Kulttialbumi ja myöhemmin julkaistu dokumenttielokuva Buena Vista Social Club nosti maailman maineeseen 2000-luvun alussa joukon jo vuosikymmenet sitten unohdettuja kuubalaismuusikoita – nyttemmin jo suuren osan edesmenneitä, kuten kitaristi ja vokalisti Combay Secundon. Levyn tuottanut yhdysvaltalainen Ry Cooder on kertonut koko albumin nojautuneet Compayhin.

”Hän oli tukipiste ja keskiö. Hän tiesi kaikki parhaat kappaleet ja miten ne kannattaa tehdä. No, hän on tehnyt niitä ensimmäisestä maailmansodasta lähtien”.

Euroopassa ja juuri nyt Suomessa loppuunmyydyille saleille konsertoiva The Orquesta Buena Vista Social Club seuraa elokuvan jättämissä isoissa jalanjäljissä. Muutama alkuperäisjäsenkin yhtyeessä on vielä mukana: trumpetisti Guajiro Mirabal, laúd-virtuoosi Barbarito Torres ja pasunisti Jesús ”Aguaje” Ramos.

Vierailevana tähtenä yhtyeen kanssa matkaa Kuuban tämän hetken tunnetuin nimi, boleron karismaattisin ja kaunein tulkitsija Omara Portuondo. Hänen uransa on jatkunut jo yli kuusikymmentä vuotta. Näihin lukuisiin ja sisältörikkaisiin vuosikymmeniin mahtuu lukemattomia eri musiikkikokoonpanoja, elokuvarooleja, jopa oma televisio-ohjelma. Omara Portuondo on kiertänyt väsymättä maailmaa esitellen kotimaansa taidokasta ja poikkeuksellisen rikasta musiikkikulttuuria. Hän edistääkin upealla tavalla kansojen välistä vuoropuhelua ja rikkoo vahvassa eläviä ennakkoluuloja Kuubaa kohtaan. Hän tuo iholle maansa mentaliteetin, sen yhteisöllisyyden ja ilon.

”Kaikkien hyvien kuubalaisten muusikkojen, kuten aikoinaan Lecuonnan, pitäisi opettaa joka puolella maailmaa musiikkikouluissa. Heille pitäisi antaa sama arvostus kuin Bachille, Beethovenille, Chopinille…”, Omara Portuondo tuumii, mutta antaa tunnustusta myös kotimaansa uudelle sukupolvelle.

”Nuoret tuovat aina uusia ideoita ja heille on annettava tilaisuus ja mahdollisuus tehdä sitä. Niin kuin on nykyään reggaeton, jota soitetaan.”

Omara Portuondolla vahvistetun The Orquesta Buena Vista Social Clubin Suomen kaikki viisi konserttia myytiin loppuun hetkessä. Tunnelma isossa Finlandia-talon salissa on intiimi ja täynnä luonnollista charmia. Muusikot näyttävät todella viihtyvän yhdessä, jakaen intohimon musiikkiaan kohtaan. Tasapainottelu uuden ja vanhan muusikkopolven välillä tapahtuu taiten; jokainen saa tilaa ja arvostusta, jota myös Omara haluaa tarjota nuoremmille yhtyeen jäsenille.

”Nyt on tullut mukaan uusia muusikoita. He ovat hyvin tunnettuja ja heistä pidetään paljon, koska soittavat kuubalaista rytmillistä musiikkia ja bolerot laulan minä. Esitämme tyypillistä trova-nimistä kansanlaulua, joka on maamme ‘antiikkista’ musiikkia ja jatkamme sen perintöä, koska se on hyvänlaatuista. Laulan myös modernia trova-laulua levyilläni.”

Maailman lehdistössä, kuten The Independentissa ja Financial Timesissa, ylistetty yhtye on myös muuntamiskykyinen. Siinä missä viikko sitten Espanjan Gironan loppuunmyyty konserttisali muuttui hetkessä tanssihalliksi ja yhteislaulukonsertiksi, yleisö Helsingissä taputtaa tahtia varovasti, vilkuillen vaivihkaa viereen, aivan kuin miettien pysynkö nyt varmasti rytmissä. Nousemaan finlandiatalollinen suomalaisia saadaan vasta pitkän maanittelun jälkeen, tanssimaan ei lähes lainkaan. Tämä ei silti muusikkoja tunnu haittaavan, eikä myöskään korkea kielimuuri – harva yleisössä ymmärtää, mistä kuubalaisvieraat lauluillaan kertovat. Portuondo veikkaa kuubalaisten sonin, boleron, guajiran ja salsan rytmien olevan selitys niiden suosioon Suomessakin.

”Hämmästyin, kun erään muusikkoryhmän Santiago de Cubassa – sonin syntysijoilla – asuva suomalaisjäsen, trumpetisti, meni naimisiin kuubalaisen kanssa ja asuu nyt siellä. Eikö ole kiinnostavaa, että suomalainen menee kuubalaisen kanssa naimisiin ja asuu Santiago de Cubassa, maan itäisimmässä osassa, siellä mistä ovat kotoisin son ja bolero! Hänestä on ihanaa soittaa sikäläistä musiikkia ja hän on Suomesta kotoisin!”

Omara Portuondo pitää suomalaisia luonnollisina ja ujoina – kuten itseäänkin:

”Olin urani alussa hyvin ujo, olen vieläkin. Sitä ei huomaa helposti, mutta olen.”

Vuonna 2004 Omara Portuondo nimitettiin Punaisen Ristin lähettilääksi, ensimmäisenä kuubalaisena. Hän vaikuttaa pettyneeltä lähettilään tehtävään. Käytännön merkitystä lähetillä ei ole, eikä vaikuttamiskeinoja ole tuntunut löytyneen.

”Maassani kävi pari vuotta sitten kova pyörremyrsky. Puhuin joidenkin Punaisen Ristin jäsenten kanssa ja pyysin heitä auttamaan Kuubaa, koska siellä oli paljon tuhoa ja menetyksiä. Kysyin, jos he voisivat auttaa meitä, mutta he sanoivat, että eivät voi auttaa meitä, koska ei ole sopimusta. Tämä oli minulle hätkähdyttävää”, hän harmittelee ja myöntää, ettei tänä päivänä edes tiedä, onko yhä Punaisen Ristin lähettiläs.

”Meillä ei enää ole kontaktia keskenämme. He eivät ole kutsuneet minua mihinkään. Joka tapauksessa pidän kunniana tätä nimitystä. Kuubalaisena olen otettu tästä nimityksestä.”

Omasta maastaan Portuondo on enemmän kuin ylpeä.

”Kuubalaisuus on minulle kunnia, minä pidän kuubalaisena olemisesta. Jos syntyisin uudelleen ja saisin valita, haluaisin edelleen olla kuubalainen. Ennen kaikkea sen kaikkien positiivisten puolien takia: minun vihreä krokotiilini. Meitä on 11 miljoonaa koko Kuuban saarella. Saari on krokotiilin muotoinen. Me annamme sille nimen ’Vihreä Krokotiili’, siellä on niin paljon palmupuita ja ne myös antavat paljon energiaa, kuten koko luonto, jota me emme anna kenenkään tuhota.”

Buena Vista Social Club feat. Omara Portuondo 2.12. Helsingin Finlandia-talo, 3.12. Tampere-talossa & 4.12. Lahden Sibeliustalossa.