvauksia aiheettomasta etsinnästä. Kukaan ei ota riskiä saada niskoilleen oikeudenkäyntikulut, vain moraalisen voiton vuoksi.