Juha Lehtolan osuvat roolitukset ja Kari Hotakaisen henkilöiden tarkkaan piirtyneet päänsisäiset maailmat ovat tuoneet arvokasta pääomaa suomalaiseen kulttuurimaisemaan. Ajatus Lehtolan ja Hotakaisen yhteistyössä kirjoittamasta näytelmästä on sen verran kiehtova, että odotukset nousevat väkisin korkealle.

Kaverusten aiemmasta yhteystyöstäkin on näyttöä. Lehtolan ohjaukset Hotakaisen näytelmistä Bronks ja Punahukka ovat piirtyneet KOM-teatterin ystävien muistiin. Tällä kertaa Hotakainen ja Lehtola ovat jakaneet yhteisen työhuoneen luodakseen uutta draamaa eräänlaisena tiimityönä, kahden kirjailijan limittäin kirjoittamana kokonaisuutena. Tuloksen haastava nimi on Kuka kukin on.

Odotuksiin verrattuna Kansallisteatterin suurelle näyttämölle levittäytyvä lopputulos on vähintäänkin sekava. On hirvittävän hyviä oivalluksia, on draamallisia tilanteita, niitä draaman syntymisen kannalta tuiki tarpeellisia konfliktejakin. On todellisuudesta poimittuja hahmoja tilanteissa, joihin ei heitä ehkä ihan ensiarvaamalta sijoittaisi. Ja tokka loistavia näyttelijöitä sijoitettuna juuri oikeisiin rooleihin.

Mutta kokonaisuus romahtaa. Oivalluksista syntynyt dialogi ei yksinkertaisesti lähde kantamaan draamaa.

On totta, että Suomen kokoiseen maahan mahtuu vain yksi virallinen viisas kerrallaan – ja kun havaitaan Fjodor Dostojevskin olevan elossa, asettaa hän vallitsevan neron aseman kyseenalaiseksi. On aivan loistava oivallus, että maailman mahtavimpiin johtajiin kuuluva Vladimir Putin on henkilökohtaisessa tietokoneenkäsittelyvalmiudessaan parikymppisen lähiönörtin tietotaidon varassa.

Nämä oivallukset eivät kuitenkaan lennä kovinkaan pitkälle. Mikrotukinörtti toki tapaa Putinin, mutta entä sitten? Itseään täynnä oleva johtaja haluaa elämänkertansa kirjoittajaksi Dostojevskin. Tilanteentajuinen kuvanveistäjä joutuu kesken luomisprosessia vaihtamaan kohdettaan, kun Suomen viisain mies kohtaakin haastajan. Teinityttö kiinnittää itselleen hännän, kun sellainen muodinoikku sattuu juuri nyt olemaan.

Ja niin edelleen. Sanailua, siirtymistä epäselvästä tilanteesta toiseen tyhjähköllä näyttämöllä kierrätettävien valtavien kirjainkulissien välissä. Teksti ei lopulta kanna mihinkään, eikä se ainakaan minulle sen paremmin auennut luettunakaan. Harmi.

Mutta yksi, sinällään varsin merkittävä osa Kuka kukin on -esityksessä kyllä osuu kohdalleen. Nimittäin roolitus.

Jukka Puotila Putinina on täysin vapaa tämän armoitetun imitaattorin henkilögalleriasta. Dick Idman on aivan uskottava Dostojevski, tietyllä tavoin tästä ajasta ulkopuolinen oman tiensä kulkija. Ismo Kalliokin on ehdottomasti mies paikallaan Petäjänä, Suomen virallisena viisaana, joka haastetaan. Harmi, ettei näytelmä anna enempää saumaa Petäjän ja Dostojevskin välisen konfliktin kehittelyyn. Juha Mujeen omaan erinomaisuuteensa tukehtuvan toimitusjohtajan paras hetki on, kun hän esittelee muistelmiensa kuvitukseksi omaa albumiaan – muun muassa Juha Mujeen roolikuvia Turun kaupunginteatterista 1970- ja -80-luvuilta.

Enemmän jalat maassa-tyyppisiä hahmoja ovat Sari Mällisen kuvanveistäjä ja varsinkin Heikki Pitkäsen Jontte-nörtti. Tämä hahmo olisi oikeasti niin paljon nyt nähtyä kiinnostavampi, että toivoisin jommankumman kirjailijan kehittävän tulevassa tuotannossaan hänen kohtaloaan pidemmällekin. Jonten hahmo kun on sillä tavalla positiivinen, että hän kyllä selviää, olivatpa vastavoimat melkein keitä tahansa.

Sokerina pohjalla on tietysti raikas ja suloinen Elena Leeve, jonka nuori Tuuli eriävine ja vaihtelevine mielipiteineen on kirjaimellinen tuulahdus herrojen pönötysgalleriaan.

Kansallisteatterin velvollisuus on tuottaa ja tuoda esiin uutta kotimaista draamaa. Pääjohtaja Maria-Liisa Nevala toivottavasti jatkaa tätä vastakin. Mutta jos kokonaisuus ei hahmotu katsomoon asti, olisi aikalisä ollut paikallaan.

Kuka kukin on pitää sisällään niin paljon hyviä ideaoita, että pidemmälle kehitteleminen olisi varmasti monienkin niistä kohdalla onnistunut ja tuonut draamallisesti kantavamman lopputuloksen.

Kuka kukin on Kansallisteatterissa.

Kari Hotakaisen ja Juha Lehtolan näytelmä Kuka kukin on on ilmestynyt myös kirjana. Kirja kerrallaan 2009. 109 sivua.